Mistä nelikymppinen löytää iloa elämäänsä?

Olen itsekin nelikymppinen, kolmen lapsen äiiti. Aika rutiinila täälläkin mennään. Itse mietin uutta työpaikkaa, olen tehnyt nyt työtä parikymmentä vuotta samassa paikassa. Siitä tulisi ainakin uusia haasteita kun pitäisi opetella kokonaan uudet työt. Jonkin uuden harrastuksen aloittaminen olisi kivaa mutta kun ei jaksa. Raitis ilma ja vitamiinikuuri? Sa sää, ei keksi nyt muuta?

että mä olen säästänyt niin monet asiat vasta tähän hetkeen. Esim. monilla on se vakipaikka, mies, perhe ja talo jo tehtynä 3-kymppisinä. Mulla oli silloin vain mies:). Nyt vasta on saatu lapset, taloon muutettiin kuukausi sitten ja vakipaikkaa ei ole eikä ehkä tulekaan:).



Mä odotan nyt kovasti tulevia vuosia että saamme laittaa tätä pihaa ja tonttia kuntoon. Sitten on kiva kun lapsetkin tästä vähän kasvaa ja löytyy aikaa itselle. Odotan kovasti että olisi aikaa taas liikkua enemmän, siitä saan energiaa!



Emme ole matkustelleet lainkaan -> sitäkin odotan.



Olen yrittäjä joten mikään päivä EI ole samanlainen. En tunne yhtään olevani oravanpyörässä kuten näen että moni on, jolla on joku 8-16 työ! Olen vapaa tekemään mitä haluan. Toki töitä pitää tehdä että on varaa laskut maksaa.



Minusta taas tuntuu että vasta nyt olen löytänyt ELÄMÄN ja osaan siitä nauttia. En siitä oikeasti edes nauttinut ennen lapsia ja ennen kypsymistä... Lapset ovat näyttäneet minulle tietä -> arvostan omaa aikaa ja harrastuksiani nyt enemmän kuin koskaan.

Perheestä tietysti, mutta arjesta on väkisinkin tullut suorittamista. Aikataulut voisi kirjottaa valmiiksi seuraavalle vuodelle, niin tarkkaan tietää mitä milloinkin tulee tapahtumaan. Ei ole aikaa eikä tilaa... niin, ei edes muista mille. Luulen että olisi aika saada elämääni jotain uutta. Mutta mitä, kun ei ole yhtään ylimääräistä aikaa eikä rahaa.

Jotkut ihmiset jämähtää liikaa rutiineihin. Ei kai siihen muuta konstia ole, kuin että mietit, mitä haluat. Rikotte ne aikataulut. Elätte välillä spontaanisti. Aikaa ja tilaa löytyy kaikilta. Kyse on vain siitä, että murtaa ne kangistuneet kaavat. Kaikkeen ei edes tarvita rahaa.

Rikotte ne aikataulut. Elätte välillä spontaanisti. Aikaa ja tilaa löytyy kaikilta. Kyse on vain siitä, että murtaa ne kangistuneet kaavat. Kaikkeen ei edes tarvita rahaa.

että mä olen säästänyt niin monet asiat vasta tähän hetkeen. Esim. monilla on se vakipaikka, mies, perhe ja talo jo tehtynä 3-kymppisinä. Mulla oli silloin vain mies:). Nyt vasta on saatu lapset, taloon muutettiin kuukausi sitten ja vakipaikkaa ei ole eikä ehkä tulekaan:).

Mä odotan nyt kovasti tulevia vuosia että saamme laittaa tätä pihaa ja tonttia kuntoon. Sitten on kiva kun lapsetkin tästä vähän kasvaa ja löytyy aikaa itselle. Odotan kovasti että olisi aikaa taas liikkua enemmän, siitä saan energiaa!

Emme ole matkustelleet lainkaan -> sitäkin odotan.

Olen yrittäjä joten mikään päivä EI ole samanlainen. En tunne yhtään olevani oravanpyörässä kuten näen että moni on, jolla on joku 8-16 työ! Olen vapaa tekemään mitä haluan. Toki töitä pitää tehdä että on varaa laskut maksaa.

