Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koskettamisen pelko??

Vierailija
25.02.2009 |

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vajaat kaksi vuotta. Alkuun luulin häntä vain ujoksi, sittemmin että raskauteni sai hänet ylivarovaiseksi, nyt en enää tiedä mitä ajatella.
En epäile hetkeäkään etteikö rakastaisi minua, tai että olisin hänestä jotenkin vastenmielinen. Mutta - mieheni ei kosketa paljasta ihoani!!!!
Suutelee kyllä, pitää kiinni vaatteiden päältä, halailee ja on lähellä. Mutta kun tulee intiimimmän läheisyyden aika, tulee lukkotilanne. Sallii minun kyllä koskettaa itseään, ja pitääkin siitä. Mutta hänen puoleltaan suudelmista siirrytään suoraan yhdyntään. Ei minkäänlaista ihokontaktia välissä. Olen kysynyt tähän syytä, ja kertonut sen pahoittavan mieleni. Mieheni ei osaa kertoa miksi näin on. Sanoo vain että on aina ollut sellainen..! En pysty käsittämään!!!
Voiko taustalla olla jokin trauma..? En ikinä ole kuullut tällaisesta ennen..! Auttakaa!!

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
27.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano sille vaan että "no enään et ole tollanen". Sittehän se selviää onko se joku trauma. Jos ei luonnostaan osaa koskettaa niin sitte otat ranteesta kiinni ja ohjaat.

Vierailija
2/4 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä elämäsi on kuin omaani.



Eikä siitä sitten ajan mittaan valitettavasti parempaa tule.



Joko häntä on elämässään aiemmin sattunut niin pahasti, että hän nyt puolestaan antaa sinun kärsiä samat tuskat tai sitten

hänellä vain ei todellakaan ole mitään "sisäsyntyistä" tarvetta osoittaa läheisyyttä.



Oli miten oli - ei ihan hyvältä näytä.



Minä odotin ja opetin monta vuotta.



Ja vasta kun olin lähdössä pois, mieheni heräsi.

Ja halusi "yrittää muuttua"



Mutta haluanko minä enää? Siinäpä kysymys.



Neuvoni onkin: älä odota 20 vuotta vaan yritä ensiksi esimerkilläsi jonkin aikaa ja lähde sitten, vaikka sydän olisi verillä. Jos olet hänelle todella tärkeä, hän herää silloin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä elämäsi on kuin omaani.

Eikä siitä sitten ajan mittaan valitettavasti parempaa tule.

Joko häntä on elämässään aiemmin sattunut niin pahasti, että hän nyt puolestaan antaa sinun kärsiä samat tuskat tai sitten

hänellä vain ei todellakaan ole mitään "sisäsyntyistä" tarvetta osoittaa läheisyyttä.

Oli miten oli - ei ihan hyvältä näytä.

Minä odotin ja opetin monta vuotta.

Ja vasta kun olin lähdössä pois, mieheni heräsi.

Ja halusi "yrittää muuttua"

Mutta haluanko minä enää? Siinäpä kysymys.

Neuvoni onkin: älä odota 20 vuotta vaan yritä ensiksi esimerkilläsi jonkin aikaa ja lähde sitten, vaikka sydän olisi verillä. Jos olet hänelle todella tärkeä, hän herää silloin.

Vierailija
4/4 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olenko? No en. Puhuin kyllä yhdynnästä...