kolmas lapsi

kaikki perheet on niin erilaisia. Toiset sanoo, että enemmän muutosta tulee kun syntyy toinen lapsi kuin kolmas ja sitten taas edellinen kirjoittaja sanoo, olleen "vaikeampaa". Riippuu, lapsista, vanhemmista ja jaksamisesta miten sen ottaa.

Liikuttuneen onnellinen olen ap:n päätöksestä. Toivottavasti joku toinenkin saisi tästä keskustelusta apua,



T: Kolmen onnellinen äiti.

kolme lasta olisi niin paljon mahdottomampi ajatus kuin kaksi. ymmärrä kyllä jos ei tahdo enää aloittaa vaipparallia ja yöheräilyjä alusta, mutta lapsi on jo saanut alkunsa, eikös se nyt olisi vaan syytä mahduttaa perheeseenne. kukaan muu ei osaa sanoa mikä teillä on tärkeintä, tämän lapsen syntymä vai matkustelu.

mielipiteeni on se että 20 vuoden päästä tämäkin lapsi on muuttanut pois ja vielä silloinkin te voitte matkustella. ja kasvahan se kolmaskin lapsi, ei se ole aina vauva ja haittaamassa teidän matkustamista ja harrastamista.

laita asiat tärkeysjärjestykseen

ei tullut koskaan kolmatta lasta juuri siitä käytännön syystä että matkustellaan ja halutaan jatkossakin matkustaan suht paljon.

Kahden kanssa mahtuu hotelleihin / laivojen hytteihin paremmin,

molemmat töissä, aikaa ei järkevästi riitä kolmelle.

lasten harrastukset vie aikaa jo nyt.

Arjen pyörityksestä tuli aikamoisia kauhukuvia mieleen kolmosta harkitessa. Joskus aikaisemmin toiveissa oli kolme lasta mutta kahden lapsen kanssakin riittää tasapainoilemista jotta niiden kanssa oikeasti ehtii olla ja viettää aikaa, parisuhteesta puhumattakaan. Haluan viettää aikaa myös mieheni kanssa ja pitää parisuhteen hyvänä.

joten meillä kolmonen jäädytettiin ajtuksista siinä vaiheessa kun kuopus oli kolme. Nyt ei tulisi mieleenkään aloittaa koko rumbaa alusta. (lapset 6.v ja 9.v)

Ajatuksessasi minua häiritsee se että ennen kuin kolmas lapsi on edes syntynyt pitää alkaa jaksaa odottaa sen kasvamista ja siirtää omaa elämäänsä 20 vuotta eteenpäin. Miksi pitää taas joustaa vaikka vahingossa olisi raskaaksi tullutkin. Kaikilla ei välttämättä edes parisuhde kestä tuota odotusta siitä että tulokas kasvaa isoksi ja nyt tämän "pienen" hetken herätään yöllä, valvotaan sairastavan kanssa, yritetään jakaa aikaa kaikille lapsille sekä koko perheelle.

ei tullut koskaan kolmatta lasta juuri siitä käytännön syystä että matkustellaan ja halutaan jatkossakin matkustaan suht paljon.

Kahden kanssa mahtuu hotelleihin / laivojen hytteihin paremmin,

)

jätitkö kolmannen tekemättä tuosta syystä vai teitkö abortin siksi että mahdutte paremmin hytteihin :O

jos jätit kolamnne tekemättä tuon takia niin sittenhän tilanne on ihan eri kuin ap:lla joka on jo raskaana

sitten lapselle on varmasti parempi että jää syntymättä. jos et voi kuvitella nauttivasi kolmannesta lapsesta sen ollessa lapsi ja pieni, ei sillä voi onnellista lapsuuttaa olla. jokaisella lapsella kuitenkin pitäisi olla oikeus olla toivottu ja rakastettu. eikä niin että lapsi tuntee syyllisyyttä koska pilasi vanhempiensa ihanan elämän

