Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjään tämän tunteen kanssa?
03.03.2009 |
Meillä on kaksi lasta, taapero ja eskarilainen. Haluaisin aivan kauheasti kolmannen, mies ehdottomasti vastaan, ainakin tällä hetkellä. Mieli saattaa kuulemma joskus muuttua, kunhan lapset kasvavat, muttei siitä mitään takuita ole. Itsellä orpo ja odottava olo, vaikkei mitään odotettavaa olekaan nyt, ei ehkä tulevaisuudessakaan. Meillä kaikki elämän perusasiat kunnossa, ja perhe on minulle ykkönen. Miten tähän kenties loputtomaan odotukseen pitäisi suhtautua? Vai olisiko vaan helpointa unohtaa koko juttu?
Kommentit (2)
toivoisin niin kovasti toista lasta ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa :( En tiedä edelleenkään, että miten tässä olisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja anna ajan kulua. Voihan olla, että myös sinun mielesi muuttuu.
Kun aika kuluu eteenpäin ja lapsenne kasvavat isommiksi, saatat ollakin ihan tyytyväinen siihen lapsilukumäärään ja et enää jaksakaan innostua uudesta "vaipparumbasta".
Luulen, että mitä enemmän asiaa mielessäsi harmittelet, sitä "vakuutuneempi" olet siistä, että vielä yhden haluaisit. Muistan myös itse, että oli todella haikeaa luopua siitä ajatuksesta, ettei sylissäni ole enää pientä ja en saisi hoitaa pientä. Vaikkakin olen ollut ihan varma, etten enempää lapsia halua. Se on vain omanlainen luopumisprosessi, joka pitää käydä läpi. Osalle se on isompi orisessi ja osalle taas ei tunnu missään.