### Huhtikuun Helmet vko 10 ###

Kiitos Paik! :)



Aika lähellä noi lasketut ajat meillä, ei tosiaan tiedä vaikkaa oltais yhtäaikaa :)



Vähän harmi, kun ei uskalla lähteä hiihtämään. Tykkään kans tosi paljon hiihtämisestä, mutta pelkään et kaatuisin jossain mäessä, ens talven sitten.



Parempi kävellen perässä ja nauttia arskasta. :)

Tuli jo vähän käytyä pihalle ja nolottaa myöntää, että tekisi mieli nyt päväkahvin jälkeen mennä päiväunille. Hirveää törsätä näin ihana päivä nukkumiseen. Emminen: mukavaa, että lisää kirjoittajia palstalle tulee, kun saattaapi olla, että kaikki aloittaneet eivät ole jatkaneet. Minulla ei ollut nettiä joten en aiemmin päässyt mukaan edes lukemaan tosin olen vauvan sivuilla käynyt joskus jotain tietoa hakemassa.



Hempasta vielä kun mulla oli nyt viimeksi se 127 (mikä paras koko raskauden aikana) niin lääkäri sanoi, että sillä jo pärjää, mutta sanoi ettei se liian hyvä vielä ole ja rautaa saan vielä syödä jos muistan. Esikoista lähin synnyttämään 114 arvolla, laski 90 ja siitä selvisin rautatableteilla.



Jokohan Jo-hanna on synnyttymässä naistenpäivän kunniaksi pientä tyttöstään? Kuulostaisi kivalta uusittu synnäri, ei vaan meillä, ilokaasukin vedetty täällä pois. Nyyh nyyh. Paik miehen toppahousut hyvä raskausajan vaate, pidin ekassa raskaudessa ( jolloin oli kovia pakkasia näillä seuduilla ) miehen vanhoja toppahousuja, mutta nyt en ole niitä löytänyt, tosin olen pärjännyt verkkareilla kun alle laitan löysiä kalsareita, siis omia.



Minäkin tilasin netistä kestovaippoja ja tilaan varmaan vielä lisää jahka keksin mitkä on hyviä (ja kun tiedän onko tyttö vai poika) kun nyt kiinnostaisi kokeilla säästyisikö niillä rahaa ja luontoa (pussi päivässä tuli vaipparoskaa parhaillaan pojan kanssa) että hyötyä tästä netistä on vauvaperheelle.

voi voi päiväunet kutsuu...

päivänsä pilaava pikkuäiti rv36+3

Kaunis, aurinkoinen päivä!



Emminen, myös mun puolesta tervetuloa! Kiva kun säpinää ja kirjoittajia piisaa :)



voi eikä pikkuäiti, ilokaasun veivät :(

Mikäs se tilanne sen kanssa muuten on? Saakos sitä muualta?

Ekan kanssa kokeilin mutta en ilm. osannut ottaa oikein kun ei tuntunut olevan mun juttu.

Viime synnytyksessä olin ihan rakastunut happinaamariin enkä suostunut luopumaan siitä vaikka koittivat sen ponnistaessa pois multa ottaa :D



Puuh mikä päivä!

Puoli ysistä asti supistellut tasaisen säännölliseen(näitähän mä kaipailin :). Osa napakoita, osa kipeitä. Menmen, ei tunnu homma edistyvän.. Minä hölmö luulin että kun ekat kunnon supparit tulee niin muutama tunti ja muksu sylissä... -hölmö- :D

Eli välillä joutunut puuskuttamaan mutta keskittymiskyky pysynyt koko ajan eli ei toivoakaan vielä lähteä... Olis se kyllä ihana saada neiti näin naistenpäivän kunniaksi eli vielä on toivoa :)

Tuli vaan mieleen että jos nää kiusaakin näin päivittäin vielä pitkään...hui!!

Mutta on ainakin siisti kämppä, aamusta asti puunattu :)

Nyt olis sitten valmista...



Mutta se täältä, iloista päivää kaikkialle!! <3



Jo-hanna ja Lupu-neiti

Voi juku, nyt kyllä jänskättää jo Jo-hannan puolesta! Käyhän raportoimassa meille säännöllisesti!



