Miksi raskausmasun kanssa ei voi kävellä ripeästi, vaan hyvin hitaasti (toisinaan)?

ja painopiste siirtyy eteenpäin, niin onhan se likkuminen erilaista. Sehän on selviö.

Ja sit jos piti yrittää edes mennä pikkasen kovempaa, niin heti alkoi supistelemaan. Viime talvi meni taapertaessa. Ajatus kulki kerrankin lujempaa kuin jalat. : )

huimaa ja liitokset uhkaavat revetä paikoiltaan.



Nimim. 2km/h

mutta muutamana päivänä on ollut pakko hiljentää, kun liitoskivut tuntuu ilkeeltä, lonkka viettää muuten vaan kohmelopäivää tai lantion seudulla lihakset jumittaa. mutta näitä päivä on ollut kymmenkunta eikä kestä koko vuorokautta. oon tönkköydestä huolimatta yrittänyt kävellä normaalilla tyylillä, koska jonkin lihaksen käyttämättä jättäminen korvautuu toisella lihakella, joka puolestansa ylirasittuu ja siinähän sitä sitten ollaan



kukin tyylillään :)

raskaudessa mua alkoi supistamaan niin julmetusti kävellessä, että oli pakko hidastaa ja pitää taukoja vähän väliä. Muistan, kun metrolta töihin oli ehkä 300 m, ja pysähdyin sillä matkalla aamuisin noin kolme kertaa, kun yksinkertaisesti en kyennyt kävelemään. Loppuraskaudesta tätä ei enää ollut, mutta siinä viikkojen 20 ja 30 välillä oli tosi tukalaa.

muiden mielestä liian kovaa vauhtia ja juoksutan heitä.

menoa hidasti liitoskivut, lonkkasärky ja supistukset. Eli kävi julmetun kipeää ihan tavallinenkin kävely. Huoh, silti raskausaikaa-ja mahaa on taas ikävä..

Hullua olisi meikäläisen ollut kävellä nopeasti koska kova vauhti sai supistelemaan.

johtunee lisääntyneestä turvotuksesta?

Vatsakin painaa ja kiristää... ja sidekudokset on kovemmilla.

paikat kun on löystyny raskauden aikana. Jalka on kipeä aina makoilun jälkeen, mutta liikkumalla jalka vetreytyy ja kipu lähtee.



Välillä liikkeelle lähtö aiheuttaa myös supistamista ja silloinkin olen ensialkuun jäykkänä.



Pidemmillä kävelylenkeillä puuskutan helpommin, vauhtia kannattaa hillitä, sillä joutuuhan fysiikka loppuraskaudella melkoiseen rasitukseen kun verimäärä on lisääntynyt ja painoa on toistakymmentä kiloa enemmän!

enkä tohtinut liikahtaa kun otti niin kipeää. Ja kävely oli todella hidasta vaappumista,issias,liitoskivut,supistelut. Mä olin illalla aina kun kehäraakki;) Ajatuskin että pitäis seistä/kävellä sai tuskan hien valumaan.

Vauva oli raivotarjonnassa ja hänen päänsä tuntui oikealla puolella jokaisella askeleella, kun astuin oikealla jalalla. Jotenkin tuntui siltä, että potkaisisin vauvaa päähän aina, kun nostaisin jalkaa ripeästi, joten hiljensin suosiolla tahtia. Muuten vauva ei haitannut. Vielä viimeisillä viikoilla raskaana lantio keinui kivasti tanssitunneilla (ei kuitenkaan mitään hyppyjä).