G: Millainen synnyttäjä olit?

Ekassa synnytyksessä en oksentanut, mutta itku tuli kun kahdentunnin ponnistelun jälkeen vauva ei laskeutunut synnytyskanavaan ja voimat loppuivat. Kivut olivat kovia, en kiroillut tai huutanut, uikutin vain. Lääkäri otti imukupin ja kun lääkäri veti kaikin voimin ja imukuppi irtosi vauvan päästä, silloin itkin pelosta. Pelkäsin vauvan puolesta. Repesin pahasti ja taju läksi, mutta ennen tajunnan menetysä kuulin, että isi ja vauva odottelee perhehuoneessa. Silloin annoin rauhallisesti periksi.

Kaikki ei mennyt niinkuin piti, mutta itse en olisi voinut muuten toimia.



Toka synnytys käynnistyi kotona vesien menolla. Supistukset alkoi heti rajuina. Olin rauhallinen, vaikka autossa supisteli jo 2 min välein. Mies oli paniikissa :) Sairaalaan päästyämme oksensin, syyttelin miestä kivuistani ja olin äänekäs. Vauva syntyi todella helposti vajaassa kahdessa tunnissa. Kätilö kehui, että noudatin hienosti neuvoja. Tunsin itseni hyväksi synnyttäjäksi :)

Olen ollut ennen kaikkea nopea. Esikoisesta ehdittiin olemaan 20min sairaalassa ennen kun oli maailmassa ja kakkosesta kun lähdettiin viisastuneina aikaisemmin liikkeelle niin ehdittiin olemaan 2 tuntia mutta synnytyskin kesti suunnilleen sen kaks tuntia...Ekassa kivut olivat siedettävämmät ja lähinnä vähän ähkin. Olin tosi rauhallinen mutta en halunnut keskustella kenenkään kanssa enkä halunnut että muhun kosketaan. Olin omassa "kuplassani". Tokassa kivut olivat tosi kovat ja käytin synnytyslaulua apuna, lopussa volyymit kohos jo jonkun verran kun käytin AAA:ta apuna.



Molemmissa synnytyksissä olen jossain vaiheessa ollut aika huonovointinen, en ole oksentanut mutta ei paljon ole puuttunutkaan. Kipulääkkeitä en ole halunnut mutta enpä olis pahemmin kerinny niitä saamaankaan. Seuraavalla kerralla toivon mukaan ei synnytys enää nopeudu, en kestä niitä järkyttäviä supistuksia kun kohdunsuu aukee täysin parissa tunnissa. Tuntuu kun salamat ruoskis.