Lue keskustelun säännöt.
kolmas lapsi
04.03.2009 |
Onko oikeasti olemassa perheitä, ei siis vain näitä supersuorittavia tehotiimejä, jotka saa yhdistettyä kolme lasta kahden vanhemman uran ja kohtuullisten vapaa-ajan odotusten kanssa?!?
Nyt on kaksi lasta jo päässeet yli vaippakaudesta, tuteista, pulloista ja pahimmista sairasteluista. Elämä rullaa mukavasti ja päästään helposti matkustelemaan (juu kyllä, me halutaan matkustaa), laskettelemaan koko perheen voimin ja kauppareissutkin sujuu jotenkuten vaikka oisi lasten kanssa yksin. Lastenvahtiapuja on hyvin rajotetusti - kahdelle saa tiukan paikan tullen järjestettyä kun työt vaatii kummankin matkustelua, mutta ehdokaat kolmea hoitamaan on kyllä hyvin vähissä.
Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja nyt pitää tehdä päätös ei vain tämän lapsenalun jatkamisesta, mutta myös jos tähän perheeseen koskaan tulee kolmosta. Minun on vaikea kuvitella hankkimalla hankkivani lasta lähiaikoina, jos nyt päädytään raskauden keskeytykseen. Sen lisäksi ikää tulee koko ajan lisää ja tämän jälkeen on ainoa ehkäisyvaihtoehto strelisaatio.
Nyt en kaipaa kannanottoja aborttiin, vaan rehellisiä kokemuksia kolmilapsisten perheiden elämästä. Ei kukaan, henkisesti tasapainoinen ihminen, tietenkään toivo saatuja lapsiaan tekemättömiksi. Kokemusten jakaminen arjesta auttaisi kovasti. Plus/miinus lista paperilla näyttää painottuvan kovasti käytännön hankaluuksiin, mutta kun niitä positiivisia asioita on niin hankala mitata samalla skaalalla.
Kommentit (45)
ja alan olla jo niin kurkkua myöten täynnä tätä vauva-aikaa. Nyt viimeiset 2,5 vuotta eletty vauva-aikaa. Olisi tosi ei toivottavaa jos tulisin uudestaan raskaaksi. Meidän asunto on juuri sopiva neljälle hengelle, auto ok, matkustelemaan jo halajaa pitkän tauon jälkeen, harrastukset kutsuu jne. Ei aiota enään koskaan lisää hankkia. Silti sanoin miehelle, että jos meille kävisi vahinko, se olisi kuitenkin iloinen vahinko. En ole suuremmin uskonnollinen, mutta aborttia en pystyisi tehdä. Tiedän, että se riipoisi siellä mielen pohjukoissa loppuelämän. En nyt AP vastannut sun viestiin totaalisesti, mutta en myöskään kauhistele jos itse valitset raskauden keskeytyksen. Se on jokaisen oma valinta. Kerroin vain mitä minä tekisin jos vastaavaan tilanteeseen joutuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta ja ajattelin nyt vähän kirjoittaa jotain ajatuksia meidän elämästä. Lapset ovat 5v, 4v ja 1v.
-Ollaan matkusteltu, hotelliin ja tavalliseen, isoon farkkuun mahdutaan hyvin (vielä:)
-Molemmat vanhemmista pystyvät harrastamaan 1krt/vk
-Viisi vuotiaamme harrastaa myös 1krt/vk
-Meillä on myös mittava remppaprojekti meneillään
-Mies pystyy tekemään työmatkoja
- Olen vielä kotona, joten työ-päivähoitorumbasta kolmen kanssa mulla ei vielä ole kokomuksia. Töihin palaan syksyllä tai alkuvuodesta 2010
-Kaikki arjen jutut jää tällä hetkellä pitkälle mun vastuulle, koska mies töissä+remppa
-Meilläkin aika vähän lastenhoitoapua (vain mun äiti joka auttaa)
-Välillä väsyttää aika paljon, mutta koen että olin väsyneempi kahden vanhemman lapsemme olessa pieniä (pieni ikäero). Johtunee siitä, että nyt olen äitinä rennompi ja osaan ottaa vastaan omat negatiiviset tunteet (väsymyksen, ketutuksen jne) luontevammin. Helpottaa hirveesti omaa sielun elämää:)
Tsemiä tielle, jonka valitsette:)
Meillä lapset nyt 3,5 ja 2 vuotta. Ikää meillä vanhemmilla alkaa olla jo sen verran (>38), että päätös kolmannesta lapsesta pitäisi tehdä nyt heti. Selväähän on, ettei se automaattiisesti tulisi vaikka uusi lapsi haluttaisiikin. Mies aiemmin osallistunut lasten hoitoon erittäin aktiivisesti, mutta nyt vuoden verran sairastanut paljon.Molemmat haluaisimme kolmannen lapsen, mutta sairastelun vuoksi joutunemme siitä luopumaan. Itse sairastaminen varmaan ajan myötä helpottaa, mutta sitten olemme jo iän puolesta mielestäni liian vanhoja. Pointti kuitenkin oli se, että jos mieheni kykenisi samaan lastenhoitopanokseen kuin kahden ensimmäisen kanssa, niin ehdottomasti kolmas yritettäisiin saada (molemmat sitä mieltä). Tuttavapiirissäni erittäin paljon kolmilapsisia perheitä (me olemme lähinnä poikkeus) ja kaikki pystyvät reissaamaan ja elämään sellaista elämää kuin haluavat. Tottakai taas ensimmäiset puoli vuotta ovat raskaat yöimetyksineen yms, mutta aika menee nopeasti.
