Lue keskustelun säännöt.
Mistä nelikymppinen löytää iloa elämäänsä?
04.03.2009 |
Perheestä tietysti, mutta arjesta on väkisinkin tullut suorittamista. Aikataulut voisi kirjottaa valmiiksi seuraavalle vuodelle, niin tarkkaan tietää mitä milloinkin tulee tapahtumaan. Ei ole aikaa eikä tilaa... niin, ei edes muista mille. Luulen että olisi aika saada elämääni jotain uutta. Mutta mitä, kun ei ole yhtään ylimääräistä aikaa eikä rahaa.
Kommentit (53)
olen ollut viikonloppujakin yksin kun mies ja lapset ovat mummolassa.
Jotenkin olen vain jumiutunut enkä saa enää vanhaa intoa päälle, ainakaan vanhoista tutuista asioista. Siis perheestä tietysti, mutta niistä ihan omista jutuista. Jotain uutta, sitä kaipaan. Taide ja luominen olisi ihanaa, mutta en saa päätä auki siinäkään.
Klassinen jumiutunut keski-ikäinen?
ap kiittää kaikkia vastauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jostain "vaatimattomasta ja pienestä", sillä niihin kiinnipääseminen vaatii jonkinverran aikaa pitkän tauon jälkeen. Usein aluksi ei tiedäkään, mitä haluaisi tehdä eikä enää muista, miten ihan teknisestikin homma toimii.
Itse pidän ompelusta, joten keräilin aluksi kaikenlaista visuaalisesti tai muuten mielenkiintoista tilpehööriä, kankaita, nappeja, nauhoja yms. ja niitä kun aikansa pyöritteli, alkoi syntyä mielikuvia siitä mitä niistä voisi tehdä. Ja kun ensimmäisen fantasia-vaatteen sai valmiiksi, alkoi muitakin ideoita syntyä.
Alku on varmasti hankalaa, mutta ilman sitä ahdistuksensekaista vaihetta (tunnetta ettei enää keksi mitään hienoa) homma ei lähde käyntiin. Ei pidä odottaa aluksi tuloksia, vain leikkiä asioilla ja ideoilla, tai olla vain ja nauttia vaikka musiikista ja sen tuomista tunteista ja sitä kautta päästä uutta luovaan mielentilaan.
Keski-ikä ei välttämättä ole mitään jumiutumisen aikaa, sillä usein tässä vaiheessahan ihmiset alkavat kyseenalaistaa elämää ja valintojaan, ja kriisin kautta etsiä uutta - ja löytää sitä.
Siis että välillä tylsistyttää kaikki se mikä on innostanutkin. Ehkä se vaihe kestää sulla nyt jonkin aikaa kunnes yhtäkkiä äkkäät jotain ihan uutta ja innostavaa! Oli mullakin tuollainen vaihe tässä vielä puoli vuotta sitten. Emme mielestäni koskaan tehneet mitään kivaa, perheenkin kanssa vain nyhjötettiin kaikki viikonloput kotona. Ei siihen auta muu kuin yrittää keksiä ohjelmaa ja sitä kautta uutta innostusta.
t. eräs vastaajista
Tuo etten enää tiedä mitä edes haluaisin tehdä, osui ja upposi.
Kuten myös vaatimattomasta aloittaminen. Sitä pitää pohtia.
jostain "vaatimattomasta ja pienestä", sillä niihin kiinnipääseminen vaatii jonkinverran aikaa pitkän tauon jälkeen. Usein aluksi ei tiedäkään, mitä haluaisi tehdä eikä enää muista, miten ihan teknisestikin homma toimii.
Itse pidän ompelusta, joten keräilin aluksi kaikenlaista visuaalisesti tai muuten mielenkiintoista tilpehööriä, kankaita, nappeja, nauhoja yms. ja niitä kun aikansa pyöritteli, alkoi syntyä mielikuvia siitä mitä niistä voisi tehdä. Ja kun ensimmäisen fantasia-vaatteen sai valmiiksi, alkoi muitakin ideoita syntyä.
