Kummassa vika ettei parisuhde toimi - minussa vai miehessä?

vaikka pitemmälle kuin mies.. monet suomalaiset on semmosia luusereita...

jotta olisiko miehesi masentunut?Teillähän on ollut muutama tosi iso elämänmuutos lyhyessä ajassa, ehkä hän ei osaa käsitellä näitä asioita ja purkaa ne sinuun ja lapseenne ihan käsittämättömillä tavoilla. Niin tai näin, asiasta pitäisi puhua. Yritä ensin keskustella hänen kanssaan siitä mitä te haluatte ja miltä hänestä tuntuu. Ehkä hän todellakin pelkää elättäjän asemaansa ja sen tuomaa stressiä?



Oli niin tai näin jos hommat ei muutu niin adjö tack. SInun ei tarvitse kestää tuollaista varsinkin jos toinen ei pysty edes näkemään huonoa käytöstään tai puhumaan siitä.

Kokopäiväinen lastenhoito maksaa kunnallisessa 230 euroa, siivouksesta vaikka 6e/h, pari tuntia päivässä, tekee viikossa 84 euroa. Saat hieman taskurahaa.



Ei, mutta vitsi vitsinä... Kyllä lapsiperheen menot ja tulot ovat mielestäni yhteisiä, eikä sillä pitäisi olla väliä, kumpi tienaa enemmän. Taitaa tunnepuoli olla tilanteessanne aika kuollut. Mikä siis jarruttaa? Ette ilmeisesti ole naimisissakaan, joten ei tarvitse varsinaisia eropapereitakaan hoitaa. Sen kun lähdet sukulaisiin, tai haet oman vuokra-asunnon ja muutat pois. Kysy vaikka neuvolassa vielä neuvoa tilanteeseen. Et varmasti pääse tuosta tilanteesta, kuin ylös päin. Voitko jutella miehesi kanssa asioista? Mikäli juttelukaan ei onnistu tai ei paranna tilannetta, ei tilanteelle taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ero.



Hyvä, jos olet ystävien kanssa jutellut tilanteesta (näin ymmärsin, kun kerroit, että muut ovat ihmetelleet tilannetta). Juttelu muiden kanssa helpottaa, kun saa purkaa omaa päätä. Tsemppiä, älä pelkää, asiat järjestyy!

jätä se mies ja saat paremman elämän itsellesi ja lapsellesi.

auskultoi vielä ap

ja eroa vasta sitten, kun saat uuden työn

Ota lapsi ja häivy tai yritä ainakin saada mies hoitoon. Tuskin tilanne paranee itsestään. Älä syyllistä itseäsi!

Huomaatko edes itse millainen vallankäyttäjä ja määräilijä miehesi on? Jos talo kerran on hänen ja sinä olet niin köyhä ja tyhmä hänen mielestään, niin suosittelisin ÄKKIÄ muuttos ihan OMAAN kotiin! Vaarallinen mies, pahalta kuulostaa tuokin että määräilee millaiset hiukset sinulla saa olla. Sairasta!

Minä en ikinä suostuisi elämään saman katon alla ihmisen kanssa joka pitäisi minua köyhänä ja tyhmänä, ja laskisi minun kuluni noin törkeästi erikseen. Mitä velkaa parisuhteessa koskaan toiselle ollaan? Ei kai parisuhde tai avioliitto ole mikään kauppa, vuonna 2009?



Älä varota miestä jos aiot jonakin päivänä muuttaa pois, epäilen että hän saattaa oikeasti äityä vaaralliseksi silloin.

Jotkut asiat kuulostaa pelottavan tutulta, sis mieheni on muuttunut nyt, kun odotan toista lastamme. En tiedä, olisko hän erilainen, jos olisi erilaisessa työssä.. mutta nyt hän kuitenkin on etääntynyt todella paljon meistä työnsä vuoksi, kun on viikot poissa kotoa.

Hän halusi tätä toista lasta enemmän, kuin minä ja nyt olen jäänyt tänne kotiin yksin mahani ja esikoisen kanssa, miestäni ei tunnu liioin kiinnostavan. Aina saan venyttää penniä, mieheltä ei meidän elämiseen rahaa liikene ja tuloni ovat surkeat..

Olen suunnitellut lähteväni, kun tästä hieman pääsen jaloilleni. Ja toisaalta uskon myös pärjääväni taloudellisestikin paremmin ilman miestäni, joka myös kuluttaa paljon.

karkuun ja lujaa. Tuo nimittäin pahenee tuosta vielä. Minä olin entisessä elämässäni kymmenen vuotta.



