Avoin kirje ex-mieheni uudelle naisystävälle
Hei.
Olet alkanut seurustella ex-mieheni kanssa. Onnittelen teitä molempia siitä, että olette löytäneet toisenne ja rakastuneet. Ilmeisesti olette seurustelleet jo ainakin kolme kuukautta?
Kuulin, että olette muuttamassa saman katon alle ja mahdollisesti hankkimassa yhteistä asuntoa. Olen sitä mieltä, että meidän naisten pitäisi edes jossain määrin auttaa toisiamme - niinpä haluaisin varoittaa sinua ja neuvoa ensiksi tutustumaan mieheen paremmin, ennenkuin esimerkiksi otatte yhteistä lainaa.
Mielestäni ex-miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö. Se alkaa paljastua vasta noin vuoden tuttavuuden jälkeen. Siihen asti hän pystyy esittämään erittäin miellyttävää henkilöä. Täydellinen kyvyttömyys empatiaan, syyllisten etsiminen aina muualta kuin itsestä, laiskuus ja kykenemättömyys esim. raha-asioiden järkevään hoitoon tulevat esille ennen pitkää. Lisäksi hän harjoittaa henkistä väkivaltaa.
Oletko koskaan ihmetellyt, miksei nelikymppisellä miehellä ole takanaan kuin korkeintaan parin-kolmen vuoden mittaisia parisuhteita?
Ehkä oletkin - itsekin äitinä - ihmetellyt, miksei miesystäväsi tapaa lastaan kuin silloin tällöin, pari tuntia kerrallaan. Hän on varmaan selittänyt asian sinulle jotenkin järkeenkäyvästi. Totuus on se, että mies on niin laiska, ettei hän jaksa viettää aikaa edes kouluikäisen lapsen kanssa...
Ehkä luulet, että kun mies on vastuullisessa valtion virassa, hän on varmasti kunnon ihminen, Niinhän sitä luulisi!
Miehen välit hänen omiin sukulaisiinsa ovat erittäin huonot, mutta nyt hän on ilmeisesti lämmitellyt välejään esim. vanhempiinsa saadakseen itsensä näyttämään silmissäsi täydelliseltä.
En voi sinua varoittaa kuin tälla tavalla. Toivon, että olet niin järkevä, että odotat vielä hetken ja tutustut mieheen kunnolla. Hän pilaa elämäsi vuosiksi eteenpäin, jos sitoudut nyt liikaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää
terveisin
miesystäväsi ex-vaimo
Kommentit (48)
Ei ap maininnut, että uusi nainen olisi vampannut miehen.
Olen kyllä helpottunut siitä, että olen miehestä aikoinaan päässyt eroon.
Avionrikkoja ei siis ole tässä yhteydessä kukaan.
-ap
mutta en usko että kirjeesi tuottaa toivottua tulosta.
Minäkin olen eronnut yhdestä narsistista enkä todellakaan halunnut varoittaa uutta tyttöystävää. Mitä pikemmin katosi munun elämästäni, sen parempi! Eikä olisi se nuori raukka kuunnellut sanaakaan ....
ettei se mies välttämättä ole tuollainen. Sinä ehkä vain vedit hänestä ne huonot piirteet esiin.
Ja sukulaiset voi olla vain paskoja...
Sinun käytöksesi sai miehen tolaltaan? Oletkin itse se joka sai suhteenne rikki?
Jospa miehesi on löytänyt täysipäisen kumppanin jonka kanssa on turvallista jakaa elämä. Ai niin, mutta: Silloinhan se paljastuu! Mies on normaali ja sinä olet hullu. Nyt äkkiä pilamaan heidän suhteensa että säilytät kasvosi!
mutta miksi haluat pilata miehen elämän?? Ehkä hän on muuttunut tai ehkä sinä tosiaan toit hänestä huonot piirteet esiin.. aiotko koko elämän kyttiä exäsi tekemisiä ja suhteita..
En oikein ymmärrä sinua.
Ehkä myöhemmin, jos olette jossain väleissä myös uuden vaimokkeen kanssa voit alkaa jutustelemaan hänelle miksi aikoinaan erositte.
Siksi neuvonkin vain tutustumaan paremmin, ettei tule yllätyksiä. Narsistisen henkilön kanssa on erittäin vaikea sitten myöhemmin selvitellä esim. laina-asioita.
-ap.
Hän on inhonnut minua aina.
On sulaa raivoa täynnä, kun joku joskus kehtaa väittää, että en ole tuollainen. Hän vain saa minut käyttäytymään noin.
Ei ap maininnut, että uusi nainen olisi vampannut miehen.
mielestäni kirje oli niin katkeransävyinen, että automaattisesti oletin taustalla olevan "toisen naisen"..
Sen tähden en koskaan kertoisi uudelle naisystävälle suoraan, miksi erosimme.
Haluan vain varoittaa häntä, koska hänellä on lapsikin... On kauheaa joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa minä olin, ja vielä huolehtia lapsesta. En soisi sellaista edes pahimmalle vihamiehelleni.
Mä voisin kuvitella kirjoittavani samanlaisen viestin jos olisi käynyt niin köpelösti että olisin eksynyt naimisiin narsistimiesystäväni kanssa aikoinaan. Mihin kuseen jouduinkaan pelkän seurustelunkin aikana!
Kyllä maailmassa muitakin autettavia on, jotka tukahduttaa sääliin. Ja sinähän olet kertonut vain oman näkemyksesi siitä, millainen ko. mies on _sinun_ seurassasi.