Alku on varmasti hankalaa, mutta ilman sitä ahdistuksensekaista vaihetta (tunnetta ettei enää keksi mitään hienoa) homma ei lähde käyntiin. Ei pidä odottaa aluksi tuloksia, vain leikkiä asioilla ja ideoilla, tai olla vain ja nauttia vaikka musiikista ja sen tuomista tunteista ja sitä kautta päästä uutta luovaan mielentilaan.
Keski-ikä ei välttämättä ole mitään jumiutumisen aikaa, sillä usein tässä vaiheessahan ihmiset alkavat kyseenalaistaa elämää ja valintojaan, ja kriisin kautta etsiä uutta - ja löytää sitä.
Siinä tosin on ollut sellaistakin aikaa ettei ole tälläisiin asioihin voinut paneutua, muita murheita.
Siis että välillä tylsistyttää kaikki se mikä on innostanutkin. Ehkä se vaihe kestää sulla nyt jonkin aikaa kunnes yhtäkkiä äkkäät jotain ihan uutta ja innostavaa! Oli mullakin tuollainen vaihe tässä vielä puoli vuotta sitten. Emme mielestäni koskaan tehneet mitään kivaa, perheenkin kanssa vain nyhjötettiin kaikki viikonloput kotona. Ei siihen auta muu kuin yrittää keksiä ohjelmaa ja sitä kautta uutta innostusta.
t. eräs vastaajista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuuden herättely vei aikansa, mutta siitä se sitten lähti ja on tuonut suunnattomasti uutta energiaa, intoa ja mielihyvää, elämänsisältöä.
Itselläni huomaan tyhjän pään ongelman, ja se vain pahenee, jos asetan kovin suuria tavoitteita. Saan parhaiten ideoita siitä, että aloitan tekemään jotain pientä - vaikka sitten tutkin jotain pientä visuaalista juttua ensiksi ja vasta siinä tekemisen kautta, kun saan jotain konkreettista aikaa, alkaa ideat kehittymään ja keksin uusia ja uusia juttuja - joista voi sitten kehittyä jotain ihan oikeasti toteuttamiskelpoista ja hienoa moninaisten valinta- ja muokkausprosessien jälkeen. On helpottavaa läheä liikkeelle vaikka vain väristä tai tietystä muodosta, tutkia sitä luonnostellen, jättää välillä homma hautumaan, ja sitten jatkaa uusin ideoin. Yleensä sitä on vain aika kärsimätön (kun aikaakin on rajoitetusti), joten haluaisi jo ihan heti kättelyssä edetä prosessissa pidemmälle.
kiire ja aikataulut on itsestä kiinni, harva meistä töissäkään on 8h tuntia enempää. Ainakaan ne, joilla on niin pieni palkka, että ei ole ylimääräistä rahaa.
Minun iloni löytyy ainakin ihan pienistä asioista. Sileästä aamun lehdestä, jota täytyy nousta lukemaan puoli tuntia aikasemmin, jotta saa sen rauhassa lukea. Maisemasta ikkunan takana joka vaihtuu joka vuoden aika, työstä jonka tiedän tärkeäksi, lomasta jolla saa olla ja möllöttää ei tarvitse suorittaa kaikkia kulttyyritapahtumia tuskanhikisenä. Pikkuisista matkoista milloin miehen, välillä teini-ikäisen tyttären kanssa, nytkin lähdetään Gdanskiin seikkailemaan neljäksi päiväksi, säästetty on ihan arkisista asioista, että on saatu kasaan huima 600 euron budjetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen löytänyt ihan uutta kivaa lasten kanssa, kun ollaan ruvettu käymään yhdessä uimahallilla.
Tehdään paljon yhdessä, ne onkin niitä parhaita hetkiä elämässä. Kai sitä kaipaisi jotain uutta omaan elämäänsä, ei vain perheen elämään.
