Jos terapeutti RAKASTUU potilaaseensa, niin mitä hänen pitää tehdä?
Siis todella rakastuu, ei ihastuu.
Eilisessä Terapiassa-jaksossa Gina sanoi, ettei Paul saa missään olosuhteissa koskaan lähestyä Lauraa, vaikka hoitosuhde loppuisikin.
Onko noin?
Kommentit (41)
Ei ihan kuulu alkupäräiseen aiheeseen, mutta osaako joku vastata, voiko terapeutista tulla YSTÄVÄ? Siis samaa sukupuolta oleva ystävä? Käyn itse terapiassa ja kiinnostusta olisi ystävyyteen terapeuttini kanssa. Hetero olen ja naisia ollaan molemmat. En tosin tiedä olisiko terapeutilla mitään kiinnostusta, mutta ihan vaan spekuloin asialla.
on ihmisenä, millainen hän olisi sydänystävänä tai joskus jopa, millainen hän olisi omana äitinä.
Kuunnella nyt kaiket päivät ihmisten ongelmia ja kestää se, että on yhdelle äiti, toiselle rakastajatar ja kolmannelle vihamies.
Kunnioitan niitä, jotka jaksavat tehdä tällaista työtä.
Siis mitä jos terapeutti ihastuu / rakastuu potilaaseen? Miten paljon pahemmat traumat potilaalle tulee suhteen kariutuessa verrattuna tavalliseen ihmissuhteeseen?
Toivon kommentteja!!
kävin terapeuttissa keskusteluissa, ei siis virallista terapiaa. keskusteluapua lähinnä.
olin aika masentunut siihen aikaa ja ollut juuri tuntojani purkanut kenenkään kanssa. aluksi oli todella vaikeaa, mutta ajan kanssa helpotti. no tämä ei ollut se pointti.
siis kysymykseen, voiko ammattiauttajan kanssa ystävystä / rakastua. mun kohdalla vastaus on kyllä. pikku hiljaa alettiin tutustua toisiimme. hän alkoi kertoa alkuun parille lauseella, mitä hänelle kuuluu. siitä hitaasti tutustuimme edelleen. pikkuhiljaa tiesin enemmän ja enemmän. molemmat toisistamme. samalla uskalsin kertoa myös enemmän itsestäni.
virallinen hoitosuhde päättyi 4 vuotta sitten ja käyn nykyään psykoterapiassa ihan toisaalla. terapeuttini on erittäin pätevä ja alkaa ymmärtää minua vajaan 3 vuoden hoitosuhteen jälkeen. tämä on ihminen jota tervehdin kaupassa. mutta hänestä ei missään olosuhteissa tulisi ystäväni ja läheiseni.
tästä on nyt aikaa 5 vuotta, olemme hyvin läheisiä toisillemme. näemme erittäin paljon ja jopa mieheni sanoo, että hän lähes kuuluu perheeseen. että näinkin voi tapahtua.
tämä on ehkä teistä tuomittavaa ja epäeettistä. mutta tälle ihmiselle olen elämäni velkaa. ilman tätä ystävyyttä olisin tappanut itseni.
täytyy sanoa, että en ole 8 vuoden sairastamisen aikana ja olen ollut monella hoitajalla, lääkärille ja ryhmäterapiassa. enkä koskaan ole havainnut mitään sääntöä, että potilaan pitää tervehtiä ekana. kyllä mua ainakin tervehtii moni joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja he tervehtivät ekaka ja kyselevät mitä kuuluu ja miten menee. niin että kertokaas, missä moinen sääntö, että potilaan pitää tervehtiä ekana ?
omasta, ankaran eettisestä näkökulmastaan. Terpiasuhde on valtasuhde, jossa terapeutilla on valta potilaan yli. Gina sanoi jotain siihen suuntaan, että rakastuminen potilaaseen (tai siis sen rakastumisen toteuttaminen) on ehdottoman epä-eettistä, valtasuhde ei muutu ikinä. Terapiakokemus ei katoa vaikka hoito loppuisikin.
Jos terapeutti jollakin tavalla paljastaa tunteensa potilaalle terpiasta on vaarassa tulla flirttiä/ viettelyä, ei hoitoa. Terapeutin objektiivisuus vaarantuu. Potilaat rakastuvat tai luulevat rakastuvansa terpeuttiinsa koska hän keskittyy heihin, auttaa heitä, kuuntelee. Se "vähän niinkuin kuuluu asiaan".
Se on huippusarja, se Terapiassa!
