Te yksinään viihtyvät, millaisia olivat kaverisuhteenne kouluaikoina?

Eka kaveri oli kansakoulun ekasta peruskoulun loppuun. Sitten lukiossa oli taas yksi hyvä kaveri, samoin yliopistossa. Tulin kyllä hyvin toimeen muittenkin kanssa. Mutta aina mun bestiksen "vei" joku toinen, varmaan paljon kiinnostavampi kuin minä. Siksi ajattelenkin nyt aikuisena, että minä en ole niin kiinnostava, että kelpaisin kellekään pitkäaikaiseksi kaveriksi. Otan etäisyyttä heti, jos joku yrittää ruveta kaveeraamaan kanssani. Ja tosiaan viihdyn yksin, enkä ole tippaakaan katkera siitä, että mulla ei ole yhtään kaveria eikä ystävää.

Ei ollut koskaan yhtä parasta ystävää koska en

a) osannut muodostaa sellaista suhdetta

b) en jaksanut hengata saman tyypin kanssa koko ajan

c) kun oli monta kaveria, halutessa löytyi jonkun seuraa eikä ollut kenestäkään riippuvainen

d) en kaivannut silloin enkä nyt seuraa jatkuvasti vaan toinen oli lähinnä rasite

Tapanani oli olla aina saman kaverin kanssa. Pienenä mua kiusattiin, isompana se vähän helpotti, mutta muutuin "näkymättömäksi" muiden silmissä, koska en uskaltanut ottaa kontaktia.

olen erakko omasta valinnastani.