Ja Emminen, tervetuloa joukkoon =)



Terveisiä äiti-tytär-isoäiti- leiriltä. Olimme tytön ja äitini kanssa viikonlopun seurakunnan järjestämällä naistenleirillä, syötiin hyvin (ja usein) leikittiin, laulettiin, askarreltiin, taas syötiin, ulkoiltiin (jopa minä lyllersin pitkän kävelylenkin!) saunottiin ja keskusteltiin eri ikäisten naisten elämiin liittyvistä asioista, siis tyttöjen juttuja. Oli todella mukava reissu. Seuraava leiri on suunnitteilla elokuuksi ja saan kuulemma lähteä vauvan kanssa vaikka normisti leiriläisten alaikäraja on 6v. Yksi isostyttö lupautui jo innolla vauvanhoitajaksi=)



Pieni tarkennus aikaisempiin juttuihini niistä vauvan korvista. En siis tosiaankaan nähnyt niitä tästä mahan läpi (tämän vararenkaan suojista nyt ei erota jalkojakaan saati sitten jotain pienempää) vaan ultrassa näkyi korvat kun vauva pyöritti tarmokkaasti päätään. Melkoinen Dumbo saisi olla jos masun läpi korvat näkyisi...;)



Masussa on rauhallista, ei pahemmin ole supistellut viikonlopun aikana, eli mulla tuskin on toiveita jakautumisesta ihan vielä. Sellaiset pari viikkoa varmaan menee vielä ainakin ennen kuin mitään järisyttävää alkaa tapahtumaan. Vaikka mies tuossa koko ajan jo hätäilee että joko mennään. Sillä jäi traumat siitä viime kertaisesta kun mentiin hänen mielestään ihan liian myöhään sairaalaan (2h ennen syntymää, en ehtinyt saada epiduraalia, ja hän ei ehtinyt käydä tupakalla...) Nyt varmaan repii mut sinne väkisin ennen aikojaan jos saa vähäkin vihiä että synnytys on käynnistymässä, eli täytyy vaan pitää naamaa peruslukemilla mahd pitkään sillä minä en todellakaan halua mennä sinne sairaalaan notkumaan "turhanpantiksi"...



Nyt taidan alkaa vähän siivoushommiin, voitte kuvitella millaisen sotkun saa aikaiseksi kolme miestä ollessaan koko viikonlopun keskenään kotona....



terkuin Helmielina ja neposka 36+2

Mahtava keväinen keli ja tulipas vihdoin taaperrettua metsässä yhteensä yli tunti, tän vuoden ennätys! Tosin puolessa välissä käytiin kakkukahvilla ja oli pakko ottaa kunnon tiramisukakkua naistenpäivän kunniaksi. Sillä sokerimärällä jaksoi lyllertää! =)



Emmiselle tervetuloa!



Tällä kans jännätään Jo-hannan puolesta! Meillä taitaa olla sama la, muttei täällä tunnu vielä et mitään tapahtuisi.



Maha alkaa pikkuhiljaa rasittamaan. Kaupungilla ei jaksa enää käydä ja kaikki jonotusseisoskelut on tuskaa. Meinasin kangaskaupassa jo pyytää lupaa etuilla, mut ajattelin et kyllä mä jaksan. No eikös sitten mun vuoron koittaessa joku mummo kiilaa vasemmalta että hän on jonottanut jo kauan, mutta kun "sulla on vaan toi pikkujuttu niin mene vaan ensin" (mokomakin marttyyri). Sanoin että joo tän mahan kanssa en enää jonota sekuntiakaan. Sit eilen keski-ikäinen pariskunta koitti rynniä ison marketin pikkuovesta kärryjen kanssa ulos ja kun rouva piti ovea ukolle ja kärryille auki, niin mä luikahdin sisään. Ukko alkoi huutamaan perkelettä mun perään! Harmittaa jälkeenpäin kun ei siinä tilanteessa osaa letkauttaa mitään tyyliin "kiitos kun piditte viimeisillään raskaana olevalle ovea auki, mut mitä herra tuolla perkeleellä mahtoi tarkoittaa?" Täytyy alkaa keksimään jo valmiita sutkautuksia kahvilassa imetystä paheksuville jne. Mikä noita ihmisiä oikein vaivaa vai eikö mun maha oo tarpeeksi iso, häh?



