Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitko sinä tästä vanhemmillesi?
28.02.2009 |
Meidän lapset on suvun ainoat lapsenlapset. Isovanhemmilta tulee heille synttäreiksi ja jouluna jotain tosi pientä, vaikka tussit tai kiiltokuvia. Kyse ei ole siitä, että olisin ahne tai kiittämätön, vaan asenteesta. Kuukautta ennen kyseistä päivää isovanhemmat aloittavat valituksen siitä, että kun rahat ovat niin vähissä, ettei voi oikein mitään hankkia. Kyse on heillä kuitenkin omista valinnoista, koska on rahaa matkailla ulkomailla tai ostaa uusi auto.
Kommentit (30)
olen vain surullinen kun lapseni eivät saa edes syliä mummultaan. Hän on kuollut. Olen pahoillani, ettei hän edes tiedä tuosta pienestä ihanasta tyttärentyttärestään...
Mummulla ei ollut koskaan varallisuutta osteluun, mutta sitäkin tärkeämpää oli isompien lasten kohdalla läheisyys. Sitä suosittelen vanhempien edesauttamaan lasten ja isovanhempien välille. Lapselle on tärkeää oppia tuntemaan myös ne ihanat ja välillä ehkä jo hieman ärsyttävät isovanhemmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kysehän on joulusta joka on joka vuosi samana päivänä...ei voi tulla yllätyksenä että jotain ois kiva antaa ja lasten saada. Samoin syntymäpäivät ovat joka vuosi samaan aikaan. Eli juuri tuohon valittamiseen viitaten kun ei ole varaa. Meilläkin toiset isovanhemmat tähän vetoavat joskus (esim ristiäislahjaksi ei ollut antaa kuin kukkia, joka sekin ok, koska tärkeämpää oli että tulivat paikalle). Mutta tarviiko sitä silti vedota siihen ettei ole muka rahaa? Kyllä luulisi aikuisen ihmisen olevan kykenevä suunnittelemaan etukäteen omaa rahan käyttöä. Ja jos oikeasti haluaisi jotain antaa, kuten tuo selittely viittaisi, niin pitäisi sitten sen rahan jemmassa kunnes on aika.
vaan ylipäätään siitä, että tuntuu etteivät isovanhemmat välitä ap:sta ja hänen perheestään. Ts. muut asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin se, että ilahduttaisi lasta pienellä lahjalla. Olkoot pinnallista tai ei niin kyllä minusta lahjan antaminen kertoo välittämisestä. Ei niinkään se lahjan arvo vaan se, että haluaa ilahduttaa toista. Jos isovanhemmat muuten olisivat aktiivisesti osa perheen elämää niin asia olisi toinen, mutta näinhän ei tainnut tässä tapauksessa olla.
Ps. Mitä siihen yhden vastaajan joululahja ärsytykseen tulee niin itsekin monesti ostan esim. kummilapsille jouluksi jonkin pienemmän lahjan ja synttäreillä jotain isompaa ja henkilökohtaisempaa. Kyse ei ole siitä, että joulupukki ottaa kunnian joulusta vaan siitä, että joulu on joulu ja syttärit lapsen henkilökohtainen juhla.
mutta miksi lahjan antajan tai saajan pitää kommentoida lahjan arvoa tai vallitsevaa rahatilannettaan? Olen itsekin ostanut rahatilanteen mukaan aika vaihtelevan arvoisia lahjoja esim kummilapselle joululahjaksi, mutten ikinä ole selitellyt, miksi joskus oli varaa laittaa 10, joskus 70 euroa.
Meilläkin toiset isovanhemmat sanoivat jo ovella annettuaan ristiäisissä kukkakimpun, että se oli kallis (ihan jopa 20 euroa!!!) ja piti hakea ihan kalleimmasta kukkakaupasta, kun oltais muuten myöhästytty.
Jaksavat aina kysellä vaatteista ja leluista, että mistä ovat peräisin ja ovatko maksaneet paljon. Utelevat nyt 2,5-vuotiaaltamme em. asioita, kun itse aina ohitan kysymyksen yhdentekevillä kommenteilla.
Nyt kytätään, käytänkö toisella lapsellamme esikoisen vaatteita (en aivan kaikkia, koska ovat eri sukupuolta eikä kiinnosta pitää tyttöjen vaatteita pojalla).
Joka joulu ja synttäri kyselevät (tämä on ihan OK), mitä toivoisimme/tarvitsisimme lahjaksi. Minun vanhempieni lahjoja sitten kommentoidaan (joulupukkiuskosta huolimatta), että olipas kalliita ostaneet ja tarvitaanko noita - vievät tilaa/ovat turhia jne. vähättelyä. (Auta armias, jos lapsi vielä on innostuneempi minun vanhempieni ostamista lahjoista...) Aika loukkaavaa mielestäni.
Sama koskee meitä aikuisia lapsia: meidän täytyy kiittää polvillamme, kun he muistavat meitä jouluisin kirjekuorella, jossa rahaa joku 100 euroa...
Ymmärrän, että ei heidän ole pakko antaa lahjoja, mutta kun valittamassa on kuitenkin huippueläkkeitä nauttivat, koulutetut ihmiset!
NO, perintöä on sitten enemmän luvassa, koitan aina muistaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska jokainen tavara, mikä tulee, on meidän vanhempien hankkima. Enhän minäkään oleta, että isovanhempien pitäisi jostain luopua ja antaa rahat meille. Tuntuu vain pahalta kun he AINA valittavat, miten heillä ei ole rahaa, kun on niin pienet tulot. Heillä on kuitenkin paljon suuremmat tulot kuin meillä ja aina rahaa tehdä mitä haluavat. ap
Mulla on aivan täysin samanlaiset isovanhemmat lapsillani molemmin puolin. Kuvittelevat olevansa köyhiä, kun on velaton talo ja kesämökki ja metsätuloa ja vuokratuloa sijoitusasunnoista/asunnosta. lisäksi päälle yhteensä noin 2000 euron nettoeläkkeet.
Meillä koko 4 hengen perhe elää reilulla 1000 eurolla asumiskulujen jälkeen.
Hieman on alkanut vi.tut.taa suorastaan jatkuva pyytely, että mies tekee heidän omaisuutta koskevia paperiaisoita ilmaiseksi. Me kun olemme niin rikkaita. Kun oikeasti on sekä ajasta että rahast tiukkaa, niin ei voi olla ärsyyntymättä suoranaisesta hyväksikäytöstä.
Lapsi varmasti ilahtuu tusseista tai kiiltokuvista enemmän kun esim. ulkohaalareista, joista ilahtuisi äiti.
Jokainen käyttää rahansa mihin haluaa, vaikka sitten matkustamisseen tai autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin lapsi toivoo ulkohaalaria.
niin ehdota lahjaksi laatuaikaa. Esim. lastenhoitoapua, uimahallikäyntiä, pulkkailua tms. Eivät voi tällaisesta ainakaan rahaan vedoten kieltäytyä. Kehittyisi suhde lapsenlapsiinkin paremmin.
ap:n tapauksessa, koska hänen vanhempiensa käytös näyttää kuvastavan heidän arvovalintojaan. Eli lahjojen osatmattomuus ja rahasta valittaminen symboloivat jotain ikävää, esim sitä että lapsenlapsien muistaminen tuntuu velvollisuudelta eikä ilolta.