Meidän tilanne: olemme molemmat vanhemmat koulutettuja ja hyvissä kiinnostavissa töissä. Meillä on kolme lasta joista nuorin ei ihan vuotta vielä, vanhemmat lapset 6v ja 7v. Olen yhä kotona, mietin töihin paluuta syksystä. Kolmas oli "vahinko" vaikka heti alussa päätimme että sitä ei saa kukaan meitä tunteva koskaan tietää. Ehkäisy siis petti.
Kahden vanhemman lapsemme kanssa ehdin täydellisesti kyllästyä vaipparumbaan, lapsilla vähän yli vuosi ikäeroa ja ekat vuodet oli Rankkoja.
Sitten päästiin sellaiseen mukavaan suvantovaiheeseen, molemmat vanhemmat oli taas töissä, yöt nukuttiin hyvin, lapset harrasti kerran viikossa ja niin me vanhemmatkin. Ja harrastettiin jo isojen lasten kanssa myös yhdessä: uimista, laskettelua, tennistä... Elämä oli aktiivista ja hauskaa.
En kyennyt tosissani edes ajattelemaan aborttia. Mies sanoi heti, kun kerroin "shokkiuutisen" että antaa tulla vain, meille mahtuu. Itse olin enemmän ihmeissäni, paniikissakin, epäröin pitkään. En halunnut palata vauvatouhuihin. Mutta koska abortti ei vain mahtunut mieleeni - nuorempana aina ajattelin että totta kai sellaisen voi tehdä tarvittaessa, mutta enpä sitten voinutkaan tosipaikan tullen kun katselin vanhempia lapsiani ja tajusin sen elämän ihmeen sisälläni... - niin lapsi sai tulla. Ihana ihana lapsi!
Nyt mennään taas vauvan ehdoilla, mutta mielestäni hurjan paljon kivuttomammin kuin etukäteen pelkäsin. Isot lapset saavat harrastaa yhä, saavat tukea koulunkäyntiin, pääsevät teatteriin ja tapahtumiin ihan kuin ennenkin. Me vanhemmat vietämme kahdenkeskistä aikaa lasten nukkuessa ja parisuhde kukoistaa. Olemme tinkineet omista harrastuksistamme tämän ekan vuoden ajaksi mutta emme luopuneet kuitenkaan kokonaan, vaan mennään viikko kerrallaan. Joskus onnistuu joskus ei. Olen todella onnellinen. Tämä pieni vauva on tuonut paljon iloa kaikkien meidän muiden elämään, hän on oikea päivänsäde :)
Me suunnittelemme muuten ensi kesäksi 4-5 viikon ulkomaanmatkaa Italian suuntaan, omalla autolla halki Euroopan. Hyttiinkin mahtuu (finnlinesillä on isoja 20m2 perhehyttejä). Eli matkustelua ei ainakaan jätetä :) mutta se suunnitellaan tarkkaan ja pienenkin ehdoilla: huoneistohotelleja ja interhomen kautta asuntoja matkan varrelle, puistojen ja kauppojen sijainnit etukäteen mietittynä, lyhyitä päivämatkoja autolla uniaikaan jne. Auton vaihdoimme mutta emme pikkubussiin vaan vähän isompaan, ja samassa kodissa asumme yhä, pienin huonemuutoksin vain.
