kuinka moni teistä on kiljunut tuskasta synnytyksessä?
Nappaa talteen parhaat ideat, niin lastenjuhlat onnistuvat takuulla.
Kommentit (46)
En kirkunut tuskasta, mutta karjuin ja kiroilin mahtavaan ääneen, kun synnytysvoima ei avautumisvaiheessa löytänyt muuta purkautumiskanavaa. Se oli sisukasta karjuntaa, joka auttoi yli vaikeimman siirtymävaiheen ennen ponnistusta. Luomuna. Mitäpä sitä muuta kotisynnytyksessä. Naapureilla puntit tutisivat, kun takaovi oli jäänyt raolleen kuumana päivänä. Oli se komiaa, joskin hurjan kipeetä myös. Voimaannuttavaa. Mikä tahansa muu toiminta, huudon pidättelykin, olisi vaikeuttanut oloa.
Kirkuminen on vähän hankala juttu, käy mokoma synnyttäjää vastaan. En suosittele.
Sievästi, suu supussa ja jalat ristissä puikautin vauvan hymyssä suin ulos, että kätilöllä olisi ollut kiva työpäivä.
Epämiellyttävää kätilölle kun äidit örisevät ja huutavat. Kyllähän kunnon nainen muistaa, että naimalla se on sisään laitettu ja sitä pitää hävetä ja synnyttää hiljaa.
Kun kävin esikoista odottaessa ultrassa niin viereisessä huoneessa joku synnytti niin maan perusteellisesti. Koko käytävä raikui.
Silloin päätin olla huutamatta kuin eläin. Itsekkyyden huippu karjua kätilöt kuuroksi.
Purin vaan hammasta molemmissa synnytyksissä eikä kyllä kertaakaan ollut edes tarvetta ruveta kiljumaan.
Mielummin haluan kivuista huolimatta rauhallisen synnytyksen enkä teutaroida, itkeä ja kirkua.
eikä älyä pyytää suunniteltua sektiota, niin siinäpähän kärsii. Kyllä se on ihan oma valinta, joten turha valittaa.
Vaikka siis synnytyksissä huusinkin. Mutta sektiot oli todellisia kärsimyksiä.
en kiljunut/kirkunut mutta karjuin ja kiroilin senkin edestä ja auttoi!!
Mies sanoi myöhemmin,ettei tiennyt mun moisia sanoja osaavankaan,itse en varsinaisesti muista mitä kirosanoja käytin :D
Osastolla kuulin kuinka joku toinen samaan aikaan synnyttänyt ihmetteli just isoon ääneet et "kukahan se huusi niin kamalasti just kun hän oli synnyttämässä,aivan ihme huutamista"
Molemmilla meillä oli vauvat siiinä työnnettävässä (täälläpäin muovinen ja läpinäkyvä) vauvan sängyssä ja kyllä meitä miehen kans nauratti kun ohi mennessä vilkaistiin siihen niiden kärriin... siellähän köllötti sellainan max 3kg pienipäinen vauveliini kun meidän pökäle oli 4,7kg ja pää niin iso,että repesin toooodella pahasti,moneen senttiin... ja kaksin puolin..