Ajatuksessasi minua häiritsee se että ennen kuin kolmas lapsi on edes syntynyt pitää alkaa jaksaa odottaa sen kasvamista ja siirtää omaa elämäänsä 20 vuotta eteenpäin. Miksi pitää taas joustaa vaikka vahingossa olisi raskaaksi tullutkin. Kaikilla ei välttämättä edes parisuhde kestä tuota odotusta siitä että tulokas kasvaa isoksi ja nyt tämän "pienen" hetken herätään yöllä, valvotaan sairastavan kanssa, yritetään jakaa aikaa kaikille lapsille sekä koko perheelle.

mun täytyy kyllä sanoa ettei se matkustaminen yms ole mitenkään ratkaisevasti hankalampaa kolmen kuin kahden lapsen kanssa. Tai mikään muukaan elämässä. Tottakai kolmessa lapsessa on enemmän työtä kuin kahdessa, mutta mielestäni ero yksi- ja kaksilapsisen perheen välillä on paljon suurempi kuin ero kaksi- ja kolmelapsisen perheen välillä.

Ennestään meillä on 4v. kaksoset. He ovat jo tosi itsenäisiä ja tietty vaipparallit ja nukkumisrumbat on ohitse. Molemmat pukee ja syö itse eikä tarvitse äitiä leikittämään (kun aina on kaveri). Me tykkäämme myös reissata (kaksosten kanssa aloitimme matkustelun kun olivat 3,5kk) ja mennä ja harrastaa. Ajattelimme, ettei tämä kolmonen sitä vielä rajoita. Ja kun vauva nyt syntyy, hän on ainoa täysin "huollettava" perheessä. Tavisautoonkin vielä mahdutaan, kolmen kanssa ei vaadita vielä minibussia. Hotellihuoneeseen saa alussa ekat pari vuotta pinniksen, joten ei ole senkän suhteen ongelmia. Laivahytistä en tiedä, mutta me emme harrasta risteilyjä muutenkaan vaan lähdemme mieluummin kunnon lomalle. Lapsenvahti kolmelle järjestyy tn. yhtä helposti kuin kahdelle, varsinkin kun on kaksi isompaa ja yksi vauva. Uskon tai uskottelen itselleni, että yhden vauvan kanssa on muutenkin helpompi toimia ja mennä. Mutta tämä on siis meidän perheen mietinnät asiasta. Kyllähän sitä tarvitsee itse kunkin miettiä miten juuri sen oman perheen arki ja asiat järjestyy.

Eli isommat eivät myöskään enää kauheasti sairastele, pari nuhakuumetta/vuosi/lapsi. meillä vanhemmilla on myös vaativa työ (molemmat olemme DI). Emme kuitenkaan ole työnantajiemme organisaatioissa ylimmässä johdossa, mutta teemme kuitenkin vaativaa työtä, joka toisella vaatii mtös paljon matkustelua työn puolesta. Itse olen tinkinyt enemmän urasta, en matkusta enkä tee ylitöitä. Nykyisessä toímenkuvassani onnistuu.



Lisäksi jaamme sairaan lapsen hoitamiset puoliksi.



Ei tämä nyt ole niin kamalaa :D Perheemme koko tuntuu nyt hyvältä, kaksi lasta oli minusta jotenkin vajaa kokoonpano ja kaipasin koko ajan lisää lapsia.



Palaan töihin, kun kuopus on reilun vuoden ja jään osittaiselle hoitovapaalle (4 päivää/vko). En myöskään halua muutamaan vuoteen vaihtaa työnkuvaani, koska nykyinen sopii hyvin lapsiperheen äidille.



Itse ajattelen jutun niin, että kun se lastenhankkimisaika on rajallinen niin ne lapset vaan täytyy hankkia tietyssä vaiheessa, jos niitä haluaa. Ja se vaatii tietysti luopumista ja joustoa. Minä haluan nauttia taas näistä sinappikakoista ja imetyksistä sekä pienen vauvan jokeltelusta ja aurinkoisesta hymystä. Mikään sähköposti tai palaveri tai toiminnanohjausjärjestelmän bugi ei voisi koskaan olla antoisampi tai mukavampi vaihtoehto!