Seuraavaksi alkaa ulkonäkösi, sukulaistesi ja ystäviesi arvostelu. Saat kuulla olevasi elätti, jolla on turha koulutus ja joka ei koskaan tule saamaan töitä eikä tienaamaan rahaa. Hän eristää sinut kaikista ja kaikesta, kunnes olet pelkkä itsetunnoton ihmisraunio, joka epätoivoisesti yrittää kelvata. Kun yhden asian saat kuntoon, hän keksii kymmenen uutta "kehittymiskohdetta". Hänelle ilmaantuu oikeuksia joita sinulla ei ole, kuten esim. oikeus avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.



Sun ei tarvi muuttua yhtään miksikään. Sun tarvii ottaa lapsesi ja lähteä. Se ei ole helppo ratkaisu, mutta ainoa minkä voit tehdä.

Jos jäät, jonkin alan kuluttua alat pitää elämäänne normaalina. Alat uskoa, että olet oikeasti huono ihminen, joka ei mitään muuta ansaitsekaan. Ja sitten et yksinkertaisesti edes pysty lähtemään, mihin mies koko ajan pyrkiikin.



Ihan turhaan mies pelottelee pitävänsä lapsen. Hän ei oikeasti kertomasi perusteella lasta edes haluaisi, koska ei selvästikään ole kiinnostunut häntä edes hoitamaan.



Ala etsiä itsellesi ja pojallesi uutta asuntoa sieltä mihin haluat muuttaa. Ja sitten muutatte ja aloitatte alusta. Mies joutuu joka tapauksessa maksamaan elatusmaksut, saat asumistukea jne. Se ei ole niin vaikeaa ja mahdotonta kuin miltä kuulostaa! Ota askel kerrallaan, ota mielikuvaharjoitukset avuksi ja pikkuhiljaa pääset irtautumaan.



Rohkeutta! En ole ikinä aiemmin tällä palstalla kehottanut ketään eroamaan, vaan aina puhunut pariterapian puolesta, mutta kokemuksesta tiedän, että kaikkia parisuhteita ei kannata ryhtyä pelastamaan.

Jo se että epäilet, että vika voisi olla sinussa, kertoo minusta siitä, että omahyväinen miehesi on saanut latistettua itsetuntoasi. Kuulostaa ulkopuolisena siltä, että olet aivan liian hyvä miehellesi

Olen ilmeisesti kestänyt mieheltäni sellaista käytöstä jo yli vuoden, jota ei tosiaan olisi pitänyt sietää. Tiedän että oma vikani on se, että olen aivan liian kiltti. Jos minua haukutaan, en hauku takaisin, vaikka olisi varmaan ollut aihettakin.



Epäilen pahasti että mieheni on jonkinasteinen narsisti, sillä hän on todella loukkaava muita ihmisiä kohtaan, eli ei siis ainoastaan minua kohtaan. Ainoastaan hänen ystävänsä ovat samalla "arvostustasolla" hänen kanssaan. Minä olen tuossa hänen arvoasteikossaan aika alhaalla... Hän kuvittelee olevansa maailman keskus ja että kaikki pyörii hänen ympärillään. Hän haluaa hankkia kaikkea kallista ja uutta, pääosin sen takia että "naapureita vituttais" ja "näyttäis hyvältä". Siksi piti hankkia uusi, isompi mersu Saksasta ja 50 tuuman telkkari.. Vanha auto oli vielä ihan hyvä ja vähän pienempi telkkarikin olisi riittänyt, mutta ei miehelleni. Kaiken tulee olla parempaa kuin muilla.



Hän haukkuu koko ajan kaikkia näkemiään ihmisiä. Kaupassa, autossa, telkkarissa olevia, lehdessä näkyviä, ihan kaikkia. Yleensä kaikki on homoja, lesboja tai tyhmiä. Hän itse tietenkin on miesten mies ja niin saatanan viisas että osaa ihan mitä vaan. Kaikki ammattiliittoihin kuuluvat on ihmisistä alhaisimpia ja minä kuulun myös näihin. Hän itse ei tosiaankaan kuulu liittoon ja kun minä kuulun, olenkin hänen mielestään kommunisti. Itse hän pitää itseään kapitalistina. Kaikki ulkomaalaiset, homot ja poliisit saa miehen aina kiroamaan ihan älyttömästi. En todellakaan haluaisi että poikani oppii tuollaista idioottimaista toisten ihmisten jatkuvaa haukkumista.



Tässä alkaa pikkuhiljaa tajuamaan itsekin, millaisen kusipään kanssa on elänyt kun kirjoittaa näitä asioita. En tiedä onko mies tajunnut itsekin nyt, että en taida olla kovin onnellinen tällä hetkellä, sillä on hieman muuttanut käytöstään. Tosin minä olen tottunut siihen että sitä piikittelyä ja piilohaukkumista tulee mitä kummallisimpien asioiden yhteydessä, joten oikeastaan vain odotan sitä seuraavaa kertaa... Täytyy kyllä myöntää että mies on todella taitava tuossa piikittelyssään sillä välillä aihe löytyy ihan puskasta, kuten esim. avatessani lainanlyhennyskirjeeni ja todetessani että ai kun kiva kun seuraava kuukausi on maksuvapaa kuu, niin mies vain toteaa että "vain tyhmillä on sellaisia maksuvapaita kuukausia" eli olis voinut suoraan taas sanoa että olen tyhmä...



