Lapsen pettymyksen sietokyky.

Ekana tulee mieleen itsetunto, että kun se on kunnossa, niin pettymystä aiheuttavat tilanteet tuo mukanaan uhkaa

Mutta lapsi on kyllä muutenkin lyhytpinnainen,eli minkään uuden opettelu ei meinaa onnistua.Pitäis heti osata kaikki.Nyt ollaan puhuttu paljon "eskari" taidoista,eli että siellä kun on paljon lapsia niin on vaan pakko oppia ettei aina voita tai pärjää.Tuntuu vaan välillä uhkailulta kun koko ajan tästä lapselle puhuu:( ap

ja saa onnistumisen riemua.

Pyöräily, luistelu, pulkkailu, uiminen, piirtäminen, pelit, temppuilut, jne, mitä ikinä.

Ja siitä kehuja. Sitten kun tietää yhdessä asiassa olevansa hyvä, nin sietää niitä pettymyksiä paremmin.

miten hyvin pelasi, miten kiva hänen kanssaan on pelata ja opettaa iloitsemaan siitä, kun voittajalle tuli hyvä mieli.



Mutta varmasti se ei kehitä pettymyksensietoa, että niitä pettymyksiä järjestämällä järjestetään. Mutta varmaan siihen ei ollut kukaan lähtemässäkään.

Meillä on sama vika 5-vuotian tytön kanssa.



- Karkkipäivä käyttöön jos ei ole jo

- Lelupäivä esim kerran kuussa tai harvemminkin

- Vanhemmat päättää menoista

- Lelusta riitelyt seis sisarusten ja kavereiden kesken. Jos ei saa haluamaansa, niin olkoon ilman. Kaikki. Kollektiivinen rankaisu tehoaa.

- Jos leluista tulee riitaa, niin ennen kaverien tuloa otetaan ne yläkaappiin piiloon, mistä varmasti tulee riita, jäljelle jäävistäkin kyllä saa kokemukseni mukaan riitaa aikaiseksi ihan tarpeeksi. ;)

- Jos ei syö ruokaa, tai tee sitä niin ei saa sitten palkaksi tätä...

Jne. Äkkiä kasvaa pettymyksien sietokyky.

Jonotusta ja odotusta voi myös siten opetta, että sanoo, että "JOO, MUTTA huomenna" eli ei kiellä, vaan kieltää positiivisesti. Yllättävästi tehoaa joskus.

Ja sitten huomionkiinnitystä muualle.



Jos on lapselle tärkeä asia, niin joskus voi myös antaa periksikin, ei se lapsi siitä pilalle mene...