G: Mitä muistoja siitä hetkestä, kun sait tietää tulevasi äidiksi / isäksi ensimmäistä kertaa?

Ensimmäinen ajatus: MITÄ?! Kaksi viivaa...

Toinen ajatus: Pakokauhu

Kolmas ajatus: En pysty kertomaan avomiehelleni



Sanomattakin on ehkä selvää ettei 1. raskaus ollut suunniteltu. Minä 23, mies 25, molemmilla opinnot kesken... No, nyt ollaan jo 3-kymppisiä, kolmen ihanan ja rakastetun lapsen vanhempia, korkeakoulutettuja, keskiluokkaisia, hyvin toimeentulevia onnellisia ihmisiä. Se siitä pakokauhusta :-)

Tuli ihana kutkuttava onnellisuuden tunne. Että nyt sitten tärppäsi, nyt on jotain suurta alullaan. Miehelle kerroin kun tuli kotiin, oli onnellisen epäuskoinen. Äidille ja siskolle kerroin heti, muille vähän myöhemmin.

ja itkuhan siinä tuli, onnellinen hetki.

ja kun vihdoin vuosien yrittämisen jälkeen ne 2 viivaa testiin ilmestyivät oli se jotain uskomatonta. Itkettiin ja naurettiin vuoron perään :)

Menkat ei tulleet ja arvasin olevani raskaana. Tein kuitenkin raskaustestin varmistukseksi. Oli epätodellinen, jännittynyt ja onnellinen olo.

Odotettuun rv 9. asti kunnes kerrottiin anoppilassa ja samana iltana raskaus meni kesken.



Tulin onneksi jo parin viikon kuluttua uudelleen raskaaksi ja saimme terveen lapsen. Sillä kertaa olimme hiukan varovaisempia kertomisen suhteen eikä pidetty mitään itsestään selvyytenä.

Kädet täristen tuijotin testitikun ruutua johon kaikeksi ihmetyksekseni ja kauhukseni muodostui muutamassa sekunnissa vahva viiva. Pyörrytti. Olin ehtinyt toivoa ja yrittää lasta neljä vuotta ja suhde oli jokin aikaa sitten päättynyt.



Tämä vauva sai alkunsa vastoin kaikkia odotuksia ja todennäköisyyksiä yhdenillansuhteesta, josta kyllä sitten kehkeytyi upea ihmissuhdea ja avioliitto -ja kaksi lasta lisää!



Ja joo, en harrastanut yhdenillan juttuja kuin tämän kerran ja se kannatti! ja ehkäisyäkin käytettiin... mutta näin se elämä kuitenkin meni! IHANAA!

kun kuukautiset olivat olleet ja monta kk pois, mutta raskaustesti näytti aina negaa. Ekojen verikoetulosten perusteella raskaushormoni oli 5 (nega alle 3, plussa tuhansia), joten lääkäri epäili kohdunulkopuolista tai keskenmenoa yms. Uusien kokeiden ja tutkimusten jälkeen olimme mieheni kanssa ajelemassa lomareissulta kotiin päin, jolloin lääkäri soitti, vaikka seuraavana päivänä oli vasta varattuna soittoaika. Minä ehdin jo pienessä hetkessä pelästyä aikaista soittoa ja lekurikin aloitti puhelun kyselemällä vointia, joka oli ollut huono koko päivän. Sitten hän suorastaan huusi onnittelut ja kertoi, että olen raskaana. Purskahdin itkuun, enkä käsittänyt miten se on mahdollista, mies ei tiennyt itkenkö ilosta vai surusta, ennen kuin aloin hokemaan kiitosta puhelimeen ja kun sain puhelimen pois käsistäni, mieheni oli jo pysäköinyt auton erään kaupan pihaan ja kysyi heti tuleeko meille vauva ja sitten yhdessä varmaan vartin itkimme ja nauroimme vuorotellen.