Toivottavasti kaikki muut osaa arvostaa niitä ihania miehiään vähän enemmän kun huomaa millaista joillakin on... Tuntuu jälleen kerran siltä että taidan viettää loppuelämäni melko yksin tai oikeastaan kaksin pojan kanssa.

kun lukee näitä sinua kannustavia viestejä, niin monet kirjoittaa miten monta vuotta he ovat kestäneet kamalaa, alistavaa miestä ennenkuin ovat saanet repäistyä itsensä irti. Ja miten vaikeaa se monen vuoden sortamisen jälkeen on ollut. Sinulla on mennyt "vain" vuosi ja nyt olet herännyt! Hyvä sinä! Mene nyt vaikka ensiksi viettämään viikonloppua vanhempiesi luo lapsen kanssa, pyydä heiltä matkarahat jos tekee tiukkaa, puhu tilanteestasi heille ja ystävillesi, älä jää tuleen makaamaan.

Ja mitä niihin uusiin miehiin tulee, niin hoida ensin itsesi irti tästä nykyisestä ääliöstä, murehdi tulevia elämänkumppaneita sitten vasta.

Olen ilmeisesti kestänyt mieheltäni sellaista käytöstä jo yli vuoden, jota ei tosiaan olisi pitänyt sietää. Tiedän että oma vikani on se, että olen aivan liian kiltti. Jos minua haukutaan, en hauku takaisin, vaikka olisi varmaan ollut aihettakin.

Tuntuu jälleen kerran siltä että taidan viettää loppuelämäni melko yksin tai oikeastaan kaksin pojan kanssa.

Tarina tosin sitten jatkuisi vielä.

Ota nyt kampsusi ja häivy hyvän sään aikana.

Ja kauas. Eeeeerittäin kauas. Toiseen maahan.

Olette kolmihenkinen perhe, jossa molempien vanhempien kuuluu osallistua maksuihin kykyjensä mukaan. Jos tulot jakautuvat esimerkiksi 500 euroa - 2000 euroa kuukaudessa, oikeudenmukaista on että myös perheen menot jaetaan samassa suhteessa, 500 tienaava maksaa 20 prosenttia ja 2000 tienaava 80 prosenttia.



Ukkosi on vastuuton paska, jos ei huolehdi perheestään niinkuin mies.

Lapsen hoito kodin ulkopuolella, vieraan työnä maksaa sekin.

Jos sinä kerran hoidat pientä lastanne (niinkuin kai aika oikein on), miehen kuuluu elättää sinut ja lapsenne. Avioliitossa tämä ELATUSVELVOLLISUUS olisi ihan virallinen.

Miten ihmeessä voit sietää tuota?? Tuntuu ihan uskomattomalta. Kiltti ihminen olen minäkin, mutta rajansa kaikella. Jos ei miehesi tajua, että kohtelee sinua huonosti niin lähde jo menemään... Et kai halua lapsellesi tuollaista miehen mallia? Ehkä miehesi tokenee kun lähdet ja tajuaa oman hölmöytensä.

Vaikka ero on aina ikävä asia kaikkien kannalta, niin ehkä sinun kannattaisi sitä harkita. Suhteenne ei kirjoituksesi perusteella vaikuta mitenkään normaalilta. Parasta olisi jos voisit hoitaa eron, niin että mies kokee jättäneensä sinut. Mies taitaa olla tälläkin palstalla paljon puhuttu narsisti? Lisäksi varmaan miestä pännii,. että olet koulutetumpi kuin hän.

Siis miestäsi alkoi harmittamaan kun lopetit työsi, ja hän joutuikin kustantamaan kaiken. Ihan ymmärrettävää sinänsä, mutta jossain vaiheessa hän on kyllä menettänyt suhteellisuuden tajunsa täysin!

Nyt hän mielestään omistaa sinut, ja saa päättää sinun tekemisesi tv.n katsomisesi, ja hiustesi pituuden.



Siis omistaako hän todella talon, vai on ottanut lainan jota lyhentää? Meillä on mieheni kanssa asuntolaina, jota lyhennämme yhdessä, siis molemmat samanverran, ja nyt kun olen raskaana, ja jään ä-lomalle, niin ajattelimme vain pienentää maksuerää, jos tulee taloudellisesti tiukkaa kun jään töistä pois.



