Lestat aiheena Voimalassa tänään 21.50!!!
Kommentit (86)
vaan ihan eri maisteri, ja vastaan että kyllä, kannatti opiskella, Opiskelu itsessään on antanut paljon, henkistä pääomaa ynnä sen sellaista. Töissäkin olen ehtinyt tässä äityslomien väleissä olemaan, tosin nyt on aikomus jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Voihan olla etten enää koskaan tule saamaan kolutustani vastaavaa työtä, mutta voi käydä toisinkin. Vaikka saisin kuopukseni 45-vuotiaana (mikä on aika tavallinen ikä) niin siinähän on vielä 20 v aikaa ennen eläkeikää.
Ja ne 16 lapsen äidit, ne ovat jo sen ikäisiä että tuskin tällaisilla palstoilla viihtyvät. Mitä henk koht elämässäni heitä tunnen niin ihan hyvinvoivilta vaikuttavat.
Ja maisterille vaan kysymys, että kannattiko lukea yhteiskunnan varoilla maisteriksi? Jos olet kotona 25 vuotta hautomakoneena, niin mitä niillä maisterinpapereilla oikein teet?
ihminen ei koe vääryttä toimissaan. Koska hän ei näe mitään väärää ei koe olevansa uhri.
Jos irrottautuminen kesimäärin kestää yhteisöstä 5 vuotta ei ole vaikea ymmärtää mistä on kysymys. Silloin puhutaan yhteisön uhrista.
Tai sitten ovat jo niin viisaita, etteivät jaksa tulla kommentoimaan. :) Oikeasti moni äiti, jolla on yli 6 lasta, alkaa vasta todella nauttimaan lasten tulosta, kaipa siihen jää koukkuun. :)
Luin maisterin paperit, että saisin mielekästä työtä, kyllähän sitä lasten välillä ehtii töihin, ja sitten 40-v, kun synnyttäminen tod. näk. loppuu, on uraa vielä 25 vuotta jälellä. Pitää vaan pysyä ajan tasalla, eikö? Ja sitten elämä vasta rikasta onkin kun on ura ja 50 lastenlasta, vävyt, miniät ym. seurana. Näin olen suunnitellut, jos Luoja suo.
He eivät osaa käyttää nettiä. He ovat myöskin niitä joilla on jyrkempi kanta nettiin yleensä. He eivät osaa käyttää näppäimistöä, kirjoittaa ja selata sivustoja.
että nelikymppisenä aloitettu ura (varsinkin naiset) tyrehtyy kun työkokemusta ei ole. Työkokemusta olevalla naisella on paremmat mahdollisuudet työllistyä. Sitä ei kotiäidillä ole riittävästi valitettavasti.
Ja vaikka eläkeikää nostetaan, niin kyllä ne on nuoremmat naiset kuin 40-50 vuotiaat naiset jotka sen työn saa ensin.
Vanhusten pyllyjen pyyhkijäksi voi hyvällä tuurilla päästä. Siinä ehkä on eduksi vaipanvaihdossa käytetty tekniikka.
se tukija kuinka hänen oli matkustettava Lontooseen kertoakseen totuuden itsestää.
Millaisen maanpäällisen helvetin sekin nuori ihminen on käynyt itsenäistyessään. Sen ei pitäisi olla niin.
Siis ei me hengemme uhalla lapsia tehdä!! Jos lääkärit näkee, että uusi raskaus vaarantaa äidin hengen, on aivan sallittua tehdä vaikkapa kohdunpoisto.
En ymmärrä mistä tuo käsitys tulee, että hengemme uhalla synnyttäisimme. Olen toki kuullut tapauksia, tai lähinnä netistä lukenut, että jotkut olisi siinäkin tapauksessa kieltäytyneet ehkäisystä/kohdunpoistosta, mutta se on sitten heidän oma valinta, kukaan ei pakota.
t. yhdeksättä odottava
meitä ei ilmeisesti pidetäis enää uskovaisena jos ääneen tuon sanoisin.
