Ihastus suuteli, mitä teen? Olen varattu.

itsekin koen juuri näin.



omasta miehestäni löysin rakastajan kymmenen vuoden jälkeen.

Ei se ukko vaihtamalla parane.



Kovin harvoin vaihto parantaa pitkällä tähtäimellä mitään. Tuohonkin ihastukseen ehtisi kyllästyä ja elämä muuttuisi arjen pyöritykseksi ihan samaan tapaan. Sitten taas ihastuisit uuteen, ja vaihtaisit taas. No mikäs siinä, menee se elämä tietty niinkin.



Ehkä kuitenkin jonkunlainen kertominen miehelle vois tehdä hyvää, pieni mustasukkaisuus saattaisi terästää rakkautta teidän välillänne! En tiedä kertoisko pussaamisesta.. tai että on tosi ihastunut. Mutta jos jotenkin saisit pienen mustasukkaisuuden heräämään, niin tuli ja lempi ehkä leiskuisi. :DD No joo, tosi hassu neuvo. :)



Mutta oikeasti koittakaa viritelle lemmentulia ihan siinä pysyvässä liitossanne, kukaties ihastut seuraavaksi tulisesti siihen omaan mieheen.

Minulla oli myös huono avioliitto. Arki oli yhtä riitelyä ja mies kohteli minua huonosti. Tapasin netissä miehen, jonka kanssa aloin mesettää. Juttelimme tunteja joka ilta kun olimme molemmat saaneet lapset nukkumaan. Hänellä on myös vaimo ja lapsia ja avioliitto, joka ei toiminut. Ihastuimme toisiimme ja tapasimme kolmen viikon mesetyksen jälkeen "vain ystävinä". Se oli ihana tapaaminen ja aloimme tavata aina kun se oli mahdollista. Välillämme on 150 km, joten ei kovin usein, mutta monta kertaa kuukaudessa kuitenkin. Rakastuimme toisiimme aivan täysillä ja rakastelimme aina kun se oli mahdollista. Suunnittelimme eroa ja yhteistä elämää. Mutta elämä on erikoista... Yhtäkkiä oma mieheni tajusi, että puhun erosta ihan tosissani, samaan aikaan tämä toinen mies jäi kiinni suhteesta minuun ja vaimo uhkasi erolla... Nämä olivat ratkaisevia käänteitä. Oma mieheni muuttui totaalisesti. Hänestä tuli huomaavainen ja rakastava. Arki alkoi toimia. Toinen mies ei ollut valmis niin yhtäkkiä tekemään lopullista ratkaisua avioliittonsa suhteen, koska meidän suhde oli kestänyt vain n. 2kk emmekä mielestämme tunteneet toisiamme vielä niin hyvin, että rikkoisimme kaksi perhettä. Hän ei uskaltanut enää pitää minuun yhteyttä niin kuin ennenkin, koska pelkäsi kiinni jäämistä. Päätimme, että katsotaan ensin miten avioliitoissa käy ja vasta sitten suunnittelisimme uutta suhdetta jos ensimmäiset eivät onnistukaan. Riuduimme ikävästä ja pikkuhiljaa kuukausien kuluessa ajauduimme taas siihen, että tapailimme taas useammin ja useammin. Samalla tietysti ahdisti olla pettäjä. Oli niin vaikeaa olla erossa. Ja sitten mies jäi taas kiinni. Päätimme taas rauhoittaa tilanteen. Nyt tilannetta on jatkunut yli 1½ vuotta. Nyt edellisestä tapaamisesta on puoli vuotta. Yhteyttä on pidetty edelleen eikä ne tunteet ole kokonaan haalistuneet. Tämän puolen vuoden aikana olen keskittynyt enemmän omaan perheeseeni ja mieheeni. Nyt olen jopa löytänyt tunteita omaa miestäni kohtaan ja arki toimii. Olen usein jopa onnellinen. Kyllä tämä tästä... Tuntuu ihanalta, että siellä toisessa kaupungissa on se ihana mies, joka rakastaa ja arvostaa mua ja jota kiinnostaa mitä mulle kuuluu. Kuitenkin haluan pitää kiinni avioliitostani ja oon tosi iloinen, että se on saatu toimimaan. Vieläkään en osaa suhdettani katua, sillä tuntuu siltä, että jos mulla ei olisi ollut tätä toista suhdetta olisin vaan antanut mieheni kohdella minua huonosti. Tämän toisen suhteen ansiosta tajusin, että vaihtoehtoja on ja, että minun ei tarvitse antaa äijän kohdella itseäni ihan miten tahansa. Tein sen selväksi miehelleni käytökselläni (muutuin välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi, ihan sama mitä mies tekin niin mua ei kiinnostanut). Mies tajusi sen ja muuttui. Ehkä tämä mun suhde oli meidän avioliiton pelastus... Tai sitten selittelen pettämistäni itselleni näin.. Ehkä katumus tulee joskus... En tiedä.

minulla salasuhde 20 vuotta vanhempaan varattuun mieheen,se vaan on niiiiin ihana tunne kun joku pitää jumalattarena. Sitä on leijuu tämäkin mamma välillä pilvissä...