Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ihan hullu? (vauvakuume, kun edellinen vasta 5kk)
04.03.2009 |
Minulla on pian 5kk ikäinen vauva ja nyt on jo useamman viikon ollut vauvakuume. Voiko tämän laittaa hormonien piikkiin, että menee pian ohi, vai onko tämä vauvakuume ihan todellinen?
Kyse ei edes ole siitä, että vauvan kanssa on niin helppoa ja elämä auvoista, vauva on maitoallerginen ja arki on ollut haastavaa tähän asti. Olen väsynyt melkein kaiken aikaa, mutta kuitenkin onnellinen. En ihan rehellisesti sanottuna varmaan edes jaksaisi tähän raskautta, synnytystä ja vastasyntynyttä, tosin tämähän olisi yli vuoden, kun vauva syntyisi. Miksi ihmeessä minulla on siis kaipuu synnyttää, tuntea ne potkut mahassa ja hoitaa vastasyntynyttä? Eikä meidän elämäntilanne edes ole sellainen, että nyt olisi hyvä kolmannenkin tulla (esikoinen 5v.), mutta silti sen haluaisin. Päässä viiraa?!
Heitin miehelleni eilen, että olisipa ihanaa, kun tulisi vielä vauva ja hän ei ollut mitenkään sitä vastaan, päin vastoin, sanoi, että olisipa se kyllä hienoa, vaikkakin vähän hullua.
Kannattaisiko minun nyt odotella, että tämä hulluus menee ohi, vai mennä suoraan jonnekin lääkärille tutkituttamaan mielentilani? :D Onko muilla kokemuksia vauvakuumeesta, kun edellinenkin on vielä vauva?
Kiitos vastauksista!
Kommentit (10)
mullakin on viisikuinen vauva ja vauvakuume mutta järki sanoisi että meidän lapsiluku on täynnä. Saapa nähdä kuinka käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa odotella muutama kk ja sitten miettiä asiaa uudestaan.
Mulla kolme lasta ja joka kerta tullut ihan hurja fyysinen vauvakuume kun vauva ollut noin 4-7kk iässä. Uskoisin, että johtuu osittain imetyshormonien tasaantumisesta ja siitä tunteesta, että vauva kasvaa koko ajan isommaksi ja sitä haluaisi pitää kiinni niistä upeista ja ainutkertaisista hetkistä vauvamasun ja pienen vastasyntyneen kanssa. En usko, että siinä tilassa kukaan nainen oikeasti haaveilee uudesta vauvasta, vaan pikemminkin prosessoi sitä juuri "menetettyä" aikakautta vauvamahan ja vastasyntyneen kanssa. Jotenkin se ajan kuluminen korostuu niin valtavasti pienen vauvan kanssa, joka kasvaa niin huimaa tahtia ja kehittyy koko ajan enemmän läsnolevaksi ihmiseksi.
kun esikoinen oli 5 kk. Vauvakuume alkoi heti vauvan syntymästä. Enpä ole katunut, että lapsilla pieni ikäero. Eipähän tarvii leikittää, kun kahdestaan leikkivät koko ajan vaan enemmän.
Mulla itsellä myös, kun sain ensimmäisen lapseni. Vauva oli vasta 2kk ja hirveä into, että lisää pitää saada, mutta kyllä se siitä ajan kanssa tasaantui. Toista aloin odottaa kun lapsi oli vuoden vanha :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan järjetön vauvakuume, kun ensimmäinen vauva 3-4kk paikkeilla.. Ihan pahaa teki, kun niin halusin kokea raskauden uudestaan ja pitää pientä nyyttiä sylissä. Meillä koliikkia, joten ei auvoista täälläkään.
Nyt lapsi 5kk ja haluan keskittyä vain häneen.. Joka päivä hän oppii jotain uutta, en tosiaan halua ihan heti toista lasta vaan haluan muistaa jokaisen päivän tämän ihanan tytön kanssa.. ilman muita (paitsi isä tietenkin).
Mutta toisaalta, olisihan hyvä, jos lapsella on sisaruksia pienellä ikäerolla ja heist'ä kaverit myöhemmin toisilleen.
kun jo odotin seuraavaa vauvaa!
Oli ihana tunne! Olen aina ollut ns. vauvahullu ja yleensä lapset ovat sydäntäni lähellä. Ammattikin on se mitä haluan tehdä.. omia lapsia sittemmin tuli yhteensä kuusi. Neljännen vauvan maatessa sairaalan kapalossa ajattelin että ainakin yksi vielä! Oli "se" niin söpö! Sinä saat nyt ajatuksen uudesta vauvasta muutaman kuukauden jälkeen, minä heti sairaalasa vaikka neljä oli jo!
Mieti itse, kun oikein jotain haluaa, niin varmasti pärjää..itse en ole koskaan valittanut väsymystä tai kyllästymistä lasten kanssa, koska itsehän olen katraani halunut. Toki lapset ovat olleet aika rauhallisia ja keskityneet omiin juttuihinsa. Jos juoksentelisivat ympäri huushollia, olisi varmaan vähemmän lapsia syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tämän kuopuksen odotuskin oli niin raskas, että ihan selkäpiitä karmii miettiä, että miten vaihtaisin vaippoja ja menisin tämän pian liikkuvan vauvan perässä järkyttävien selkä- ja iskiaskipujen ja ennenaikaisten supistusten kera!
Eli järki sanoo kaikelta mahdolliselta kantilta katsottuna EI, mutta silti niin haluaisin. Jos nyt malttaisi odottaa edes muutaman kuukauden, josko tämä menisi ohitse ja katsoisi sitten uudelleen. Olisi ollut helpompaa, jos mies olisi sanonut, että "hulluko olet, ei todellakaan vielä", mutta kun hänkin oli ihan mukana, niin se vaan pahensi tätä asiaa.
Jos nyt tulisin raskaaksi, niin edessä olisi asunnon vaihto, auton vaihto ja äidin (mahdollisesti isän ja esikoisenkin) hermoromahdus. Silti haluan vauvan! On tämä ihmeellistä...
No, jospa tämä tästä.. Kiitos vastauksista! :)
Niin, kyllä minullakin on ollut aina tuo tunne, että haluan suuren perheen ja paljon lapsia. Ja tiedän myös, että tosipaikan tullen pärjäisin varmasti.
Mietin vain sitä, että miksi venyttää oma jaksaminen ja arki äärimmilleen, että nippa nappa jaksaa, kun voisi elää näinkin. Haluan kuitenkin kasvattaa ja hoitaa kaikki lapseni kympin arvoisesti, en "vähän niin ja näin, kunhan nyt jaksaa". Enkä nyt missään nimessä tarkoittanut, että sinä et kasvattaisi lapsiasi kympin arvoisesti, varmasti kasvatat, mutta minulla kun ei edes ole rauhalliset lapset, vaan esikoisella on ongelmia päiväkodissa, on siellä kahden paikalla erityislausunnolla ja nyt kuopuksella tämä vaikea maitoallergia.
Eli täytyy nyt hetki odotella... :/
Ap
Alue: Aihe vapaa
Yleistä tuossa vaiheessa.