Uskovaisina halutaan pysyä, mutta jotenkin tuntuu että jokaisen mahdollisen tulevan lapsen vastaanottaminen ei voi olla autuuden ehto.
En jaksa henkisesti enkä fyysisesti nyt yhtään lisää.
Toisekseen haluan elää myös omaa naisen elämää. Käydä vaikka töissä välillä yms..
Enkä jokoajan joko imettää tai olla raskaana. Nuo vauva-ajat ovat meidän perheelle todella rankkoja.
Haluamme nauttia ja selviytyä hyvin jo olemassaolevien lasten kanssa ja tehdä reissuja yms..
Tunnen Salomen hyvin ja voin kertoa ettei kannata sääliä :)
se tukija kuinka hänen oli matkustettava Lontooseen kertoakseen totuuden itsestää.
Millaisen maanpäällisen helvetin sekin nuori ihminen on käynyt itsenäistyessään. Sen ei pitäisi olla niin.
kukapa ei haluaisi välillä töihin ja olla oma itsensä, eikä ainaisessa hormonimyllerryksessä. Keskustelkaa uskonystävienne kanssa asiasta.
t. yhdeksättä odottava
Eikö mieluummin kannattaisi miettiä asia siltä kannalta mikä on Jumalan tahto. Kun asia on selvä itsesi ja Jumalasi kanssa, ei sun tartte miettiä ollenkaan mitä naapuri mahdollisesti ajattelee.
meitä ei ilmeisesti pidetäis enää uskovaisena jos ääneen tuon sanoisin.
Uskovaisina halutaan pysyä, mutta jotenkin tuntuu että jokaisen mahdollisen tulevan lapsen vastaanottaminen ei voi olla autuuden ehto.
En jaksa henkisesti enkä fyysisesti nyt yhtään lisää.
Toisekseen haluan elää myös omaa naisen elämää. Käydä vaikka töissä välillä yms..
Enkä jokoajan joko imettää tai olla raskaana. Nuo vauva-ajat ovat meidän perheelle todella rankkoja.
Haluamme nauttia ja selviytyä hyvin jo olemassaolevien lasten kanssa ja tehdä reissuja yms..
jutella omasta seksielämästään uskonystävien kanssa jos ei halua. Ei tulis ainakaan minulle itselleni mieleenkään.
vl ja äiti
että omasta seksielämästään pitää jutella uskonystävien kanssa. Eikö toi ole mitä intiimein asia mitä ihmisillä on ja täysin parin oma asia? Pahimillaan tiedän että on joutunut juttelemaan puhujan kanssa jos on tuntunut siltä että haluaisi käyttää ehkäisyä kun muuten ei jaksa. Joo, niistä puhujista on varmaan kauhean kivaa kun pääsee vaikuttamaan jonkun avioparin seksielämään, mutta jotenkin tuollainen tilanne ahdistaa.
Arkipäivää kuitenkin vl-yhteisössä.
Eikö mieluummin kannattaisi miettiä asia siltä kannalta mikä on Jumalan tahto. Kun asia on selvä itsesi ja Jumalasi kanssa, ei sun tartte miettiä ollenkaan mitä naapuri mahdollisesti ajattelee.
Ei sun TARVI keskustella ystävien kanssa, ellet halua. Saat ihan itse miettiä asiaa ja tehdä päätöksen, tai siis miehesi kanssa.
t. toinen vl
Tämä on se syy miksi me suurperheiden äidit emme hirveästi jaksa osallistua näihin keskusteluihin. Joskus on tuntunut että muiden ihmisten silmissä lapsiluvun ja ÄO:n välillä on suora negatiivinen korrelaatio.
