Kuinka vanhoja vanhempiensa luona asuvia tunnette?

kummallista ole, hän ei ole vain halunnut perustaa perhettä itselleen. Äiti kuoli 90 -luvulla ja isä on sairastellut.

joten jäi siinä vaiheessa omilleen asumaan vanhempiensa kotiin, siis mummolaani. Setäni oli (ja on edelleen) oikein klassinen malliesimerkki maatilalle jääneestä peräkammarin pojasta ;-)



Sääliksi käy kyllä lähinnä miestä, kun ei siihen taloon vahvan vanhan emännän vuoksi tullut koskaan nuorta emäntää, vaan setä jäi ukkomieheksi.

kun olin yksinhuoltaja. Olin silloin noin 30v, mutta kun totuin sairauteen, osasin jo asua yksinkin lapsen kanssa.

Isäni ei koskaan muuttanut pois kotootaan :D Vietin lapsuuteni maatilalla ja isäni jäi nuorena poikana viljelemään isänsä kanssa kotitilaansa, kun pappa otti ja ampui itsensä tila jäi kokonaan isäni kontolle ja mamma asui koko loppu ikänsä meidän nurkissa.

Samoin enoni asui koko ikänsä vanhempiensa kanssa, vaikka hänellä oli perhekkin. Myös äitini vietti lapsuutensa maalaistalossa ja isoisäni kasvatti sikoja ja viljeli maata. Isoisäni kuoli vuonna -89 ja mummi -97, joten aika pitkän aikaa enoni asui "vanhempien" nurkissa :D

Itse muutin pois kotoota 23 vuotiaana. Muutin kyllä lukion jälkeen puoleksi vuodeksi Helsinkiin opiskelemaan, mutta isäni syöpä uusiutui ja palasin takaisin kotiin + vihasin Helsinkiä, en koskaan sopeutunut sinne.

Tosin ensimmäisen kerran muutin 20-vuotiaana. Paluumuutto vanhempien omakotitaloon tapahtui viitisen vuotta myöhemmin eron jälkeen, kun piti nopeasti päästä lapsen kanssa johonkin. No, aloitinkin opiskelut ja asuminen vanhempien vintillä venähti kahteen vuoteen. Lapsen kannalta oli kyllä hyvä ratkaisu, erokriisissä oli tukena yhden rikkinäisen aikuisen lisäksi kaksi ehjää ja samalla turvallista aikuista. Omalta kannaltani ihmettelen jälkikäteen, miten siitä on selvitty, mutta ihan hyvin se silloin meni, kun muut vaihtoehdotkaan eivät kovin hyviä olleet. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin ollaan ihan omillamme, eikä lapsellekaan kai ainakaan mitään traumoja ole jäänyt.

Omaa puolisoa vaan ei ole löytynyt. Vanhempiensa talo on iso, sinne mahtuu asumaan useampikin sukupolvi. Miksi siis muuttaisi pois? Nyt lisäksi on äitinsä omaishoitaja.

Voisin sanoa myöskin, että minun setäni on nyt jo päälle 60 vuotias mutta edelleen asuu samassa huushollissa 90-vuotiaan äitinsä kanssa...onneksi hänen veljensä, eli minun isäni "repäisi" armeija-aikoinaan ja löysi äitini, eihän minua ja minunkaan lapsiani tässä muuten olisi...:o)

, lähes 30v asuu isänsä kanssa joka asuu vielä äitinsä kanssa. eli isän ja mummon kanssa :) voivoi mummoparkaa

Isäni ei koskaan muuttanut pois kotootaan :D Vietin lapsuuteni maatilalla ja isäni jäi nuorena poikana viljelemään isänsä kanssa kotitilaansa, kun pappa otti ja ampui itsensä tila jäi kokonaan isäni kontolle ja mamma asui koko loppu ikänsä meidän nurkissa.