Huomenna on viikkoja kasassa sen verran, että päästään Haikaranpesään, joten tää sais mun puolesta tulla ulos vaikka ens viikolla! Nyt uskaltaa hieman rehkiäkin. Suppareita ei oo ollut juuri lainkaan ja mieskulta imuroi ja moppasi lattiat tänään, olis tuossa tuo ikkunanpesu jos haluaisi vähän vauhdittaa touhua ;) Pinnasänkykin on nyt kasattu ja pedattu valmiiksi. Ens viikon loppupuolella on vihdoin lääkärikäynti, joten sit selviää onko paikat kypsyneet. Öisin oon pari kertaa herännyt kovaan menkkamaiseen jomotukseen, muttei sit samalla ole supistanut kuitenkaan.



Perjantaina neuvolassa pääsin kurkkaamaan ultralla nukkuvaa Öttiäistä, mutta laite oli vanha eikä th ollut ekspertti sen käytössä. Tsekattiin vaan että pää oli oikeasti alaspäin ja sydän sykki. Sen kummosempia ei kuvasta saanut selville. Olisin kyllä halunnut vilkaista tuota jalkoväliä...se on sitten edelleen arvoitus. Painoa neuvolatäti arveli olevan nyt n. 2,9kg, muttei sitä sillä ultralla mittailtu. Muuten kaikki arvot oli jees. Hemppaa ei oo mulla mitattu sormenpäästä aikoihin, näkyyköhän se siitä pissasta jotenkin?



Juuh ja kiitos taas eriteosastolle jälkivuotokeskustelusta... Taas näitä asioita, joista ensikertalainen ei tiedä oikein mitään. Nyt osaa henkisesti valmistautua tuohonkin... =P



Tuosta vauvelin asennosta on ollut puhetta. Löysin tämmösen hauskan pyöriteltävän 3d-jutskan, josta voi vähän arvioida miten ja missä kohtaa ne pikkuraajat siellä masussa mahtaa heilua:

http://3dpregnancy.parentsconnect.com/



Jokohan ensi viikolla saadaan vauvoja? =)





t. Tsili&Öttis 36+6

Apua, Jo-hanna on varmaankin lähtenyt tosi hommiin ja omakin lähestyvä synnytys konkretisoituu.. Jännittää Jo-hannan ja itseni puolesta.



Olo alkaa olla tukala ja tähän valaan olemukseen alkaa hiljalleen kyllästyä.. oliskohan se Jo-hanna juuri kun heitti haasteen kiloklubiin synnytysken jälkeen ; mukana ollaan. Nyt alkaa kovasti tulla kaipuu omiin mittoihin, lenkkipolulle, jumppaamaan-- kaikkeen siihen mitä nyt ei ole ja pysty. Nyt herkuttelen kaikki illat kun pötkötän tv:n ääressä ja tiedän varsin hyvin miten vaikea noista kiloissta on päästä. Mutta minkäs teet kun on sellanan olo että jotenkin "on lupa nyt herkutella".



Synnytys jänskättää kovasti, olen analysoinyt että mikä se nyt kolmannella kerralla niin pistää pelkäämään... ILmeisesti se kun kakkosella käynnistettiin kalvojen puhkasulla niin supistukset tuli sellasella rytinällä etten ehkä henkisesti mukana pysynyt.. Nyt yritän ottaa rauhallisesti itse...



Saunaan kutsu kävi joten uuteen viikkoon.. terkuin orvokki rv 36 tasan

Pikainen vilkutus, tilanne rauhoittunut...

Lenkille mentiin siivousurakan ja pizzojen(nami nami, kiloja kasaan :) jälkeen. Supistusta tuli vähän väliä(1-3min), napakoita mutta aika lyhyitä. Soitin jo äidille että onko lähtövalmiudessa jos lastenvahtia tarvitaan tänään vielä.

Sitten kotona oikaisin sohvalle ja tadaa-ne rauhoittuivat. Nyt tullut joku satunnainen eli ei taideta tarvita lastenkaitsijaa tänään...

Uskokaa et mä vielä 5viikon päästä täällä kirjoittelen-joo, taas oli suppareita... :D



Täällä muuten nauretaan, ei nyt masu kippurassa(teknisistä ongelmista johtuen :) mutta muuten tuolle maisteri Frangenin showlle, mahtavaa!!!



