Onko kukaan antanut tuttia takaisin????

samat huudot edessä joskus myöhemmin.



Korvaisiko joku (uusi) unilelu/unirätti lapsen kaipuun tuskaa? Siis jotain mistä lapsi saisi yöllä turvaa tutin sijaan.

Muuten se 3 viikkoa muuttuu kuukausiksi kun joudut vetämään saman kuvion uudestaan - ja ennen kaikkea korkojen kera.

Joltain kolmivuotiaalta tutin ottaminen on h...ttiä, sen ikäisellä on jo kestävyyttä kiukuttelussaan (mitä teillä tuntuu olevan jo nytkin).



Koita väsyttää lapsi puhkipoikki esim. uimahallissa tai ulkona riehumassa, jos vaikka ei jaksaisi niin kauan huutaa illalla.

En tiedä, että onko tästä nyt enää apua, mutta meidän samanikäiseltä (tosi tempperamenttiselta) tytöltä tutista luopuminen kävi aika kivuttomasti. Leikkasin tutista ensin kärjen pois, jolloin pystyi hieman tuttia imemään tai pitämään suussa. Muutaman päivän päästä leikkasin koko tuttiosan irti ja jäljelle jäi vain 2cm tynkä. Eli en missään vaiheessa ottanut tuttia pois - tätä lapsi olisi aivan varmasti jaksanut protestoida kauan. Yhdessä sitten ihmettelimme sitä, että tutti on mennyt "rikki". Tällä tavalla tyttö jotenkin hyväksyi ja ymmärsi asian. Ekan viikon pyysi aina tutin nukkumaan mennessä, mutta sen jälkeen on tutti lentänyt aina lattialle. Ja nyt ei ole pitkään aikaan muistanut koko kapistusta.

oli vasta reilu 2v. kun unitutti otettiin pois. leikkasin kärjestä palasen ja poika sitä ihmetteli ja totesi sen olevan rikki ja vei itse roskikseen. muutaman illan sitä kaipaili (mutta yllättävän helposti kumminkin meni, koska itse muisti sen olevan rikki) Nyt kun on ollut joku 3kk ilman niin muistaa edelleen sen olevan rikki mutta ei kaipaile perään tms. eikä myöskään ota pikkusiskon tuttia.

Tyttäremme oli tasan 3v, kun olimme muuttamassa maasta toiseen. Olimme puhuneet hänen kanssaan tutista luopumisesta jo useamman kuukauden, mutta en olisi halunnut hänen luopuvan tutistaan ennen muuttoamme (uusi kieli, uudet ihmiset jne), mutta 2 vkoa ennen muuttoa tyttö ilmoitti että haluaa lopettaa nyt.

Seuraus oli ettei hän pystynyt nukahtamaan päivä- eikä yöunille, ja oli aivan tolaltaan unen puutteen vuoksi (ei siis huutanut tuttinsa perään, muttei pystynyt nukahtamaan). Pyysin häntä ottamaan tutin takaisin, johon hän totesi ettei ollutkaan vielä niin iso ja että kokeilisi uudestaan vähän ajan päästä.



Muutimme, ja kaksi viikkoa muuton jälkeen tyttö tuli eräänä aamupäivänä tuttinsa kanssa, antoi sen meille ja ilmoitti ettei tarvitse sitä enää (ikää tuolloin siis 3v1kk). Eikä itkenyt kertaakaan tutin perään eikä kysellyt sitä.



Toinen lapsi antoi myös itse pois, ikää oli pari viikkoa vaille 3v, eikä hänkään kysellyt tutin perään koskaan.



Minun mielestäni mieluummin vinot hampaat (meillä ei mitään siihen viittaavaa) kuin vino mieli. Uni on paljon tärkeämpää kuin neuvolantädin mielipide. Neuvolantädillä ei ollut, yllätys yllätys, meidän päätöstämme vastaan.



Tutti takaisin vaan, lapsi (ja vanhemmat) tarvitsevat unta. Tutista ehtii luopua myöhemminkin.

Ja samalla päiväunet jäi pois, kun ei enää rauhoittunut niille.



Onneksi en tiennyt tätä etukäteen, vaan aina optimistisesti ajattelin että kyllä lapsi pian oppii rauhoittumaan, kun av:llakin muiden lapset jättivät tutit ihan tuosta vaan.



Mutta heitä ne tutit oikeasti roskiin, niin ei tule houkutusta antaa sitä takaisin. Minusta ei kannata antaa periksi, vaan jatkatte tutittomuutta sinnikkäästi. Kyllä se lapsi joskus sen tutin unohtaa.



Tietysti jos lapsi juo pullosta, niin hanki hitaasti virtaava tuttiosa, ja anna lapselle vettä pullosta. Siitä oli meillä apua toisen lapsen kohdalla, kun hän luopui tutistaan.

kaksi helvetillistä huuto yötä riitti. Onneksi meidän vanhempien järki voitti, minkä ihmeen takia lasta pitää kiusata jonkun niin pienen asian kuin tutin takia. Rauha palasi öihin ja mitään vaikeuksia ei ollut kun 2v 6kk itse halusi luopua tutista. Silloin hän oli valmis siitä luopumaan.