Mä olen löytänyt ihan uutta kivaa lasten kanssa, kun ollaan ruvettu käymään yhdessä uimahallilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiire ja aikataulut on itsestä kiinni, harva meistä töissäkään on 8h tuntia enempää. Ainakaan ne, joilla on niin pieni palkka, että ei ole ylimääräistä rahaa.
Minun iloni löytyy ainakin ihan pienistä asioista. Sileästä aamun lehdestä, jota täytyy nousta lukemaan puoli tuntia aikasemmin, jotta saa sen rauhassa lukea. Maisemasta ikkunan takana joka vaihtuu joka vuoden aika, työstä jonka tiedän tärkeäksi, lomasta jolla saa olla ja möllöttää ei tarvitse suorittaa kaikkia kulttyyritapahtumia tuskanhikisenä. Pikkuisista matkoista milloin miehen, välillä teini-ikäisen tyttären kanssa, nytkin lähdetään Gdanskiin seikkailemaan neljäksi päiväksi, säästetty on ihan arkisista asioista, että on saatu kasaan huima 600 euron budjetti.
itsekin olen jo pitkälle päälle nelikymppinen ja mulla on vielä pieniäkin lapsia, mutta kai se vaan on hyväksyttävä, ettei sitä omaa aikaa ole.
En minä ainakaan viitsi töistä päästessäni lähteä jonnen yksinäni, kun tuntuu että se lyhyt ilta on kuitenkin annettava lapsille, vielä kun seura heille kelpaa ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan viitsi töistä päästessäni lähteä jonnen yksinäni, kun tuntuu että se lyhyt ilta on kuitenkin annettava lapsille, vielä kun seura heille kelpaa ; )
Alakoululaisten kanssa on jo vähän omaa aikaa, mutta ei kuitenkaan niin että ehtisi/jaksaisi kunnolla mitään uutta aloittaa. Turhauttavaa.
Se joskus ahdistaa, koska tunnen että olen oikeasti boheemimpi tyyppi kuin minkä mukaan elämme nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsella esim. lenkkeilyn aloittaminen (joka on lahes ilmaista, hyvat kengat on tosin hyva olla) ja saannolliset uimahallireissut ovat piristaneet. Lapset ovat myos selkea ilonlahde, ja vaikka tyo monesti ottaa paasta niin sieltakin saa hyvina paivina niita onnistumisen kokemuksia.
missä muutkin mummelit käy ja muistelee siellä pula-aikaa...
vuodepotilaana vanhainkodissa 40-vuotiaana..tolla asenteella...mut tervemenoa...Iske sitten sieltä joku pappa....
provoja tänne aaveelle. Joskus oikein hykerryttää kun vastaajat teeskentevät ottavansa tosissaan. BTW, mulla on myös aika tylsä duuni.
on kohentanut tämänkin kohta 4-kymppisen mamman elämänlaatua kummasti. Lisäksi käyn avantouinnissa :-)
totaalisesti tohon Twilight-kirjasarjaan...! Nyt oon lukenut sen neljännen osan englanniksi, kun sitä ei oo vielä suomennettu. Täytyy vissiin aloittaa alusta, taidan lukea ne muutkin englanniksi...
Itselläkin tulee tuo 40 lasiin ja olen päättänyt, että nyt on aikani tullut nauttia. Olen mennyt tähän asti miehen ja lasten tarpeiden mukaan. Mutta siihen tuli muutos: erosin miehestä ja nyt on vähintäänkin joka toinen viikonloppu vapaa! Teen mitä lystään. Yritän tehdä aina välillä jotain uutta piristääkseni itseäni. Myös lasten kanssa elän nyt niin, että teemme jotain kivaa ex tempore. Enkä tarkoita tällä sipsipussin ostamista...
Ja sittenhän tulee tätä uutta vipinää, kun tulee miestuttavuuksia, vaihtelevalla menestyksellä.
Nauti silloin kun voit - hieronnasta, seksistä, hedelmistä, hyvästä ruoasta, ota joku uusi liikuntamuoto, mene tanssimaan lattareita, irrota itsesi välillä viikonlopuksi kotoa VAIKKA on lapset ja tee lasten kanssa välillä uutta...