Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihme meidän 6 veelle on tullut? Poika on kuin murkku. ov
21.02.2009 |
Meidän esikoinen täytti pari viikkoa sitten 6v ja tuntuu kuin yhdessä yössä pojasta on kasvanut joku ihmeen pikku murkku. Vänkyttää ja inttää vastaan melkeinpä joka asiassa, kinaa ja kiusaa pikkuveljiään, tiuskii ja sanoo rumasti toisille jne. jne.
Nyt parin viikon ajan päiväkodista tulee melkeinpä päivittäin "huonoa palautetta" pojan käytöksestä. Milloin poika on kiusannut kaveriaan, milloin hän on pahoittanut kaverinsa mielen sanomalla jotain, milloin hän ja kaveri ovat olleet pahan teossa jne. Pahin on se, että tässä yks päivä meidän poika oli lyönyt yhtä aikuista ja tuota oli sattunutkin. Meidän poika oli ollut kaverinsa kanssa vessassa ja tuo aikuinen oli ollut vahtimassa heitä (koska nuo tuppaavat unohtumaan vessaan ja yhdessä nuo keksivät vaikka mitä koiruuksia, jos heitä ei vahdita). Ja muutamaa päivää aikaisemmin meidän poika oli motannut toiselta aikuiselta silmälasit päästä, kun tuo oli mennyt keskeyttämään meidän pojan ja toisen lapsen painiottelun, joka oli käymässä hieman rajuksi.
Meidän poika on myös pari kertaa läpsäissyt tai töninyt pahasti muita lapsia, niin että toista on sattunut.
En tiedä mikä tuolle on tullut. Kotiolot eivät ole muuttuneet, emme ole riidelleet miehen kanssa, meille ei ole tulossa uutta vauvaa ym. Eikä hoidossakaan ole sattunut mitään radikaalisia muutoksia, mitkä selittäisivät tilanteen.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pojalle tuli 6 v. täyteen. Eskarista tuli sanomista melkein joka päivä. Rumia sanoja, pippelien ja peppujen näyttämistä toisille, ilkeilyä jne. Ei onneksi lyömistä tai potkimista, mutta kaikkea muuta kyllä... Ja kotona ihan hirveä tapaus, joka asiasta sai vääntää, mitään ei toteltu, päin näköä suorastaan v-tuiltiin jne. Oli todella raskasta...
Nyt ikää on n. 6,5 v ja tahti ihan toinen. Suurin osa päivistä menee kivasti, eskarista ei tule negatiivista palautetta kuin silloin tällöin, moraali alkaa kehittyä (ts. tietää itse, milloin on tehnyt väärin, käymme pitkiä keskusteluja siitä, mitkä teota ovat hyviä/huonoja jne.). Nyt pojan kanssa on suurimman osan aikaa tosi kiva olla. Välillä tulee vaikeita päiviä ja saa vääntää ja käyttäytyy huonosti jne, mutta ne ovat jo vähemmistössä.
6-vuotias elää jonkinlaista pikkumurrosikää, joten ihan normaalia kasvua. Mutta tietysti huonoon käytökseen pitää puuttua jne. Meillä ovat olleet käytössä lelujen pois heittäminen, tv-kielto ja tarroilla palkitseminen sekä pitkät, pitkät keskustelut, joissa selitämme, miksi jokin käytös ei ole hyväksyttävää ja mitä haittaa siitä voi tulla. En tiedä, onko välillä tullut peloteltua jo liikaakin, kun on selittänyt, miksi joku asia on pahasta, mutta pakko on ollut välillä vetää pahimmatkin skenaariot esiin, jotta on saanut pojan tajuamaan asioita.
Mutta kärsivällisyyttä, puhumista, tiukkuutta ja rajoja - kyllä se siitä ohi menee... Ja sitten syliä - ainakin meidän poika on kaivannut myös sitä, että vaikka olisi käyttäytynyt miten huonosti, saa tulla syliin ja olla rakastettu.
Mutta siis: rajojen koettelu 6-vuotiaana kuuluu kasvuprosessiin ja menee ohi, vaikka onkin pirun raskasta vanhemmille(kin)...
Yhtä äkkiä maailman kilteimmästä pojasta tuli itse paholainen =). Onneksi vielä toistaiseksi on rajannut pahishommat vain kotiin. Pk:ssa kuulema on edelleen nätisti. Olen kyllä varoittanut hoitsuja, että ehkä tämä kiltteys ei ole pysyvää ;).