SItten kun joskus olen eläkkeellä haluan nauttia lapsenlapsista ja siitä, että lapset perheineen kä'yvät katsomassa minua.



Keinutuoli-iässä tuskin on mukavaa, kun istuu viikot yksin torpassa ja se ainoa uraohjuslapsikin tekee uraansa jossain kaukana. Silloin pikemminkin harmittelee, kun itse pisti uran edelle aikoinaan.



Anna lapsen tulla.

Olin samassa tilanteessa joitakin vuosia sitten, kaksi vauvavaiheen ohittanutta lasta ja elämä helpottumassa. Tulin vahingossa raskaaksi ja päädyimme aborttiin yhteisymmärryksessä miehen kanssa. No, siitä tuli kauhea kriisi, niin kauhea että sillä itkemisen määrällä olisi helposti hoitanut vaikka kaksoset. No, tämä ei nyt ollut suoraan sitä mitä kysyit, mutta tunnistan siis tunteesi!



Kriisi selätettiin parissa vuodessa ja nyt meillä on tekemällä tehty kolmas lapsi, puolentoista vuoden ikäinen. Elämä on ollut hässäkkää, kun olemme vielä samalla rakentaneet taloa ja miehellä on ollut töissä vaativa vaihe. Emme ole matkustelleet ja lasten harrastuksetkin on supistettu minimiin. Kauppareissu tällä porukalla on suoritus :-) Olen itse vielä kotona, mutta menen parin kuukauden päästä töihin tekemään lyhennettyä työaikaa asiantuntijatehtävissä. Meilläkään ei ole lastenhoitoapua, mutta onneksi saamme sukulaisilta apua rakentamisessa.



Voimat ovat monesti olleet koetuksella, mutta olen aina silloin ajatellut miten kauheaa oli sen abortin jälkeen. Mihinkään niin rankkaa en ole aikaisemmin joutunut kohtaamaan. Ja koko ajan helpottaa! Nuorimmainenkin ohittaa pian 2-v. rajapyykin ja hän on olennainen, mielettömän tärkeä osa perhettä, ja tuo meille käsittämättömän paljon iloa. On ihana katsoa kun 1,5-vuotias tulee antamaan 9-vuotiaalle kouluunlähtöhalin :-)



Oikeastaan isoin asia mitä meidän aikuisten elämässä on tapahtunut on ollut se, että olemme luopuneet kaikista harastuksistamme, emme tarkoituksella, mutta niin on vaan käynyt kun olemme priorisoineet asioita. Mutta tämä on nyt tätä ja kyllä niille taas aikaa löytyy, kuten myös television katselulle, mikä on myös jäänyt ;-) Harrastamme kotona olemista, leikkimistä, lukemista, ulkoilua ja mäenlaskua koko perheellä, ja tietysti myös kavereitten tapaamista. Talvilomakin meni suurimmaksi osaksi niin että meillä oli lauma lasten kavereita ja välillä myös heidän vanhempiaan.



Mitenhän päättäisin tämän? Olemme siis yhä vaiheessa, enkä tietenkään tiedä miten olisi käynyt jos se abortti olisi jäänyt tekemättä. Olisinko ollut katkera ja surrut oletettuja menetettyjä mahdollisuuksiani, jotka eivät oikeasti mihinkään olisivatkaan menneet? En tiedä. Mutta joka tapauksessa olen nyt iloisempi kuin koskaan tästä kaikesta rikkaudesta mitä nämä lapset tuovat, ja tavallaan häpeän sitä että olen joskus ollut sellainen valittava raukka joka on luullut että voimat eivät riitä. Kyllä ne riittävät siihen mitä haluaa :-)



Kiitos että jaksoit lukea, ajattelen sinua lämmöllä!

...kaikille kokemusten jakamisesta. Helpottaa kuulla että muutkin on tavalla tai toisella selvinneet samasta tilanteesta.



