Miksi "luovat" ihmiset pukeutuvat tylsästi oman "heimonsa" vaatteisiin?

Bisnesmiehet liituraitaan

oman heimon vaatteisiin

Siis kotiäidit sinusta pukeutuu tuulipukuihin?

luusin että kyllä se tapa pukeutua työelämässä riippuu siitä mitä pukeutumisella haluaa viestittää ja mikä on käytännö llistä. Esim. raksa vetää päälle haalarit, olisihan ihan älytöntä mennä jossa D&G puvussa raksalle. Sit taas monissa muissa ammateissa koitetaan myydä jotain, ja siinä asiassa nyt auttaa jos on asianmukaisesti pukeutunut. 90 % siitä mitä sanot ei tule sun suusta.

luusin että kyllä se tapa pukeutua työelämässä riippuu siitä mitä pukeutumisella haluaa viestittää ja mikä on käytännö llistä. Esim. raksa vetää päälle haalarit, olisihan ihan älytöntä mennä jossa D&G puvussa raksalle. Sit taas monissa muissa ammateissa koitetaan myydä jotain, ja siinä asiassa nyt auttaa jos on asianmukaisesti pukeutunut. 90 % siitä mitä sanot ei tule sun suusta.

Kyse on arvostuksesta "omiensa" parissa. Ihmiset tuppaa olemaan aika epäluuloisia sellaisten ihmisten motiiveja ja taitoja kohtaan, jotka pukeutuvat eri tavalla kuin alalla tavataan pukeutua. Ilmeisesti taiteilijat on tässä asiassa kummallisen mielikuvituksettomia. Eli et ole kunnon taiteilija, jos et pukeudu "luovasti" heimovaatteisiin. :)

Siis kotiäidit sinusta pukeutuu tuulipukuihin?

Mutta ajattelin hankkia. Ihan ulkoiluasuksi.

ja taiteilija pukeutuu mustaan, koska joutuu muutenkin olemaan värien kanssa niin paljon tekemisissä?

Ehkä taiteilijoilla on ihan sama dilemma kuin taviksillakin, eli vaatteet ei ilmesty kaappiin mielikuvituksen sinne loihtimina. Jos haluaa ruveta jotain tosi ihmeellistää lookia ylläpitämään, niin johan sekin on harrastus. Helpompi on mennä kauppaan ja valita sieltä vaate joka lähinnä vastaa omaa viiteryhmää. Ja sitten jää taas vähän enemmän aikaa sille oikealle mielenkiinnon kohteelle.

joukko kuin sitten maisteriopintojen vaiheessa. Koulutuksen kautta ihmiset omaksuvat usein tiettyjä aikakauteen ja sen suunnitteluihanteisiin ja -tavoitteisiin liittyviä mieltymyksiä, visuaalinen koulutus yhdenmukaistaa tietyllä tavalla siis makua - se mikä edustaa hyvää makua kun rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja merkityksenannossa.



Erilaisia visuaalisia tyylejä, jotka ovat pinnalla, on useampiakin, mutta ehkä tämä mustaanpukeutuminen ja selkeys vaatetuksessa on helppo "ulkopuolisenkin", viiteryhmään kuulumattoman, tunnistaa. Jos alaan ja siinä toimiviin ihmisiin tutustuu yhtään syvällisemmin, näkee ehkä enemmän vivahteita?

Eikä keneltäkään löydy marimekon vaatteita tms mitä sanottiin,jokaisella meistä omanlainen persoonallinen tyyli..tiedän kyllä mitä tarkoitat,sillä julkisuudessa olevat taiteilijat ja muut rikkaat taiteilijat kalliilla marimekoillaan haluavat näyttää menestyvänsä..

pukeudun enimmäkseen mustaan. Olen köyhä vaatesuunnittelija, en pukeudu mustaan Marimekkoon. :)



Mä rakastan värejä, mutta en oikeasti jaksa juurikaan panostaa omaan vaatekaappiini ja kun tuijottaa Pantonen värikarttaa pitemmät tovit, alkaa musta tuntua ihan kivalta paidan väriltä. Tai jotain. Lisäksi mun vaatteet on enimmäkseen vanhoja, ostan harvoin mitään itselleni, noin vaatepuolella. Olen oikeasti aika tylsä pukeutuja.



Tunnen kyllä muunkinlaisia vaatesuunnitelijoita ja muotilijoita! Toiset ovat loputtoman innostuneita väreistä, hienoista merkeistä tai asujen muokkaamisesta.



Mulla on muuten pitkä tukkakin ja laukkuna semmoinen kulahtanut reuhka. :)

kaikilla yksilöllisyyttä korostavilla naisilla oli hennavärjätyt hiukset, vihreä maihari ja fjällräven-reppu.

tuloilla. Enemmän satsataan kotiin ja asumiseen, jos rahaa ylipäätään löytyy niin että sitä voi johonkin oikein sijoittaa. Oma vaatetus hankitaan usein edullisesti hyödyntäen kirpputoreja yms. ja musta selkeä linja on siitä helppo, että voi käyttää vuosikaudet samoja vaatteita - ne pysyvät ajankohtaisina trendistä toiseen. Ei ole aamuisin vaikeuksia etsiä kaapista päällepantavaa ja toisekseen, kirppiksellä usein ainoat siedettävän väriset vaattet ovat näitä musta-valko-harmaa-linjan mukaisia, muissa väreissä kun ajan kuluminen ja trendit ovat helpommin havaittavissa. Visuaalisella ajalla olemiseen kuuluu väritietoisuus, kun suunnitellaan ollaan aina muutama kausi "edellä", suunnitellaan sitä, mikä tulee kauppoihin vasta vuoden päästä tai vähän myöhemminkin. Edellisten kausien trendikkäimmät värit näyttävä auttamatta tylsiltä ja jo moneen kertaan nähdyiltä.