Helmielina: Ihanalta kuulosti tuo teidän leiri!! Ja kun kolme sukupolvea on yhdessä niin siinä on se oma elämänjatkumonsa ja viisautensa... Upealta kuulosti :)

Ja tuo hätäilevä mies- jotenkin tuli hyvä mielikuva odottajasta supistusten kourissa, koittaen pysyä naama vakavana :)

Hassuja kyllä nuo miehet, tämäkin tänään kiertänyt kehää ja hyvä ettei kynän ja paperin kanssa tulkinnut mun jokaista ilmettä "sä huokaisit aavistusta syvemmin, joko sattuu paljon" :)

Mutta ihanahan tuo on että on innoissaan ja mukana!! (vai lieneekö vain haluaisi skipata huomisen työpäivän... :)



tsili: Voi että mitä porukkaa sun tielle eilen sattunut!! :( Ei stten mitään tajua!

Täälläkin monesti miettii että hitsit kun olisi tajunnut silloin sanoa näin ja näin.. Jälkiviisaus viisauksista parhain.. :)

Täällä repeillään myös tuolle eriteosato-ilmaukselle :D

hmm...en suinkaan myönnä mutta mussa taitaa vahvasti olla sitä vikaa...toivottavasti kukaan ei traumatisoidu :)



Orvokki: Herkutellaan nyt ja hikoillaan sitten myöhemmin :)

Täälläkin iski toissa iltana paniikki- hei mitä jos me nyt lähdetään synnyttämään-apua-osaanko mä-kestänkö sitä kipua-onko kaikki hyvin-aargh...

Tsemppiä kovasti, eiköhän kaikki hyvin mene!! :)



Jo-hanna ja Lupunen

On täällä toinenkin ekks menijä ;) en oo vaan jaksanut tuohon listaan päivitellä itseäni.

Kaiken lisäksi entinen koulukaveri on siellä kätilönä et saa nähdä satutaanko sitten itse synnytyksessä tai osastolla näkemään. Aika hassua olisi jos tuttu olisikin hoitamassa synnytyksen.



Kävin tuolla synnytyspuolella lukemassa ketjua missä oli tuntemuksia ennen synnytystä. Vaikka on vielä 2kk laskettuun aikaan niin alkoi löytymään kaikki "oireet". Ei kyllä nyt ihan vielä saisi syntyä mutta kieltämättä olo on sellainen etten enää 2kk jaksaisi =( toivotaan että jollakin tapaa helpottaa kun vauva alkaa kiinnittymään. Nyt on niin ylhäällä että ahdistaa koko ajan.



Ihme siivous puuskia olen viime päivinä saanut ja rattaatkin meni vaihtoon vaikka piti ne teutonia timmyt pitää! Meillä tuleekin sitten emmaljungan city crossit. Naapuri kaupungista ne huomenna haetaan kun siellä oli vielä sen väriset mitkä miellytti silmää. Anopilla oli vielä tyttöjen vanha kantokoppakin tallessa niin tuotiin se tänään kotiin. Jos sattuisi sitten noihin emmaljungiin. Ainut mikä harmittaa tässä valmistelussa pyykinpesukone mikä on rikki =( toivottavasti saatas huomenna korjattua et pääsen pesemään kestovaippoja ym. vauvan tavaraa.



edelleen viikkoja vasta sen 32.....

Ja täältähän se Jo-hanna löytyi vielä. Jännää.



Kestoista

oon ihan vihree niitten kaa, en ole kertaakaan kokeillu. Osaisko joku neuvoa jonkun hyvän linkin, mistä sais jotain kaavoja-ohjeita. super-ompelija-siskoni on tulossa käymään. Haluaisin hänen pyytää tehdä jotain. Vaan kun en tiedä mitä.

(täytynee toistaa tää kysymys huomenna uudestaan...)



Saapa nähdä miten vaikutti tuo esikon hiihto tänään. Viime aikoina kaikki lumityöt ja hiihtovalmennukset on kostautunu seuraavana aamuna. Kunnon supisteluina.



Täällä on puhuttu itkuherkkyydestä. Mä ihmettelen kun sitä ei oo koko raskauden aikana oikeen ollu. Sen sijaan oon ollu oikeen raivotar. Töissä puhuivat "Rouva-Hormooni" ja laskivat aamuja koska jään pois. Kun en oo tasasimmasta päästä muutenkaa. No nyt kun on saanut ottaa rennommin, ei tuu enää niin pal raivokaan pintaan.