Minä en ikinä ehtinyt "haudata" ajatusta kolmosesta. Nuorin täyttää kohta neljä, vanhempi on viisi. Tosiasia on että yritämällä ei varmasti oltaisi alettu yrittämään kolmatta enää, mutta kaikki oli hyvin kun "mahdollisuus" oli jäljellä. Nyt laittoi kohtalo isommat kortit peliin ja kissa oli pakko nostaa pöydälle. Tilannetta ei yhtään helpota että isukki sai alussa pahimmanluokan shokin. Reaktio on menossa ohi ja hän "hyväksyy minun päätöksen oli se mikä oli", mutta kanta on vielä sama.



Eilen väsyneenä olin jo vakuuttunut kannastani, mutta tänään levänneenä olen taas lähtökuopissa. Pelottaa että teen päätöksen väärin perustein ja sitä saa katua lopun elämäänsä. Aika lääkärille on iltapäivällä.

ja siksi abortti oli niin paha asia. En myöskään ehtinyt miettiä kunnolla, kun en kestänyt ajatusta jonkun 12-viikkoisen abortoinnista. Siksi tuli kiirehdittyä ja mokattua oikein kunnolla. Mieti, mieti ja mieti, mutta älä suostu jäämään yksin, pakota mies oikeasti keskustelemaan asiasta. Meillä meni sekin väärin, vastuu jäi yksin minulle.



t. 10

Esim. meillä paljastui toisen lapsen asperger/autismipiirteet juuri kun syntyi kolmas HAASTAVA lapsi. Eli alkoi ramppaamiset tutkimuksissa ja terapiat juuri kun olisi pitänyt saada "nauttia" kolmosesta rauhassa.



Elämäntilanteet ovat niin erilaisia...

jospa minäkin omia ajatuksiani tähän laitan. Meillä on kolme lasta: eppuluokkalainen, 4-vuotias ja 9kk hurmaava vauveli. Viimeisin lapsista tuli tilaamatta.



Emme aja bussilla mutta tila-autolla kuitenkin, syynä on enemmänkin kesäinen tavaroidenkuljetustarve kuin tuo numero kolmonen. Isoon farmariautoon mahtuu hyvin kolme lasta.



Asunto meni vaihtoon koska asuimme kolmiossa, mutta olisimme toki muutenkin muuttaneet lähivuosina joten tulipa sekin tehtyä.



Ulkomaanmatkalta palasimme justiinsa, ihan perussetti etelänmatka ja hyvin se meni! Hotelli tosiaan vähän kalliimpi viidelle kuin neljälle, meillä oli iso huoneisto ja oikeesti se oli aika sikakallis, mutta olisihan me pienempäänkin mahduttu jos vaan olisi haluttu. Kyllä matkaa piti suunnitella jonkin verran, mutta en nyt sitten tiedä miten paljon enemmän kuin jos lähteviä lapsia olisi ollut vain kaksi..?



Arki on hulinaa ja perhekeskeistä, mutta kyllä minä näkisin että ne vanhempien omat irtiotot ja harrastukset ovat ihan mahdollisia kolmen lapsen äidille/isälle siinä kuin kahden lapsen. Huomattavasti enemmän aikaa kuin 2 lapsen kanssa menee arjen perussuorittamiseen - ruoka, pyykki, siivous, ym. Omasta arjesta on löysät hetket vähentyneet todella paljon, ei ole enää niin paljon aikaa esim. lukea kirjoja tms. keskittymistä vaativaa kun koko ajan on jotain tai joku.



Lapsenvahtia kolmelle lapselle on todella paljon suurempi kynnys pyytää kuin kahdelle. Meillä on vain yhdet isovanhemmat käytettävissä ja hekin jo melko iäkkäitä. Minun ja mieheni kahdenkeskiset menot ovat siis hyllyllä, mutta tässä haluaisin viitata seuraavaan kappaleeseen ja sanoa että joka ilta on kahdenkeskistä aikaa.