Sinun täytyy lopettaa kynnysmattona oleminen, ja ihan oikeasti keskustella miehesi kanssa! On toki kohtuullista, että sitten kun menet taas töihin osallistut asumiskulujen maksamiseen. Mutta jos miehesi haluaa vuokralaisen, käske hänen laittaa lehteen ilmoitus että hakee sellaista!

Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa nyt reilut 2 vuotta ja meillä on 7 kuukauden ikäinen poika. Meillä oli kaikki hyvin ennen lapsen syntymää: kumpikin töissä, ei riitoja, vietimme aikaa yhdessä ja jopa viihdyimme toistemme seurassa jne.



Kaikki kuitenkin muuttui loppuvuodesta 2008, kun lopetin työt ja palasin takaisi yliopistoon suorittamaan loppuun tutkintoni. Pari viikkoa siitä kun olin aloittanut gradun tekemisen, huomasin olevani raskaana. Raskaus ei ollut yllätys, sillä ihan tietoisesti jätin pillerit pois, mutta tosin oli yllätys että 10 vuoden pillerien syönnin jälkeen tulin heti raskaaksi pillerien lopettamisen jälkeen.



Viime kevään ajoin joka viikkoa lähes 700 km viikossa opiskelu- ja kotipaikkakuntien välillä ja ollessani lisäksi raskaana. Mieheni muuttui aivan täysin tänä aikana. Sain toistuvasti kuulla olevani köyhä ja en omistanut mieheni mielestä mitään, sillä hän omistaa mm. osakkeita ja talon jossa asumme ja auton jolla ajoin. Pääsin hänen mielestään myös halvalla, kun en maksanut asumisestani mitään (paitsi lähes 200 euroa kuukaudessa sähköstä ja nettiyhteydestä). Itse pidin tärkeänä saada maisterin paperit yliopistolta mutta mieheni toistuvasti mainitsi että opiskelu on turhaa ja teki siis selväksi että ei arvosta opiskeluani lainkaan.



Jotenkin sain kuitenkin väännettyä kesän alkuun mennessä graduni ja valmistuin maisteriksi, kaksi päivää ennen kuin poikani syntyi. Mieheni ei edes onnitellut minua valmistumisesta. Kun ehdotin että ristiäisissä voisi samalla juhlia valmistujaisiani, hän sanoi, että ristiäiset hän voi kustantaa, mutta jos valmistujaisia juhlitaan samalla, hän ei maksa juhlista penniäkään.



Saan toistuvasti kuulla että asun HÄNEN talossaan ja ajan HÄNEN autollaan. Jouduin myymään oman autoni kun jäin kotia äitiyslomalle. Nyt kun vanhempainlomani alkaa olemaan lopussa, hän on sanonut että kun menen töihin, niin minun pitää alkaa maksamaan hänelle vuokraa. Tosin hän uhkasi että minun pitää maksaa vuokraa myös, jos meinaan leikkauttaa hiukseni lyhyiksi. Minulla oli pitkät hiukset ja hän ei olisi halunnut että leikkaan ne, joten hän tosiaan uhkasi mm. "vuokrankorotuksella" ja ettei kuulemma kävele julkisella paikalla kanssani jos leikkaan lyhyet hiukset. Hän myös haluaa päättää esim. mitä ohjelmia katson telkkarista. JOs katson ohjelmaa, josta hän ei pidä lainkaan, saan kuulla että kaikki kyseisen ohjelman katsojat on tyhmiä tai sitten hän vetää tv:n johdot irti.



En tosiaan tiedä mitä tekisin. Olen kuullut olevani tyhmä, yksinkertainen, köyhä, en tee kuin jotain pientä täällä kotona ja pääsen siksi niin halvalla (nyt siis vain hoidan 7 kk ikäistä poikaa lähes yksin ja teen kaikki kotityöt). Seksiä meillä on ollut viimeisen puolen vuoden aikana yhden kerran. Viimeisen vuoden aikana sitä on ollut 5 kertaa. Mies viettää viikonloput mieluiten istumalla saunassa ja juomalla olutta, kun minä istun pojan kanssa kahdestaan olohuoneessa.



Tekisi mieli pakata tavarat kasaan ja muuttaa pois HÄNEN talostaan, sillä en usko että voin koskaan sanoa tätä kodikseni. Lähes kaikki sukulaiseni asuvat yli 300 km päässä eli olen lisäksi melko yksinäinen täällä asuessani.



Ei tässä tainnut olla mitään järkeä, mutta en tiedä mitä teen. Voihan se olla että minussa on vikaa ja minun pitäisi muuttua sellaiseksi että kelpaan hänelle... En tiedä ja en enää jaksa...

Mutta jos tämä on totta niin eroa, ei tuosta miehestä mitään tule. Tyypillinen perhetyranni.