Mielestäni "pääsimme siis vähemmällä" kuin aluksi jännitin. Kolme ei ole kauhean paljon enemmän kuin kaksi. Neljättä en enää halua ;)
ja ei mulla lopullista vastausta ole vieläkään. Töihin palaan syksyllä, ja sittenhän se veri punnitaan, mutta kyllähän tämä jotenkuten on tässä mennyt. Suoraan sanon, että omat urahaaveet oon nyt heittänyt romukoppaan, palaan takasin vanhaan työpaikkaani, vaikka en siellä ole viihtynyt enää vuosiin, mutta työ on jo helppoa suorittamista ja osittainen hoitovapaa on vain ilmoitusasia.
Matkustaminen ON kalliimpaa ja hankalampaa, esim. kaupunkimatkustelu vaatii erikoisjärjestelyjä, koska hotellihuoneita 5:lle on harvassa (4 saadaan vielä tungettua tavalliseen huoneeseen, 5 ei enää saa majoittaa noin). Kämpässä onneksi oli jo valmiiksi tilaa kolmoselle ja autoja ei yllättävää kyllä tarvinnut vaihtaa tilahirmuun, vaikka niin aluksi pelkäsin. jos noikin olisi mennyt vaihtoon, olisin varmaan harkinnut vielä vakavammin aborttia. Kyllähän tämä venymistä vaatii, ja sen hyväksymistä, että samalla lailla ei enää tehdä koko perhe yhdessä asioita kuin ennen, mutta onhan tuo lapsi niin ihana, että en pois antaisi. Ja kolmas porukassa näyttäisi tasapainottavan tilannetta siinä mielessä, että nyt esikoinenkin saa välillä touhuta ihan itsekseen, kun keskimmäinen ja kuopus reuhaavat keskenään. Aiemmin sitä mahdollisuutta ei oikein ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos annat lapsen syntyä niin sitä et tule ikinä katumaan mutta sen sijaan sitä toista ratkaisua voi olla että kadut joskus rankastikin.
tavallinen perhe. Meillä on molemmilla korkea koulutus ja virat, ja muutakin elämää on. Matkustelemmekin. Kolmen kanssa se onnistui aika helposti perhehuoneissa.
Neljännen tulo minua arvelutti, mutta kyllä siihen lapseen rakastui. Enkä usko, että sinäkään aikanaan omaasi pois antaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Onko parempi katua tekemättömiä lapsia vai "menetettyjä mahdollisuuksia"? Kamalaa vinkua täällä, mutta ei näistä asioista juuri huvita naapuriinkaan mennä juttelemaan.'
Lapsihan on jo tehty, eli siinä tässä tapauksessa sinulla ei ole edes sitä vaihtoehtoa, että voisit katua 'tekemättömiä lapsia'.
Sinun täytyy nyt miettiä, onko teidän perheellenne tärkeämpää matkustelu yms. käytännön asiat, vai tämän syntymättömän lapsen elämä.
Toisaalta, mikäli sinusta tuntuu, että saatat tavallaan kokea, että ne menetetyt mahdollisuudet olisivat jotenkin kolmannen lapsen syytä ja , että hänen syntymänsä sotkisi elämänne, abortti saattaa olla teille oikea ratkaisu.
Jokainen lapsi ansaitsee tuntea itsensä toivotuksi ja rakastetuksi osaksi perhettään. Mieti kykenetkö tämän hänelle antamaan.
2vkoa vajaat 3v kun yllärivauva syntyi,. Emme ihan ehtineet nauttia vaipattomuuksista tai yöunista, kun näin putkeen meni. Mutta ikinä en olisi kuvitellutkaan muuta kuin ottaa vauva vastaan! Meillä on nyt ihana pian 1v aina iloinen perheemme hurmuri! Selviän loistavasti kolmen lapsen kauppamatkoista (jos ostoksia vähän...) ja matkusteltu ollaan yhdessä jo vauvan ollessa 4kk.
En ole superäiti ja syvällä on käyty mm oman unettomuuden vuoksi ja vauvan koliikin takia. Mutta selvitty on, ihanan miehen avulla.
Tsemppiä kyllä te pärjäätte, nyt voit nauttia niin täysillä vauvasta kun isommat ovat jo innoissaan hoitamassa vauvaa, se on ihan erilaista kun on pari isompaa ja vauva tulee taloon!!!!! Muutaman vuoden päästä pääsette taas nauttimaan elämästä toisella lailla, kun vauva-aika on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmen alle 6v lapsen kanssa saatu ihan tavallinen hotellihuone.
ajatellut keskeytystä ennen miehen järkyttynyttä reaktiota. Se on helppo sanoa että naisella on päätösvalta, kun käytännössä meitä on kuitenkin kaksi ketkä on vanhempia.