Oletteko kysyneet pojalta miksi lyö ja kiusaa?
Mitä poika on vastannut? Tai ymmärtääkö hän, että lyöminen ja kiusaaminen on väärin?
6v:n esimurkkuiästä,mitenköhän sen löytäs....? Siinä oli hyviä vinkkejä ja ihania vertaitukikokemuksia ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siitäkin on puhuttu, että KETÄÄN EI lyödä, ei lasta eikä aikuista. EI Kotona eikä päiväkodissa.
Ja meidän lapsi oli aikaisemmin kuin pikku enkeli. Tietty hän välillä teki pahojaan, mutta eikös niin tee melkeinpä kuka tahansa normaali lapsi?
Tuo pippeli ja peppu jutut on myöskin niiiin tuttua. Vielä ei ole kiroillut kertaakaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita, kun pojan suusta kuuluu vittu tai perkele, vaikkei meidän perheessä edes kukaan kiroile eikä päiväkodissakaan.
Ja kyllä, meidän talossa saa näyttää tunteensa ja otetaan syliin jne. Ja myös tuotakin käytetään, että sanotaan pojalle, että kyllä me tiedetään, että sua kiukuttaa X asia, mutta ketään ei saa haukkua kakkapääksi sen takia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asuu ihan samanlainen 6v poika, joka päivä väännetään ties mistä.
Mikään ei ole hyvin, kaikki suututtaa ja vanhemmat on tyhmiä, sisarukset myös jne. Ja siis just sellasta murkkumaista käytöstä. Voi arghhh mitä se on sitten oikeassa murrosiässä??
Meilläkin tuo poika on ollut aina oikea enkeli, kunnes alkoi eskari syksyllä..
No, tästä selvitään. Onneksi tiedetään että tuo kuuluu normaaliin kehitykseen, vaikka hermoja se raastaakin välillä
Voimia muille saman asian kanssa painiville!
Meilläkin asuu samanmoinen, ei (vielä?) ihan yhtä "paha" mutta kuitenkin.
Se mikä pisti silmään on tuo, että päiväkodista tulee melkein päivittäin huonoa palautetta... Hmm, meillä päiväkodissa on periaatteena, että jollei nyt ihan kamalaa tapahdu (kuten lyöminen), niin niitä kaikkia huonoja tapahtumia ei ensimmäisenä kailoteta vaan aina muistetaan kertoa mitä kivaa tai hyvää lapsi on tehnyt ja mieluiten lapsen kuullen. Kiitos on paljon parempi kasvattaja kuin haukkuminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin asuu samanmoinen, ei (vielä?) ihan yhtä "paha" mutta kuitenkin.
Se mikä pisti silmään on tuo, että päiväkodista tulee melkein päivittäin huonoa palautetta... Hmm, meillä päiväkodissa on periaatteena, että jollei nyt ihan kamalaa tapahdu (kuten lyöminen), niin niitä kaikkia huonoja tapahtumia ei ensimmäisenä kailoteta vaan aina muistetaan kertoa mitä kivaa tai hyvää lapsi on tehnyt ja mieluiten lapsen kuullen. Kiitos on paljon parempi kasvattaja kuin haukkuminen...
On varmaan Etelä-Suomessa kun noin ammattimaisen kuuloista henkilökuntaa
Alue: Aihe vapaa
mutta kannattaa sinnikkäästi ohjata lasta kohti parempia toimintamalleja. Lapsi hän vielä on. Tuota kestää seuraavat pari vuotta. Parasta tuossa iässä on se, että lapsi osaa jo ajatella aika hyvin ja hänelle voi tuomitsemisen sijaan esittää ajatuksia pohdittavaksi, kysymyksen muodossa.
Varsinaisia uhmaraivareita ei tuossa iässä enää yleensä saada, mutta ehdottomat rankat ylilyönnit pitäisi koettaa jotenkin karsia. Asioiden järkeistäminen, selittäminen ja moraaliset ulottuvuudet alkavat olla jo kannattavia - koska lapsi tajuaa paljon.
Hänet kannattaa ottaa vakavasti. AIna voit sanoa vaikka "taisit olla tosi vihainen/tms" - "mutta silti ei ketää saa---"