Itsestäni olen löytänyt todella uuden ihmisen tämän kolmosen myötä. Vasta nyt olen oppinut TODELLA nauttimaan lapsistani, perheestäni, meidän yhteisistä jutuista. Olen oppinut olemaan tässä hetkessä ja kaipaamaan vähemmän sinne jonnekin... huomiseen, eiliseen, ensi viikkoon, toiseen paikkaan tai aikaan...

että oma aika tuntui olevan vieläkin enemmän kortilla kuin kahden kanssa. Esim. meiltä on molemmilta jääneet lähes kaikki harrastukset pois. Tuntuu vain niin hassulta lähteä iltaisin pois johonkin omaan kun muutenkin yhteinen aika on kortilla... Me hoidamme miehen kanssa lapsia paljon "eri aikoihin" koska meillä on epäsäännölliset työajat ja se vähentää jo itsessään perheen yhteistä TÄRKEÄÄ aikaa!



Kotityöt ovat kyllä lisääntyneet jostain syystä mielettömästi. En oikein ymmärrä miksi. No tietty kolme sotkee pahemmin kuin kaksi. Vaatteita pesen jatkuvasti.



Lapsenvahtia on vähän ollut joo hankala kolmelle löytää. Harvassa ovat ne ihmiset jotka suostuvat kaitsemaan kolmea lasta pitkiä aikoja! Kyllä kahta vielä lykkäsi hoitoon mutta kolmen kanssa on vähän niin ja näin...

lasta, 5v, 6v ja 14v, joista vanhin ei ole minun, mutta asuu kanssamme. Arki on joskus sellaista luovimista, mutta onneksi vain joskus; mistään ihmeemmästä en ole joutunut luopumaan. Matkusteltu on ihan lasten vauva-ajoista lähtien ja hyvin on mahduttu hotellihuoneisiin tai sitten on otettu kaksi huonetta. En näe lapsen ikää esteeksi matkustelulle, matkat vaan tehdään sillä periaatteella, että pääsee aurinkoon ja pois kotiympyröistä. Viimeksi oltiin tammikuussa pari viikkoa Thaimaassa ja kesällä on tarkoitus mökkeillä ja jokin ulkomaanmatkakin on suunnitteilla.



Muuten elämä menee ihan normaalisti, töissä ja kotihommia tehdessä. Iltaisin käydään miehen kanssa treenaamassa, joko yksin tai yhdessä. Lapsenhoitajia meillä ei juurikaan ole, joten kaikki muut menemiset saa suunnitella aika tarkkaan ja hyvissä ajoin etukäteen.

Mutta enpä sanoisi elämän olevan sen raskaampaa tai hankalampaa kuin jos lapsia olisi vaikka kaksi. Itse asiassa viime aikoina olen miehen kanssa pohdiskellut, vieläkö perheeseen yritettäisiin yhtä lasta, asia on vielä mietintä-asteella, vaikka vauvakuumetta onkin ilmassa. Tuolloin tarvitsisimme isomman auton, mutta ongelma sekään ei ole.

6v, 4v ja 2v.. eli hyvin putkessa ovat tulleet ja näin on haluttukin että saadaan sitten kaikki yhtä aikaa tässä hötäkässä eikä mitään 10v taukoa ja taas alusta.



Ei olla autoa jouduttu vaihtamaan "normimallista" mihinkään tila-autoon tai edes farmariin. Koti ollaan rakennettu isompi mutta asuttiin vuosi jopa kolmiossa, tietäen toki että saadaan tämä omakotitalo.



Harrastuksille on aikaa, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Yhdessä vietetään aikaa enimmäkseen mutta isommilla lapsilla on yhtenä iltana viikossa omat menot. Vanhemmat ehtii käydä kavereiden kanssa iltamenoissa ihan siinä missä ennenkin, se on niin pariskunnasta kiinni miten tämän järjestää, voi olla vaikeaa käydä vaikka olisi vain yksi lapsi.



Matkustellaan kotimaassa mutta jos oltaisiin miehen kanssa totuttu matkusteluun ulkomailla ennen lapsia niin matkusteltaisiin aivan varmasti nyt lastenkin kanssa. Hotelleihin mahdutaan ihan hyvin lisävuoteen kanssa jne. ei mitään ongelmia tai että tarvittais kaksi huonetta.