Sama väärinkäsitys on meidän maallikoiden ajatella, että jokaisen uskovan täytyy olla aivopesty uhri ja jokaisen lestadiolaisen naisen patriarkaatin alistama henkiraasu.
tuossa ohjelmassa. Jäin miettimään sen jälkeen, että monesti uskovaiset kuvailevat (ryhmästä riippumatta) uskon ihanuutta termeillä, joita minusta me "tavikset" kuvailisimme esim. sanalla perusluottamus elämään. Sitähän on paljon tutkittukin, että luottamus läheisiin, itseensä, elämään yleensä, on hyvinvoinnin ja terveyden kannalta avainasemassa. Se on sitä, mihin epämääräisesti viitataan "onnella". Mutta oikeasti se ei ole mikään tila, mihin voi päästä vain, jos uskoo ja me muut olisimme ainaisessa ahdistuksessa ja epävarmuudessa (puhumattakaan että olisimme kaikki alkkiksia ja rappiolla ja pettäisimme puolisoitamme kilpaa jne.).
Sama väärinkäsitys on meidän maallikoiden ajatella, että jokaisen uskovan täytyy olla aivopesty uhri ja jokaisen lestadiolaisen naisen patriarkaatin alistama henkiraasu.
kukapa ei haluaisi välillä töihin ja olla oma itsensä, eikä ainaisessa hormonimyllerryksessä. Keskustelkaa uskonystävienne kanssa asiasta.
t. yhdeksättä odottava
minusta ensin olisi tärkeintä kuunnella itseään ja vaikka keskustellakin ekaksi oman itsensä kanssa. Kaikista kamalinta tässä ketjussa on just toi "keskustelkaa toisten uskonystävien, kuunnelkaa sanaa, on yksi ainoa totuus"- saasta. Olkaa kaikki äidit niin lestat, muslimit, juutalaiset, hindut, kristityt, ateistit jne. armeliaita ITSELLENNE. Lapsenne ei voi hyvin, jos te voitte huonosti, kuunnelkaa myös omaa kehoanne!
T. lestat suvaitseva ateisti, kolmen lapsen työssäkäyvä, seksiä iloisesti ukkonsa kanssa harrastava (ja kulttuuriakin) äiti. Ps. lapsikiintiö on kyllä meillä täysi, mutta jokainen taplatkoon tyylillään...Suvaitsevaisuutta...
tässä linkki ohjelman kotisivujen keskusteluun
http://ohjelmat.yle.fi/voimala/kommentteja_voimalasta
En nyt todellakaan tarkoittanut, että pitäis seksiasioistaan puhua uskonystävien kanssa, vaan yleisestikin tuosta aiheesta ehkäisy ja mitä me uskovaiset siitä ajatellaan! Ei todellakaan intiimit asiat liity siihen, eikä se "miten" sitä harrastetaan.
Itsellenikin oli raskasta taas hyväksyä, että aloin odottaa. Olisin myös halunnut jotain muuta kun taas raskaaksi, mutta kun asioita ajattelee uskon kautta niin asiat kirkastuu. Kumpi on tärkeämpää, määränpää vai tämä maanpäällinen elämä!? Niinhän se on, että turha siellä seuroissa on kulkea, jos ehkäisyä käyttää! Onko olemassa oikeaa sydämenuskoa?
t. yhdeksättä odottava
että omasta seksielämästään pitää jutella uskonystävien kanssa. Eikö toi ole mitä intiimein asia mitä ihmisillä on ja täysin parin oma asia? Pahimillaan tiedän että on joutunut juttelemaan puhujan kanssa jos on tuntunut siltä että haluaisi käyttää ehkäisyä kun muuten ei jaksa. Joo, niistä puhujista on varmaan kauhean kivaa kun pääsee vaikuttamaan jonkun avioparin seksielämään, mutta jotenkin tuollainen tilanne ahdistaa.
Arkipäivää kuitenkin vl-yhteisössä.
me ollaan jo "vanhoja", yleensä isojen perheiden äitejä. Ihan koomiselta tuntuu että meitä yritetään lykkiä johonkin uhrin asemaan.