Kummassa vika ettei parisuhde toimi - minussa vai miehessä?

Itselläni ex-miehestä löytyi aika paljon samoja piirteitä.. Kaikki alkoi kun lapsi synty ja olin hänen kanssaan kotona. Miehen mielestä en tehnyt mitään vaikka hoidin lapsen ja kotityöt. Nykyään siis ex ja asiat itselläni paljon paremmin ilman HÄNEN omaisuuttaan:)

Menee näköjään ihan vuodet sekaisin. Tarkoitin siis että tulin raskaaksi loppuvuodesta 2007, sillä poika syntyi kesällä 2008. Aika menee näköjään niiiiin nopeasti.



Sitä vaan jotenkin ajattelee että ei kai tää tilanne ole niin paha, mutta sitten kun juttelee asiasta jonkun kanssa, niin kaikki kuuntelee silmät pyöreinä että miten sä tollaista siedät. Silloin sitä vasta alkaa miettimään että kaikki ei ole ihan niin hyvin kuin luullaan...



Tätä eroamista hieman vaikeuttaa se että mies on koko ajan uhoamassa että poika jää hänelle. En kyllä tiedä miksi se haluaisi pojan itselleen, kun minä sen hoidan nytkin lähes kokonaan. Ja on se tainnut sanoa että en mä täältä mihinkään lähde, sillä miten mä muka voisin lähteä kun mulla ei ole mitään (eli ei rahaa eikä autoa.. ).

riippakivi-surkimus jollaiseksi suomalaiset miehet niin turhan usein on kasvatettu, eikä todellinen ongelma eli narsisti.

Mun mieheni puhui samanlaisia kun olin äitiyslomalla- että hän on hyväntekijä ja minä elän hänen kustannuksellaan ja vaikka mitä- ei enää puhu sellaisia, mutta noiden ja vastaavien puheiden vuoksi väliltämme on kuollut KAIKKI. Ethän tuosta itsellesi saa tasa-arvoista, onnellista parushdetta koskaan,. Ei tuollainen mies siihen pysty. Tuntee aina katkeruutta, huonoa itsetuntoa ja mitä lie äititrtaumojaan rinnallasi. Ja vuosien kuluessa alkaa sun voimasi hiipua, elämänilo ja tekemisten mielekkyys myös. Sinuna miettisin vakavasti- tuollainen ei ihan helposti lopu vaan vie sulta omanarvontuntosi. ja se on vahingoksi myös vauvallesi. Ei normaali, rakastava mies toimi noin. Jos ei mies suostu järeään itsetukiskeluun/tearpiaan niin jätä se. Ennenkuin alat luopua itsestäsi.

Joku kysyi että millaine suhteemme oli ennen. Kaikki tosiaan muuttui kun lähdin jatkamaan opiskeluja. Tosin raskaus alkoi ihan samoihin aikoihin. Miehelläni on jokin käsittämätön katkeruus opiskelua kohtaan, sillä hän on tosiaan sitä mieltä että opiskelu on turhaa (erityisesti yliopistot ja lukiot) ja hän on sanonut että meidän poika ei kuulemma saa mennä sitten lukioon, kun se on ihan turhaa. Yritin kyllä sanoa että ei isä sitä päätä, vaan poika itse. Mutta mies oli siitäkin eri mieltä...



Rahasta tässä taitaa kaikki olla kiinni. Minä tienaan nyt vähän yli 500 euroa kuukaudessa lapsilisä mukaan lukien. Maksan tästä tosiaan 200 euroa sähkö- ja nettilaskuja ja sitten vielä muut omat laskuni päälle. En todellakaan nauti siitä että en pysty osallistumaan enempää kustannuksiin, mutta en ole kyllä mieheltäkään pyytänyt rahaa kertaakaan. Syksyllä oli välillä tilanteita että minulla oli laskujen maksun jälkeen tilillä rahaa 10 euroa kahdeksi viikoksi. Ja silti en pyytänyt mieheltäni rahaa mihinkään, kun tiesin että saan vain kuulla olevani köyhä ja siipeilijä. Minulta hän kyllä kysyi kaupan kassa jonossa että viitsitkö välillä maksaa kun hän ei aina viitsi olla se joka maksaa. Ja olishan sitä maksanut jos olis ollut jotain millä maksaa...

mutta tässä tuli aluksi mieleen, että mies tunsi itsensä ehkä uhatuksi tai oli mustasukkainen kun sinulla oli kaksi isoa omaa projektia: gradu ja raskaus. Liikenikö sinulla silloin aikaa hänelle (tämä ei ole syytös!)?