Ja tietysti kaksi ketkä on ottaneet riskin ja kaksi kenen pitäisi kantaa vastuunsa. Mutta tilanne on mikä on ja asioita mitkä olisi pitänyt miettiä läpi aiemmin on turha vatvoa. Enkä minä voi pakottaa miestäni tuntemaan tietyllä tavalla.
Yksi iso asia harkinnassa on sosiaalinen elämä. Toisin kuin monilla vastanneilla, niin meidän lähipiirissä on monella jo lapset (ne kaksi kappaletta) lähestymässä lukioikää ja ne harvat pikkulapsiperheet on visusti kaksilapsisia. Ei juuri enää nykyisinkään päivälliskutsuja satele Se on kyllä osin itseaiheutettua kun ei työn ja lasten jälkeen aina ylimääräistä energiaa riitä vastavuoroiseen kestitykseen, mutta tohdin epäillä että kolmas kakkahousu ei asiaa juuri paranna.
Voivoi, onhan tässä näitä puolia jos toisiakin vielä vatvoa tämäkin ilta. Kiitos kun olette jakaneet kokemuksianne!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme alunperin ajatelleen kahden lapsen olevan meille sopiva määrä. Kun toinen lapsi oli alle ½ vuotta, totesimme haluavamme viellä kolmannen. Nyt meillä on 4 v, 2 v ja 5 kk lapset.
Mielestäni elämämme ei paljoakaan eroa siitä millaista meillä oli keskimmäisen ollessa vauva. Ero kahden ja kolmen lapsen perheen elämässä ei mielestäni ole niin suuri kuin yhden ja kahden lapsen perheessä.
Olimme alunperin ajatelleen kahden lapsen olevan meille sopiva määrä. Kun toinen lapsi oli alle ½ vuotta, totesimme haluavamme viellä kolmannen. Nyt meillä on 4 v, 2 v ja 5 kk lapset.
Mielestäni elämämme ei paljoakaan eroa siitä millaista meillä oli keskimmäisen ollessa vauva. Ero kahden ja kolmen lapsen perheen elämässä ei mielestäni ole niin suuri kuin yhden ja kahden lapsen perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tosin saanut kokea kahden lapsen helppoutta lainkaan, koska nuo nuorimmaiset ovat kaksoset. Jotain on varmaan jäänyt tekemättäkin, mutta kyllä nyt mennään kaikkiin rientoihin jonne halutaan.
Meillä hyvä tukiverkko. Molemmat isovanhemmat hoitavat lapsia ja ottavat koko porukan yö kyläänkin pyydettäessä. Pienempien kummit hakevat lapsia yö kylään ihan oma-aloitteisesti. Jopa ihan viikon ruokaostokset saan hoitaa yksin, kun mummu rientää apuun- lapset eivät usein miten halua tarha- ja koulupäivän jälkeen lähteä kauppaan, vaan jäävät mieluummin kotiin :)
Ja pääsääntöisesti suurimman osan vuodesta olen yksin lasten kanssa, koska mies reissaa työn vuoksi ympäri eurooppaa.
harkitset aborttia. Se on erittäin huono lähtökohta. Aborttia tulet katumaan, niin kuin suurin osa naisista, ehkä vielä vanhana muistelet sitä tuska sydämessä. Toinen vaara on että kun abortti on tehty ja joudut kohtaamaan siitä aiheutuvat syyllisyydet, alat vihata miestäsi. Miehesi on vain kestettävä kolmas lapsi, muuten on kamalaa edessä. Luulisin, kun kerran kysyt.
pitkällä ikähaitarilla, eli 14 v ja 3v ja 1,8 v. Minä myös olen yksinhuoltaja, joten kaikki nämä "miehelle nakitettavat" hommat kasautuu minulle.
Onneksi vanhin lapsista osaa jo katsoa pienempien perään, voi siis auttaa hoitamisessa, pienenmpien ulkoilussa ja kotihommissa.
Mulle ei tullut mieleenkään tehdä aborttia kolmannesta, ei todellakaan ollut tarkoitus enää kolmatta tehdä, olin jo sterilisaatiojonossa... kävin sitten kolmannen jälkeen.