Potilas-terapeutti-suhde on senluonteinen, että terapeutin ei pitäisi olla mahdollista rakastua potilaaseen. Ihan niin kuin ei pitäisi olla mahdollista että äiti rakastuu romanttisesti poikaansa. Terapeutin on siis syytä lähteä selvittämään mikä meni pieleen, jos tuollaisia tuntemuksia tulee.
Ja ei, en usko että maailmassa on kaikille se yksi ja ainoa ja entäs jos tämä potilas oli juuri se :-))
Kuuluu asiaan, että potilas ihastuu terapeuttiin, mutta terapeutille tunteet asiakkaaseen ovat ehdoton ei-ei. Ei kuulu ammattimaiseen käytökseen ja on aina työnohjauksen paikka.
Siksi ammattitaitoinen terapeutti tietää, että tunteet eivät ole 'aitoja', ja niiden mukaan ei kuulu toimia.
Potilas-terapeutti-suhde on senluonteinen, että terapeutin ei pitäisi olla mahdollista rakastua potilaaseen. Ihan niin kuin ei pitäisi olla mahdollista että äiti rakastuu romanttisesti poikaansa. Terapeutin on siis syytä lähteä selvittämään mikä meni pieleen, jos tuollaisia tuntemuksia tulee.
Ja ei, en usko että maailmassa on kaikille se yksi ja ainoa ja entäs jos tämä potilas oli juuri se :-))
mutta kannattaa pyytää työnohjausta tähän ongelmalliseen tilanteeseen.
mutta tulee mieleen, että terapeutin olisi varmaan hyvä miettiä vähintään itse tai työnohjauksessa, miksi myötätunto potilasta kohtaan muuttuu eroottiseksi tunteeksi (vrt. hellyys omaa lasta kohtaan muuttuu eroottiseksi haluksi, ei hyvä). Äkkiseltään tulee mieleen, onko terapeutin omassa elämässä joku tila täyttymättä tai prosessissa, jos asiakkaaseen alkaa kohdistua samanlaisia toiveita kuin terapeutin muihin ihmissuhteisiin.
Ihmisiä terapeutitkin ovat, eikä tunteiden tarvitse johtaa toimintaan. Terapeutin tulisi tuntea itseään niin hyvin, että osaa seurata ja ohjata omia mielenliikkeitään ja kontrolloida halujaan, jotta terapian päämäärä, asiakkaan/ potilaan hoito voito voisi onnistua mahdollisimman hyvin. Tästä syystä on mielestäni tärkeää, että terapiaa antavat vain pitkälle koulutetut, oman psykoterapin tai -analyysin käyneet, TEOn hyväksymät ja kontrolloimat (asiakas voi valittaa terapeutista) terapeutit.
Ei ihan kuulu alkupäräiseen aiheeseen, mutta osaako joku vastata, voiko terapeutista tulla YSTÄVÄ? Siis samaa sukupuolta oleva ystävä? Käyn itse terapiassa ja kiinnostusta olisi ystävyyteen terapeuttini kanssa. Hetero olen ja naisia ollaan molemmat. En tosin tiedä olisiko terapeutilla mitään kiinnostusta, mutta ihan vaan spekuloin asialla.
ei edes terapian päättymisen jälkeen. Ehkä jos nyt sattumalta muuttaisi samaan taloon, kävisi samassa perhekerhossa tms. Muuten syytä pitää 'tervehditään jos kaupassa törmätään' -välit. Ja kaikki potilaat eivät halua edes tervehtiä, terapeutti tervehtii jos potilas tervehtii ensin.
olin vuosia terapiassa ja terapeuttini oli erittäin hyvä. minusta on mahdotonta että voisimme olla ystäviä. ystävyys on tasavertainen suhde enkä osaa kuvitella olevani tasavertainen ihmisen kanssa, joka on parantanut minut vakavasta sairaudesta. hän tietää minusta asioita joita kukaan muu maailmassa ei tiedä, minä en tiedä hänestä mitään. enkä edes halua tietää, tuntuu että se jotenkin "sotkisi" paranemistani, alkaisin muistella istuntojamme ja ajatella häntä yksityishenkilönä, hänen tunteitaan niiden aikana jne.
Onko ok, jos opettaja rakastuu oppilaaseensa, lääkäri potilaaseensa, valmentaja valmennettevaansa. Tietysti kaikkien ollessa täysi-ikäisiä.
lääkäri-potilas-suhde. Eli ihan vapaat kädet. Lähinnä kyse on siis länsimaisesta moraalista.
Terapian tehtävä on antaa uusia välineitä käsitellä pettymyksiä ja päästä niistä yli sekä tuntemaan itseään, missä asioissa ei kuuntele itseään, missä ylireagoi, takertuu tunteisiin jne.
Että ei tarvinnut tämän syyn takia aloittaa uutta kolmen vuoden terapiaa!