Vieläkin hymy nousee huulille, kun ajan kyseisen kaupan ohi, eikä kukaan lääkäri ole osannut selittää miten olen voinut tulla raskaaksi ilman kuukautisia...:)

Pompin ilosta, vuosi oli yritetty. Oltiin menossa minun porukoille käymään heti kun mies tulee töistä. Autossa sanoin että kyllä pitäisi sitä isompaa asuntoa nyt kattella kun ei hahduta tuohon kohta enään. Ei mies ihan heti tajunnut, mutta aika äkkiä kuitenkin. Kun mentiin meille äitini oli juuri siivoamassa varastoa jossa oli myös pikkusisarieni vanha häkkisänky. Sanoin äidilleni että kohta sille olisi taas käyttöä. Siihen jäi siivoaminen. Ensimmäinen lapsenlapsi oli siis kyseessä.

Aika pian kerrottiin kaikille lähipiirissä, ei osattu salailla.

Testiin pärähti heti kaksi viivaa. Meinasin pyörtyä. Koko mennyt elämäni vilisti silmissä ja tunsin ettei mikään ja koskaan tule olemaan enää entisellään!!



Katsoin aviomiestäni, joka hymyili vaan onnellisena ja sanattomana. Jotenkin se näky lohdutti ja tuli tunne, että kyllä tämä tästä! Hyvin kaikki on mennytkin. Vanhemmiksi tultiin eken kerran yli 30 vuotiaina.

en vaikka kuinka koitan.. terkkarilla kävin tekeen testin, ja varaan ekan ajan. miehelle kerroin varmaan heti kun hänet näin. no ei ole varmaan mitään suuria kuohuja aiheuttanut, kun en edes muista!

Valitettavasti sain keskenmenon viikolla 15. Sen jälkeen yritimme lasta 4 vuotta ennenkuin tärppäsi hormonihoitojen avulla. Sen testin tehdessä olin jälleen yksin kotona, ja kun testi näytti positiivista, itkin ja paljon. Nyt onnellisesti olemme 4 lapsen vanhempia.

ja kysyin testin tulosta.



yritystä oli ollut yli 2 vuotta ja nyt oltiin hoitojen alussa. Olin testannut negaa myöheästelevien kuukautisten aikana niin monesti, että tuokin soitto oli vähän sellainen, että pakko kai sitä on soittaa, kun on käsketty.



Sain vastaukseksi lukeman hormonitasosta ja en tiennyt mitä se tarkoittaa, siis onko plussa. Hoitaja siihen tympäntyneellä äänellä, että kyllähän tämä nyt plussa on, kun on (muistaakseni) yli 10 000. Sanoin jaa, kiitos ja soitin miehelle. Mies oli hämmästyneenä hiljaa ja kysyi lopulta että mitäs sitten tapahtuu. Minä sanoin, että kai sitä pitää töihin lähteä. Fiilis oli niin epätodellinen, että ei oikein osannut riemuitakaan.

Soitin ihan ekana siskolleni että voiko raskaustesti olla rikki kun siinä on kaksi viivaa.. Mieheni oli bänditreeneissä ja koitin tietysti seuraavaksi soittaa hänelle, mutta kun en tavoittanut soitin sitten työkaverilleni =).

Olihan se uskomaton tunne kun minä joka olin aina pitänyt itseäni mahona (edelisessä liitossa 6 vuotta yritystä ilman tulosta) olinkin yhtäkkiä raskaana ja vain 3 kk pillereiden poisjättämisen jälkeen!!

Nyt sille ihmeelle on tulossa pikkusisarus ja yhä vaan tuntuu yhtä uskomattomalta ja ihanalta!!

Kärsivällisyyteni ei olisi riittänyt kotiin asti. Menkat olivat jo melkein kaksi viikkoa myöhässä, mutta koska olin hoitanut ehkäisyn kunnolla, niin en uskonut olevani raskaana. Ensireaktioni oli kauhu siitä, että sikiö olisi voinut vahingoittua ehkäisyni vuoksi.