Vanhin lapsista treenaa 4 krt viikossa, pienemmät ei vielä harrasta mitään. mutta syksyllä, jos joku liikunnallinen harrastus tästä läheltä löytyy niin laitan heidät harrastamaan. Minä itse käyn salilla/jumpissa 2- 4 krt viikossa, otan sinne lapset mukaan, hyvä lastenhoito järjestetty.
Onhan tämä sompailua ja suunnittelua, ei olla juuri matkustettu. No kerran mummolaan junalla, mut eipä tuossa nyt mitään mainitsemisen arvoista ole. Saa nähdä jos tässä lentämällä lomalle päästään kesällä niin kuinka käy.
Tietenkään en koskaan toivoisi kolmosta pois. Hän on aivan mielettömän ihana persoona, vilkas ja positiivinen, iloinen.
MUTTA, kaksi vanhempaa lasta ovat kyllä saaneet/joutuneet joustamaan vähän turhankin paljon. Tämä kolmonen on ollut vaadittava hoidettava: nukutukset ja syötöt kaikki turhankin hankalia ja aikaavieviä. Usein olen ollut yksin kotona iltaisin ja hoitanut kolmen nukuttamiset.
Kolmosella myös tavattoman kova tahto ja tällä hetkellä uhma:).
Ja kyllä se alkuaika vauvan kanssa tarkoitti nimenomaan sitä, että jos mies oli esim. töissä niin sitten en minäkään voinut mennä vanhempien lasten kanssa esim. uimahalliin tai opettaa heitä hiihtämään. Kaikkeen tarvitaan AINA kahta vanhempaa!!
Vasta nyt kun kolmonen on jo 3-v niin ollaan tänä talvena oikeasti voitu ruveta jotain tekemään ja jopa niinkin että olen kaikkien kolmen kanssa lähtenyt jonnekin.
Siinäkin oli oma työnsä että esim. kun kuskasin vanhempia lapsia kerhoon tai harrastukseen niin vauvan on aina seurattava mukana. Vauvan rytmittämisen voi siis heittää jonnekin. Vaikka kesken unienkin piti vauva herättää ja raahata autoon kun joku oli haettava kerhosta.
No, nyt olemme voiton puolella ja sanoisin että kolme lasta on vain rikkaus. Aina on lapsilla seuraa toisistaan!
Rehellisesti minusta aika ei riitä riittävästi kolmelle lapselle. Tietysti varmaan riippuu lasten luonteista mutta meillä lapset suht lyhyellä ikäerolla ja kaikki vaativat vieläkin omansa. Kukaan lapsista ei ole ns. kyläluuta joka leikkisi paljon kavereiden tms. kanssa. Kotona ollaan paljon. Hoitoapua meillä ei ole ja sen kyllä huomaa omasta jaksamisestakin.
Jos haluaa tarjota yksinaikaa jollekin lapselle niin onhan se haastavaa. Molemmat mekin teemme epäsäännöllistä työaikaa ja sekin jo vähentää perheen yhteistä aikaa.
En olisi minä uskonut että kolmas voi viedä niin paljon voimia kuin vei. Kahden kanssa vielä jaksoi. Mutta ehkä se sitä että lasten kasvaessa huomaa ettei se nyt oikeastaan niin paljon helpotu... tulee paljon uusiakin "murheita". Ei isompaakaan lasta voi noin vain sivuuttaa, kaikki haluavat ja ansaitsevat vanhempien huomion!!
oikein urakalla. aamusin, iltasin, päivisin työn lomassa. Kuraattorilla asti ollaan käyty keskutelemassa ja enimmäkseen se on rauhottanut miehen paniikin, mutta minun päättämättömyyteeni se ei näytä auttavan. Ja se viimeiden päätöksen vastuu on minulla, halusin tai en.
Kurraattorin mielestä asialle pitää antaa aikaa, mutta minä en myöskään kestä ajatusta keskeytyksestä isommilla viikoilla. Käytännön syistä, mitä en nyt lähde erittelemään, on keskeytyksen vaihtoehtoina todella aikaiset viikot eli nyt tai muuten siinä myöhemmässä vaiheessa.
Seuraavaksi varmaan epätoivoissani soitan ennustuslinjalle vinkin toivossa... Onko parempi katua tekemättömiä lapsia vai "menetettyjä mahdollisuuksia"? Kamalaa vinkua täällä, mutta ei näistä asioista juuri huvita naapuriinkaan mennä juttelemaan.
ap