Tunnen vain sääliä toista ihmistä kohtaan ja haluaisin edes varoittaa.
Ettekö te sääli koskaan ketään? Oletteko aina sitä mieltä, että jokaisen kuuluu tehdä omat virheensä ja kärsiä rankimman kautta?
Niinhän se tässäkin tapauksessa tulee menemään, koska suutani en aukaise. Ajattelin vain muistuttaa kaikkia siitä, että aina on hyvä tutustua toiseen ihmiseen kunnolla, ennenkuin tekee ns. suuria ratkaisuja.
-ap.
ymmärrän täysin pointtisi ap; et haluaisi muiden kärsimään samoin kuin sinä. sillä narsistinen henkilö onnistuu todella kylvämään tuhoa ihmissuhteisiinsa..
[iap: ] Mitäs jos vika olikin sinussa?Sinun käytöksesi sai miehen tolaltaan? Oletkin itse se joka sai suhteenne rikki?
Jospa miehesi on löytänyt täysipäisen kumppanin jonka kanssa on turvallista jakaa elämä. Ai niin, mutta: Silloinhan se paljastuu! Mies on normaali ja sinä olet hullu. Nyt äkkiä pilamaan heidän suhteensa että säilytät kasvosi!
[/quote]
Jotenkin hullulta tämä kirjoitus kuulostaa, ainakin jos aloittaja on tosissaan. Jos saisin ko kirjeen miesystäväni ex-vaimolta pitäisin häntä ; katkerana, hulluna, säälittävänä ja iloitsisin tosissani mieheni puolesta, että mieheni jätti hänet!
Asuin avoliitossa narsistin kanssa. Kun hän alkoi uuden suhteen, menin hullu sanomaan uudelle tyttöystävälle asiasta ja varoittamaan häntä.
Sain kuulla olevani hullu, Ex-avokkini oli niin sanonut. Olin katkera ja erossa vika oli minussa ja minä olin saanut miehen huonot puolet esiin ja olin ansainnut turpiin.
Parin vuoden päästä kuulin, että exäni oli hakannut tämän pimun sairaalakuntoon. Hoitanut raha-asiat niin, että erossa nainen ei saanut mitään vaan mies kaiken ja pettänyt koko heidän suhteensa ajan.
Sen jälkeen päätin, että en enää ikinä sekaannu muiden asioihin. Mutta en kyllä jaksa enää kuunnella kenenkään valituksiakaan kun käy huonosti. Sen saa, mitä tilaa.
Se joka on ollut alistavassa, henkisesti ja fyysisesti parisuhteessa ei tahdo sitä muille. Minä elin avioliittohelvetissä (todellisessa nukkekodissa) ja erosin miehestäni. Kuvioissa ei ollut 3 osapuolta ainoastaan, minä ja todellakin hullu ex:ni (oikeasti henkisesti sairas) ja lapsi. Olimme vuosia yhdessä ja minun sukulaiseni ja ystäväni uskoivat exäni olevan ihana, sympaattinen mies. Niin hyvin hän osasi esittää. Lopulta totuus selvisi heillekin. Exäni pahoinpiteli minut sairaalaan lapsen nähden, rikkoi kodissa tavarat jne. Poliisi haki putkaan, minä vaihdatin lukot ja pakkasin tavarat kun pääsin sairaalasta.
Jonkin ajan kuluttua exäni löysi yh:n ja 2 lapsen äidin. Tämä nainen otti komean menestyneen miehen ilomielin. Mies hoiti kotia, lapsia jne. Olisin halunnut varoittaaa mutta tiesin ettei minua olisi uskottu. 4kk yhteenmuutosta hysteerinen avovaimo soitti minulle. Mies oli paljastanut todellisen luonteensa. Tuin avovaimoa kuuntelemalla ja kertomalla omasta elämästäni. Hän oli helpottunut kun joku uskoi/ymmärsi häntä. Hänellä oli rohkeutta lopettaa suhde siihen.
Koska sillä todennäköisesti just päinvastainen vaikutus.
Mun lapsuuden ystäväni rakastui ja päätyi yhteen väkivaltaisen ja kontrolloivan 'miehen' kanssa. Jälkikäteen ajatellen perheen ja ystävien vastustuksen takia hän sitoutui toivottomaan tilanteeseen entistä tiukemmin. Hänen täytyi ns. säilyttää kasvonsa ja pitää kulissit yllä.
Kun ero lopulta tuli ja hän pääsi turvakodin kautta pois hän oli viimeisillään raskaana ja hänellä kolme- ja kaksivuotiaat pojat. Hänen oma asenteensa oli että ystävät ja suku oli hylännyt hänet, toiselta puolelta nähden hän oli ajanut kaikki läheisensä pois. Esim. minua oikeasti pelotti olla yhteistilanteissa hänen ex:änsä ollessa paikalla joten tapaamiset loppuivat, koska hän ei voinut /eika halunnut tavata ketään ilman puolisoaan.
Jälkiviisaudella jos läheiset eivät olisi vastustaneet niin voimakkaasti, hän olisi itsekin tajunnut työntäneensä kätensä paskaan jo paljon aikaisemmin.
ei ole nainenkaan empaattinen, jos toisen avioliiton menee rikkomaan.. miksi sellaista haluaisin auttaa? Eikä sillä ole väliä olenko katkera vai helpottunut. Yrittäisin saada tuon äijän tajuamaan, miltä lapsesta tuntuu, kun ei tapaa häntä usein.