Minusta taas tuntuu että vasta nyt olen löytänyt ELÄMÄN ja osaan siitä nauttia. En siitä oikeasti edes nauttinut ennen lapsia ja ennen kypsymistä... Lapset ovat näyttäneet minulle tietä -> arvostan omaa aikaa ja harrastuksiani nyt enemmän kuin koskaan.

Oon kuitenkin jo 40-v ja sanoisin että elämän pienistä asioistahan se onni löytyy. Mulla se on AINA ollut näin. Mä esim. nautin jo kahvikupposestakin tosi paljon. Tai siitä että mulla on yrittäjänä tosi hiljaisiakin päiviä (kuten tänään).



t. 17?

Töitä teen toisella paikkakunnalla ja matkoihin menee päivittäin pari tuntia, työaika vaihtelee 7-18 välillä. Omaa aikaa otan toisinaan työpäivän jälkeen menemällä ikkunaostoksille tai oikeille vaateostoksille. Rakastan kukkia ja suklaata, joten ostan myös niitä ja olen iloinen, että olen nelikymppinen. Nyt olen rauhoittunut ja harkitseva, otan huomioon mieheni ja pienen lapseni, mutta haaveilen edelleen viikonlopusta, jolloin olisin kolme päivää yksin kotona!

Olen itsekin nelikymppinen, kolmen lapsen äiiti. Aika rutiinila täälläkin mennään. Itse mietin uutta työpaikkaa, olen tehnyt nyt työtä parikymmentä vuotta samassa paikassa. Siitä tulisi ainakin uusia haasteita kun pitäisi opetella kokonaan uudet työt. Jonkin uuden harrastuksen aloittaminen olisi kivaa mutta kun ei jaksa. Raitis ilma ja vitamiinikuuri? Sa sää, ei keksi nyt muuta?

Rikotte ne aikataulut. Elätte välillä spontaanisti. Aikaa ja tilaa löytyy kaikilta. Kyse on vain siitä, että murtaa ne kangistuneet kaavat. Kaikkeen ei edes tarvita rahaa.

[/i

Lomat? Yhteiset illat? Asennekysymys tämä on.

Oon kuitenkin jo 40-v ja sanoisin että elämän pienistä asioistahan se onni löytyy. Mulla se on AINA ollut näin. Mä esim. nautin jo kahvikupposestakin tosi paljon. Tai siitä että mulla on yrittäjänä tosi hiljaisiakin päiviä (kuten tänään).

t. 17?

Parit harrastukset, omat + lasten, kodinhoitoa ja lepoa.

Kaikki on vaan jo niin tuttua ja tylsää.

Töitä teen toisella paikkakunnalla ja matkoihin menee päivittäin pari tuntia, työaika vaihtelee 7-18 välillä. Omaa aikaa otan toisinaan työpäivän jälkeen menemällä ikkunaostoksille tai oikeille vaateostoksille. Rakastan kukkia ja suklaata, joten ostan myös niitä ja olen iloinen, että olen nelikymppinen. Nyt olen rauhoittunut ja harkitseva, otan huomioon mieheni ja pienen lapseni, mutta haaveilen edelleen viikonlopusta, jolloin olisin kolme päivää yksin kotona!

Olen päälle 40 ja minusta tuntuu välillä myös, että elämä on tätä yhtä ja samaa.

Väsymys ja oman ajan puute sen tekee, ettei ehdi ja jaksa edes ajatuksiaan miettiä loppuun.



Mutta niitä ajatuksia on vain työnnettävä pois, koska muuten ne valtaavat mielen.



Suuria ei pysty tässä elämäntilanteessa tekemään, mutta joskus yritän vain olla ja ottaa hyvän kirjan. Suljen korvani kaikelta muulta ja uppoan kirjaan.



Huono omatunto on myös yksi, mikä syö ihmistä. Joskus tuntuu, että vaikka kaikkensa antaisi ja tekisi niin mikään ei riitä.



Välillä masentaa, mutta se on vain työnnettävä pois.