Niin se saattaa olla.

kuka mitäkin taiteena vielä pitää. Ihmiselle on luonteenomaista laumakäyttäytymistä haluta kuulua johonkin joukkoon, yhteisöön jne, olla "omiensa" parissa. Oli sitten kotiäiti, bisnes-tyyppi tai taiteilija.

Mulla on semmoinen käsitys, että ihmiset, jotka tekevät työtä jossa on sisältöä eivät niinkään jaksa miettiä mitään persoonallisia pukeutumisia (paitsi vartavasten alalla olevat), enemmän itsensä tälläämistä ja "persoonallista" pukeutumista harrastavat ne joille työ on ihmissuhteiden ja satuksien pelikenttä ja itse työ ihan toisarvoista. Joillakin luovilla ihmisillä on imago- joka edesauttaa heidän työtään- jotkut taas haluavat kuulua ryhmään ja pukeutuvat samalla lailla- ja jotkut taas eivät ole rityisen kiinnostuneita niin turhanpäiväisistä asioista kuin pukeutumisen tyyli. Tällainen kokemus mulla on ja ihmettelenkin missä "taiteilijaluolassa" ap on tämän käsityksensä muodostanut.

on, että jos työskentelee visuaalisella alalla on pelkistetty pukeutuminen eräänlainen vastapaino kaikille väreille ja muodoille, joita joutuu työssään käsittelemään. Työ on usein yksinäistä, heimopukeutuminen lisää yhteenkuuluvuutta. Monet ap:n mainitsemista vaatteista ovat yksinkertaisesti mukavia käyttää ja laadukkaat materiaalit ja yksinkertaiset mallit ovat kestäviä. Luovilla aloilla toimeentulo voi olla aika epävarmaa eikä köyhän kannata ostaa halpaa. Tässä muutama syy. Ja tietysti asiaan voi liittyä myös snobbailun halua ja kiinnostumattomuutta omiin vaatteisiin.

että kirjailijoihin tai elokuvaväkeen ap:n havainto ei yllä. Jostakin Kaari Utriosta Sofi Oksaseen on aika pitkä tyylillinen matka, mieskirjailijat eivät juurikaan erotu kirjailijoiksi pukeutumisellaan (esim Salama, Tervo, Raittila, Hotakainen). Eniten tuulipukuja olen nähnyt elokuvien kuvauspaikoilla, tuulipuku ja goretex kun pitävät vettä, kylmää ja tuulta. Leikkipuistoissa on sitten ollut tätä fleece-, leggings- ja jätti-T-paitatyyliä.

että nimenomaan menestyvät taiteilijat pukeutuvat "tylsästi", eli neutraalisti ja hyvin usein mustaan. Ne jotka ovat enemmän "wannabe-taiteilijoita" taas pukeutuvat erikoisesti. Eli menisikö asia niin että jos työt puhuvat puolestaan ei tarvitse huomiota kohdistaa itseensä vaatteilla ja muulla ulkoasullaan eli hiuksilla, meikillä jne.



Ja eikös se ole vanha totuus, että hienonkin maalauksen vaikuttavuus murenee jos huomio kiinnittyy vieressä seisovaan taiteilijaan. Miettikääpä itse vaikkapa Taistelevat metsot taulua tmv., ja jos sen vieressä seisoo vihreässä rastatukassa ja kirkuvan räikeissä vaatteissa ihminen vert. mustissa vaatteissa oleva tavallisen näköinen ihminen, niin kummassa tapauksessa pystytte keskittymään paremmin siihen tauluun?:)

Tämä tietty visuaalinen tyyli vain helpoiten pistää silmään. Tunnen lukuisia suunnittelijoita, jotka pukeutuvat hyvinkin eri tyylisesti. Toisaalta mustaa väriä käyttää aika laajat ihmisjoukot, sehän on varmasi yksi yleisimmistä vaatetuksessa käytetyistä väreistä.



Modernistiseen suunnitteluihanteeseen kuuluu pelkistys ja hillitty, luonnonmukainen väriskaala, etenkin purismiin. Monet suunnittelijat jakavat tämän ihanteen ja toteuttavat sitä omassa pukeutumisessaan. Selkeys ja pelkistys tuo uskottavuutta ja yleensä ihmiset näyttävät hyviltä, kun ei ole turhia rimpsuja ja liehukkeita. Selkeät vaatteet (leikkaus) korostavat sopusuhtaisina pidettyjä kehonmuotoja - mittasuhteet ovat suunnittelijoille tärkeitä, ja yleensä yksinkertaisuus näyttää parhaimmalta. Liiat yksityiskohdat syövät kokonaisuutta, eikä mikään pääse esiin - less is more!