Mitä pitemmälle luin sitä oudommalta miehen käytös vaikuttaa. Miten paljon hän on lapsensa kanssa, hoitaako ollenkaan, leikkiikö? Halusiko hänkin lasta, vai oliko ehkäisyn lopettaminen oma päätöksesi? Oletko ehkä monopolisoinut lapsen? Tulit raskaaksi aika pian sen jälkeen kun aloitte olla yhdessä (2v. sitten).

Enpä tiedä, aika toivottomalta tuo tuntuu, ja tuo, että joudut maksamaan siitä että leikkaat hiuksesi on vähän pelottavaakin. .

Sinun kertomuksesi perusteella ei voi päätellä miten mies kokee sinun äitiytesi ja maisteriutesi. Mitäs jos lähtisit lapsenne kanssa vähäksi aikaa kotipuoleen, saisit hengittää vähän vapaammin ja miettiä asioita?



Ja, anteeksi vain, mutta aikaa epävakaata on maisterin suomenkieli: "jäädä kotia", "vanhempainloma alkaa olemaan lopussa" ...

Joku kysyi että millaine suhteemme oli ennen. Kaikki tosiaan muuttui kun lähdin jatkamaan opiskeluja. Tosin raskaus alkoi ihan samoihin aikoihin. Miehelläni on jokin käsittämätön katkeruus opiskelua kohtaan, sillä hän on tosiaan sitä mieltä että opiskelu on turhaa (erityisesti yliopistot ja lukiot) ja hän on sanonut että meidän poika ei kuulemma saa mennä sitten lukioon, kun se on ihan turhaa. Yritin kyllä sanoa että ei isä sitä päätä, vaan poika itse. Mutta mies oli siitäkin eri mieltä...



Rahasta tässä taitaa kaikki olla kiinni. Minä tienaan nyt vähän yli 500 euroa kuukaudessa lapsilisä mukaan lukien. Maksan tästä tosiaan 200 euroa sähkö- ja nettilaskuja ja sitten vielä muut omat laskuni päälle. En todellakaan nauti siitä että en pysty osallistumaan enempää kustannuksiin, mutta en ole kyllä mieheltäkään pyytänyt rahaa kertaakaan. Syksyllä oli välillä tilanteita että minulla oli laskujen maksun jälkeen tilillä rahaa 10 euroa kahdeksi viikoksi. Ja silti en pyytänyt mieheltäni rahaa mihinkään, kun tiesin että saan vain kuulla olevani köyhä ja siipeilijä. Minulta hän kyllä kysyi kaupan kassa jonossa että viitsitkö välillä maksaa kun hän ei aina viitsi olla se joka maksaa. Ja olishan sitä maksanut jos olis ollut jotain millä maksaa...

niin alkaa sitä rahaakin olemaan.

Onko sinulla siellä kotipaikkakunnallasi sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat auttaa? Siis voitko asua väliaikaisesti vaikkapa vanhempiesi luona, kunnes löydät oman asunnon.

Tai jos työpaikkasi on siellä missä nyt asut, niin haet vaan kylmästi jotain kaksiota vaikka. Kannattaa käydä keskustelemassa asuntotuesta yms.

Ja ihan turha uskoa miehen uhoamista siitä että lapsi jää hänelle.

Siitä sovitaan lastenvalvojan kanssa. Suomessa lapsi jää yleensä äidilleen, vaikka isällä olisikin enemmän rahaa.