Hyvää yötä!



Täytyy lähtee pitään puolensa kasvis-pesto-kermaviivi dippauksessa. Muuten jää kohta ilman.



Paik ja Lahaja

Juu en mä sitten nukkunutkaan päiväunia, kun tuli vieraita ja poikakin halusi vielä pihalle. Joten pientä lenkkiä tuli tehtyä potkurin kanssa ja poika nukahti potkurissa istuessaan siinä sitten pitelin kiinni ettei tipu.

Mies isänsä kanssa kantoi pinnasängyn meidän makkariin ja ensiviikolla pääsen sitä sitten petaamaan kun mies vielä nostaa sen pohjan yläasentoon. Sitten alkaisikin olla valmista, puuttuu enää se vauva.



Paikilla eli Rouva-Hormoonilla vissiinkin päinvastoin vaikuttaa raskaushormonit kuin minulla. Minuakaan ei normaalisti voisi tasaiseksi luonteeksi kuvailla, mutta raskauden aikana olo on jotenkin niin seesteinen ja tyyni kuin vain voi. Itkuherkkäkin olen sitten muulloin (ja raivaritkin tulee aika ajoin) eli koko ajan (säälikää mun miestä, se on ihan hyvä mies ja sillä tämmönen vaimo). Jaa no olen tainut asiasta jo mainitakin jotain. Taidan olla jo niin väsynyt että kohta tulee jotain ihan höpäjä juttuja jos en heti lopeta.



hyviä öitä z zzzzzzzzzz

Hei! En ole ennen kirjoittanut, mutta jonkun verran seuraillut palstaa. kohtalotoveri Jo-hannalle: maha on ollut sekaisin jo pari viikkoa, ja kipeitä supistuksia yötä päivää - välillä säännöllisiä, välillä epäsäännöllisiä - joka askel aiheuttaa supistuksen. Viikkoja on kasassa 36 tänään. Toissapäivänä kipeät supistukset 5h ajan väli 4 minuuttia kesto 2 min - kipu oli sitä luokkaa, että vääntelehdin, hikoilin ja huohotin, olin jo menossa sairaalaan, ja sitten ne loppui kuin seinään. Alapäässä on hirveä painon tunne ja ikään kuin "kupla", tuntuu että lapsivesi lirahtaa milloin vain, varsinkin jos istuu kovalla ja vauva liikkuu. Vuotoja on kaiken näköisiä - paksua limaa, verta, ym- hiivaa jatkuvasti (se ilmeisesti provosoi noi supparit). Oon tutkinut kaiken mahollisen netistä ennakoivista supistuksista ja milloin sairaalaan - oppaat, ilmeisesti tämmönen on ihan normaalia. Naistenklinikallakin kätilö käski puhelimessa vaan ottaa panadolia. Siskon vauva syntyi kolme päivää sitten 41+2, sillä kipeät supistukset kesti 5 viikkoa ennen vauvan syntymää.



Voi Eevaa joka meni syömään sen omenan, ja nyt saamme kivulla ja vaivalla kantaa lapsemme!



Vauvaa odotan kuitenkin kovasti ja suurella hellyydellä - kolmas lapsi on tulossa. Ja nyt on parina päivänä uutuutena ollut jatkuva liikutuksen tila, kyyneleet sen kuin vierii (synnytysjuttuja lukiessa ja eilen, kun tuli se suomalainen sairaala, ja ne sai vauvan!). Yritän olla hermoilematta ja ottaa rennosti, mutta jostain syystä pienoinen synnytyspelko on hiippaillut mieleen - tyttö syntyi 5v sitten myös naistenklinikalla, eikä se ole mikään pehmoilusairaala. Kovin oli kiire siellä kaikilla ja salista kärrättiin heti ulos, kiellettiin imettämästä niin hirveesti, ettei mene rinnanpäät rikki (minusta ensi-imetys on tosi tärkeä, ja halusin pitää siitä kiinni!). Toivottavasti siellä on meno muuttunut, tai sattuu edes kiva kätilö.



Kaikki on täällä valmiina, pikku mytty vaan puuttuu! [http://ii]