Täytyy myöntää: säälin lapsia jotka pitkiä päiviä ip-hoidossa tai päiväkodissa!
On tullut seurattua naapuriperhettä mutta myös muita tuttavaperheitä tässä tämän vuoden aikana. Täytyy myöntää, että olen alkanut tunteä sääliä tiettyjä perheitä kohtaan. Kun lapset ovat niin pitkiä päiviä hoidossa/ip-kerhossa!
Oma ekaluokkalainen poikani onneksi tulee kotiin heti koulun jälkeen. Muut pienemmät lapset noudan heti klo 15 jälkeen. Teen etätöitä kotona, joten järjestely on mahdollinen. MIes myös usein iltatöissä ja on kotona iltapäivisin kun poika tulee kotiin.
Olen vienyt poikaani pianotunneille klo 16.45 aikaan koululle ja silloin aina näitä samoja lapsia tullaan vasta hakemaan ip-kerhosta (kerho on koululla)! Siis ja silloin ovat olleet ehkä aamu 7:stä koululla! Uskomattoman pitkiä päiviä joillain lapsilla on!
Olen kyllä tavattoman kiitollinen ettei meidän ole pakkko pitää lapsiamme noin pitkiä päiviä. Siis miten te perheet jaksatte joilla noin vähän yhteistäkin aikaa?
Lapset tuskin menevät pilalle mutta rehellisesti kysyn: pysädyttekö koskaan miettimään miten vähän oikeasti ehditte nähdä lapsianne? Eikö harmita koskaan????
Eron OIKEASTI huomaa vasta jos jättäytyy työelämästä pois ja esim. lapsille tulee huomattavasti lyhyemmät hoitopäivät tai joinain päivinä vietetään kotipäiviä. Että miten VÄHÄN sitä oikeasti ehti lapsiaan nähdä kun kotiin tultiin klo 17-17.30 tai jotain ja lapset sängyissä klo 20-21... Eihän siinä ehdi mitään. Vähän ruokaa laittaa, raivata keittiötä, siivoilla ehkä vähän jutella. That's it.
Haluan kuulla rehellisiä mietteitä tästä asiasta!