Enemmän painaa se, kumpi sitä lasta oikeasti hoitaa, toki isälläkin on tapaamisoikeus sitten eron jälkeen.

minäkin olen maisteri ja kirjoitan usein niin vauhdilla että kirjoituksvirheitä sinkoilee- enkä jaksa niitä korjata, kun mielestäni asia on tärkein. Mutta ainahan sitä voi vähän kyykyttää kanssasisarta kun mahdollisuus tulee. Taidat itse olla jostain katkera.

Ja ap- aina on kaikissa omat vikansa, mutta niin usein vastakkain on naisen omanarvontunto ja miehen huono itsetunto- ja kulttuurimme perintiesti vaatii (ja tänä päivänäkin vielä varmaan suurin osa naisista) että naisen on uhrattava unelmansa ja omanarvontuntonsa (tiedättekö edes mikä se on????) miehen itsetunnon ja sitä kautta perheen tasapainon eteen.

Mutta se on todella väärin. Eikä siihen pidä suostua. Käytännössä siis vika ei ole molemmissa jos mies vaatii naista alistumaan voidakseen itse hyvin. Ja vain tasa-arvoisesti toimiva parisuhde, jossa molemmilla on mahdollisuus voida hyvin sellaisina kuin he ovat, ei ole alisteinen.

Kuin luin ap:n viimeisimmän viestin (14) niin ... Minun mielestäni miehessä on jotain sairasta. Varmaan hirveintä mitä ap miehen mielestä on tehnyt on se, että hän saattoi opintonsa loppuun ennen vauvan syntymää (minun mielestäni sankariteko). Aivan selvästi hän näkee naisen omaisuutena, esineenä ja lapsestakin hän tietenkin haluaa määrätä: jää erossa hänelle, ei saa opiskella jne.

Ei ole varmaan minkään satunnaisen palstalaisen asia ehdottaa kenellekään mitään, mutta kun miehen käytös on ap:n opintojen alkamisesta muuttunut koko ajan pahemmaksi, niin minun mielestäni ap:n kannattaisi ottaa lapsensa kainaloon ja lähteä omiensa luo sinne 300 km:n päähän. Siellä aukeaa aivan varmasti parempi elämä.

Me emme tosiaan kuule tarinasta kuin sinun versiosi, mutta tosi huolestuttavasta kuullostaa tämä.



Ei ole mitenkään hyväksyttävää tai edes normaalia, että miehesi uhkailee sinua, jos haluat leikata hiuksesi tai estää television katselun!



Ei ole mitenkään normaalia, että miehesi kokee opiskelusi noin uhkaavaksi!

Ei ole mitenkään normaalia, että jo nyt on päättänyt mitä poikasi saa opiskelaa ja mitä ei!



Tuo rahalla uhkaaminen ja jatkuva sinun vähättely on todella outoa!



En ole narsismin asiantuntija, mutta miehesi käytös kuullostaa niin narsistiselta. Hän omistaa sinut kuten talonsakin ja saa näin ollen päättää kaiken.



Älä ihmeessä alistu moiseen vaan ota selvää narsismista ja hae itsellesi tukea. Valitettavasti en kyllä näe tälle suhteelle kovin onnellista tulevaisuutta. Kovin paljon saisi miehesi muuttua. Nyt löydät jostain voimaa ja pidät puolesi.

Luuletko voisiko miehesi olla jossain tilanteessa väkivaltainen?

Ole varovainen ja pidä huoli itsestäsi ja pojastasi, jonka tulevaisuus on sinun vastuulla myös!

Olet saanut itsetunnottoman ja kateellisen nahjuksen vaivoiksesi, lieneeköhän mun exä ;-D Lyön pääni pantiksi että pärjäät paremmin ilman häntä!!!!!!!!!!!!!! Tollanen käytös vaan kuule pahenee, usko mua.

Mitä sinä saat tuosta suhteesta? Sinuahan alistetaan ja mollataan kokoajan, en käsitä miten joku voi edes elää tuollaisissa olosuhteissa, jossa on henkistä väkivaltaa ja naisen alistamista.



En sano että sinun pitäisi tehdä jotakin, mutta minä olisin jo ajat sitten hommannut oman asunnon ja lähtenyt lapsen kanssa.