Pyykkimäärä ei juurikaan ole eri kuin nelihenkisellä. En ainakaan huomaa.



Vauva-aika on mennyt niin nopeesti ohi, ettei sitä vaipparallia kannata säikähtää. Nyt meillä kuopus jo 2v ja käy potalla, syö itse ja on taapero joka leikkii noiden isompien kanssa ja mulla on aikaa tässä kotona tehdä omia juttuja. Voin laittaa tuohon ulos, turvalliselle ok-talon pihalle isompien kanssa pienemmänkin kun olen itse menossa perässä pihalle ja ei tarvi olla koko ajan sillan "kiinni minussa" tuon pienimmänkään.



Aikaa on kaikille lapsille, kukaan ei jää huomiota vaille jos sitä on kahdelle lapselle niin sitä on kolmellekin, minusta tämäkin on sellainen asia, että toiset vanhemmat antavat lapsilleen itsestään enemmän kuin toiset. Meillä ollaan lasten kanssa paljon/aina ulkona ja touhutaan, kun taas meidän naapurissa on kaksi lasta ja vanhemmat eivät ole niiden lasten kanssa koskaan touhuamassa ulkona. Eivätkö ehdi..?



Parisuhteellekin on varmasti aikaa jos vain niin tahtoo, tässäkin pätee sama että jos ei edes haluta tehdä aikaa suhteelle niin ei sitä silloin ole, olipa lapsia kaksi tai kolme..

Meillä on myös kolme lasta, joista nuorimmainen tuli tilaamatta. Lapset ovat iältään 1,5 v, 3 ja 4,5 v. Kolmatta oltiin (lähinnä minä) ajateltu muutaman vuoden päästä, mutta ennen kuin kakkonen ehti täyttää vuotta, olin raskaana ehkäisystä huolimatta. Miehen kommentti oli "no sit se syntyy" kun kerroin että olen raskaana ja vaihtoehdot on synnytys tai abortti. Pienten ikäerojen ja sairastelun takia alku on ollut todella raskasta, mutta se helpottaa varmasti koko ajan.



Autoa emmekä asuntoa ole vaihtaneet, mahdumme edelleen samaan farmariin kuin ennenkin, vaikka takapenkillä onkin kolme turvaistuinta. Talo oli onneksi jo hankittu, sitä olemme remontoineet koko ajan. Lasten kanssa liikun yksin paljon ja täytyy sanoa, että alkuun se oli hankalaa, koska kaikki olivat pieniä. Mutta ap:hän ei olisi tätä ongelmaa, koska muut lapset ovat jo hiukan vanhempia. Omaa aikaa olen saanut kolmannen syntymän jälkeen enemmän kuin ennen, uskokaa tai älkää! Olen vihdoin oppinut sitä vaatimaan ja kaikki voi paremmin. Hoitoon saamme kolme lasta yhtä hyvin kuin kaksikin.



Ap:lle osaan antaa vain sellaisen neuvon, että mieti tarkkaan mitä sinä itse haluat. Älä anna kenenkään painostaa sinua, sillä itse joudut päätöksesi kanssa elämään. Minä halusin kolmannen lapsen ja olisin sen tehnyt vaikka mies olisi ollut toista mieltä. Itse asiassa haluaisin neljännenkin, mutta tässä elämäntilanteessa tekisin abortin, jos tulisin raskaaksi nyt.

Meillä arki kolmen kanssa hyvin sujunut. Lapset 12, 7 ja kohta 5 v. Itse olen kohta 35 v. Vauva syntyy kesäkuussa. Mun mielestä arki ei paljon muuttunut kolmannen myötä. Mutta mulla on osalllistuva mies, ei yksin tarvitse pyörittää. Ihanaa kun neljäs tulee, voi olla ettei jää viimeiseksi. Tsemppiä sinulle paljon, mihin ratkaisuun päädytkin!