Sotkuiset kodit, myöntääkö kukaan asuneensa sellaisessa?
Minä sain juuri tällä viikolla asunnon viimein siivottua.
Asuin viitisen vuotta asunnossa joka oli niin täynnä roinaa ja roskia että sen läpi pääsi pujottelemaan vain pientä käytävää pitkin. Tiskit olivat hoitamatta useamman vuoden, käytin yhtä kuppia ja lautasta jotka aina pesin. Osa pyykistä lojui vuosia lattialla. Lattioita en pessyt koskaan, välillä jaksoin vähän imuroida pahimpia pölyjä pois.
Sen verran pystyin pitämään huolta ettei asunto mennyt homeen tms takia kokonaan pilalle. Sisäilmaoireita kylläkin alkoi olemaan parin viimeisen vuoden aikana.
Oli todella raskasta salata asioita. Ei mahdollisuutta pyytää ketään kylään, ja aina piti keksiä tekosyy kun joku halusi kyläillä. Verhot täytyi pitää aina kiinni. Koska kyse on osakeasunnosta, sekin huoletti että jos tulee remonttia jonka takia huoltomiehen on tultava kylään. Ensimmäisten parin vuoden aikana pystyin vielä siirtämään pahimmat roinat eri huoneeseen ja siivoamaan edes vähän.
Nyt asunto on siivottu. Teetin pienen pintaremontin keittiöön ja pyysin ammatilaista puhdistamaan pintola kylppärissä. Kaiken muun tein itse. Tuntui ihan ylivoimaiselta kun on asiantuntijatyö ja yhä keskivaikea/vaikea masennus. Pari kuukautta tässä meni.
Nyt on helpottunut olo.
- satunnainen palstavierailijamies
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Pystyitkö hoitamaan työt tuona aikana?
Oliko sinulla ollenkaan sosiaalista elämää?
Kyllä ja kyllä.
En ollut pois töistä koko aikana kuin muutaman päivän flunssien takia, ja tietysti lomat joista osan käytin pariin projektiin joihin halusin lähteä mukaan.
Sosiaalista elämää oli kyllä. Loppuaikoina hieman vähemmän, mutta pidin koko ajan yhteyttä kavereihini ja sukulaisiin, ja kävin myös erilaisissa tapahtumissa. Yleensä piti valmistautua että pääsi oikeaan mielentilaan, koska olen kaiken lisäksi introvertti. Se auttoi kun pääsi kotoa pois, kyllähän se masensi kun koti oli sellaisessa tilassa.
ap
Meillä on aika sotkuista nyt, tosin kyllä täällä kävelemään pystyy muuallakin kuin pienillä käytävillä. Mutta iso remontti toisessa talossa vie viikonlopun vapaa-ajan, eikä siivous väsyneenä töitten jälkeen ole mielipuuhaa. Vuoden olen nyt katsellut tätä kaaosta, juuri tein suunnitelman, miten syyslomalla siivoan kaikki huoneet järjestelmällisesti. Paljon pitää heittää pois eli viedä kirpparille ja hankkia sopivampia säilytyskalusteita.
Onnittelut sulle, varmasti on tyydyttävää saada kaikki järjestykseen!
Joo meillä on sotkuista. Mulla on tosi hankalaa pitää siisteyttä ja järjestystä yllä. Kyse ei ole tiedon puutteesta, enkä kaipaa mitään vinkkejä, että laita tavarat aina paikalleen heti käytön jälkeen tai muuta vastaavaa. En vain saa aikaiseksi ja on vaikea tarttua toimeen. Jos meillä ei olisi astianpesukonetta niin tiskit homehtuisi pöydälle. Jos meillä ei säännöllisesti kävisi vieraita, niin ei varmaan rojuken alta näkyisi joka huoneessa lattiaa.
En ole koskaan onnistunut siivoamaan koko kotia kuntoon. Kun siivoan yhden paikan, niin se siivous sotkee toisen paikan. Rojukasat kiertää huoneesta toiseen ja nurkasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis jotain tämmöistä?
https://www.rubbish-inc.com/wp-content/uploads/2019/12/hoarder-house-cl…
Tuo on aika lähellä sitä miltä olohuone näytti. En sinänsä kerännyt tavaraa, en vain jaksanut heittää esimerkiksi mainoslehtiä ja pakkauksia pois. Jossain vaiheessa sitten luovutin.
ap
Hienoa. Itse olen vasta suunnitteluasteella. Toistavuotta harkinnut. Taitaa taas siirtyä aikaisintaan ensi keväälle, kun näyttää syssy ja talvi olevan ovella.
Vierailija kirjoitti:
Oliko paljon turkiskuoriaisia? 🤫😊
En huomannut että olisi juuri ollut ötöjä.
Banaanikärpäsiä oli tietysti usein, mutta ei muuta.
Kerrostalo ja 5. kerros ehkä auttoi siinä ettei ötököitä päätynyt asuntoon niin helposti.
ap
Joo on kokemusta omakohtaista ja ystävien asunnoista. Nykyisen asunnon siivosin pari vuotta sitten eikä ole mennyt niin pahaan jamaan sen jälkeen ja olen omista siivoamattomuuteen johtaneista syistä päässyt eroon ja kuntoon. Kaikkeen ihminen itse tottuu mutta kun päästin ystäväni kylään hän yökki ja otti koville hänellä. Häpeä oli suuri mutta onneksi pyysin ystäväni auttamaan. Se oli urakka joka romautti minut, en tekisi enää toiste. Nykyään jos vähänkin uhkaa mennä epäsiistin näköiseksi koen valtavaa ahdistusta, en kestäisi elää enää samoissa olosuhteissa. Lisäksi rakastan nykyään siivousta ja teen sitä aputyönä läheisilleni. Olen nainen.
Aikoinaan exän kanssa asuessa taisin olla niin masentunut, etten jaksanut välittää eikä exäkään välittänyt siivouksesta. Meillä homehtui ihan kattiloita ja astioita ja niitä heitettiin pois ja ostettiin uusia tilalle ja ne taas homehtui, kun ei mitenkää jaksettu tiskata ajoissa. Samoin oli että jos jotain tippui lattialle niin kunpikaan ei sitä noukkinut. Sama kaikki nesteen läikkymiset yms. Pöytä oli ihan karseassa kunnossa. Välillä tietysti siivottiin kunnolla, mutta suurimmaksi osaksi asuttiiin sikolätissä.
Pystyitkö hoitamaan työt tuona aikana?
Oliko sinulla ollenkaan sosiaalista elämää?