Sormiruokailusta kauhukokemus
Minkä ikäiset vauvat teillä ovat alkaneet syödä sormiruokaa? Siis muutakin kuin niitä maissinaksuja? Ja kuinka pieneksi olette pilkkoneet?
Meidän kokemuksia: annoin eilen tytölle 11kk pieniksi paloiksi pilkottua tuorekurkkua, sai palaset hyvin pinsettiotteella suuhunsa ja söi niitä mielellään, tosin jouduin vahtimaan tosi tarkkaan että edellinen palanen on nielty ennen seuraavan tarjoamista. Tästä huolimatta tyttö alkoi yhden palan jälkeen itkeä: päästi kimakan itkuhuudon mutta ei vetänyt sen jälkeen enää henkeä vaan päästi siihen perään pienen, hiljaisemman huudon. Tajusin, että nyt on toimittava nopeasti ja yritin sormilla kaivaa kurkusta paloja, jotka tunsinkin siellä. Siitä ei tullut mitään, joten riuhtaisin tytön pois syöttötuolista, ja hakkasin häntä selkään pää alaspäin. Kuului kummallinen "yskäisy" ja suusta lensi ulos kaksi pientä kurkunpalaa ja tyttö sai taas henkeä ja alkoi itkeä ihan hillittömästi.
Aiemmin meinasi käydä huonosti, kun annoin hänelle yhden pienen leivänpalasen, josta hän sai heti hampaillaan irti ison palan jota yritti sitten niellä.
Eli meillä ei sormiruoka-idea ole toiminut yhtään, päin vastoin. Mitä olen mahtanut tehdä väärin, mitä pitäisi tehdä? Banaani ja mandariini ovat toimineet ok. En tosiaankaan halua enää toista läheltä piti -tilannetta.
Alkaa tulla tunne, että oma äitini on oikeassa: sormiruokailu näin pienenä on nykyajan hömpötyksiä.
Kommentit (7)
Minulla tyttö kohta 9kk ja tuntuu että yhtenään ympärillä olevat ihmiset tuputtavat sormiruokailua :/ ja minua tämä ahdistaa. Tyttö on muutaman kerran alkanut kakomaan tosi pahasti, saatuaan liian suuren palan ruisleivästä. Mikä ihme hinku ihmisillä on tuputtaa näin vaarallista asiaa ?? :O
Jos haluat yrittää vielä, niin suosittelen tosi ohuita viipaleita omenasta, päärynästä tai kurkusta. Kun antaa hirmu ohuen, mutta muuten melko ison viipaleen ja lapsi natustaa siitä reunasta, niin ruoka hajoaa suussa pian sössöksi eikä jää isompia paloja.
Meillä on lapsi jo 2 vuotias, mutta annoin siis itsekin viipaleita silloin kun sormiruuat vielä pelottivat (minua). Yksivuotiaana hän kyllä söi jo monenlaista sormiruokaa ilman ongelmaa, joten varmasti tässäkin on isoja eroja lapsien välillä. Itse ajattelen että miksi pitäisi kiusata itseään ja lasta sormiruualla jos lapsi ei ole vielä valmis syömään sellaista? Ei kaikkien tarvitse tehdä samalla tavallla, vaikka "hyvää tarkoittavia" neuvoja tuleekin paljon vauva-aikana.... :) Tsemppiä!
Viipaleista on vauvan helpompi mutustaa ja imeskellä itse pieniä paloja, kun taas valmiiksi paloitellut pienet palat menevät helpommin suoraan kurkkuun.
Mutta jos tuntuu siltä, ettei halua antaa, niin ei tietenkään kannata! Kuunnelkaa omia vaistojanne. =)
Heippa!
Minä olen samalla linjalla kuin muutkin vastaajat eli että palaset taisivat olla liian pieniä. Eikös palasen pitäisi olla niin iso, että irrottaakseen siitä suupalan, vauva natustelee ja jyrsii syötävänsä niin pehmeäksi, että vaaraa ei enää pitäisi olla?
meilläkin kolme ekaa alkanut kuuden kuukauden iässä jyystää ruisleipää ja omenaa ja noita muita ja ei ole ollut mitään ongelmia, tämä nyt 8 kk kun on yrittän samaa, niin selvästi ei hoksaa mitä pitäisi tehdä, saa hampailla irti isoja paloja, joita sitten yrittää niellä ja eihän se tietysti onnistu... soseétkin vielä niitä missä ei paloja. Toiset vaan kehittyy hitaammin tällä saralla.
Meillä tyttö 9kk osaa sormiruokailla, mutta änkää sinne suuhunsa oikeestaan miten paljon tahansa. Eli jos annat esim. porkkanan käteen, niin kohta kakoo, kun saa hampailla (8kpl) aika hyviä palasia siitä ja yleensä kaikesta muustakin ja suu on sitten täynnä niitä palasia. Oikein varastoi poskiinsa paloja. Samaa tekee myös soseiden kanssa; sihtaa sieltä poskiinsa kaikki palat ja on sitten tukehtua niihin.
Vaaleaa leipää oon antanu pieninä palasina; noo, tytsy työntää kaikki palaset suuhun ja kohta yökkii, kun palasista tullu yks iso palanen. Niin ja noista viipaleista kans; meillä tyttö työntää sen viipaleen kokonaan suuhun ja jos sen paloittelet, niin työntää monta. Maissinaksusta puraisee puolet suuhunsa, mutta onneks se sulaa suuhun aika nopsaan. =)
Mutta olen nyt sitten pyrkinyt tosiaan valvomaan tarkemmin syöntiä ja sitten välttänyt niitä kovia ruokia (ruisleipä, porkkana, kurkku). Yritäppä ite nielasta suhteessa saman kokoista raakaa porkkanan palaa, kuin mitä lapsi. Ja siis toisten lapsien kurkusta menee alas varmaan vaikka pienet kivet ja toisten kurkusta ei mee pieninkään palanen ja toisilla se sihtikurkku voi olla vielä aikuisenakin.
Meillä nyt ei ainakaan vielä olla tukehduttu mihinkään.
Kyllä se siitä. Älä ota paineita. Syötä banaania ja vaikka makaronia ja anna lusikka käteen. =)
joten aika paljon aiemmin aloitettiin sormiruoat. Olemme varmaan antaneet milloin mitäkin maisteltavaksi siitä lähtien, kun kiinteitä alettiin syödä (eli 6kk eteenpäin, ei varmaan ihan heti). Lapset ovat vain hyvin yksilöllisiä siinä, miten ruokailu sujuu, joten tuskinpa mitään olet väärin tehnyt. Tuo, että banaanin ja mandariinin syönti onnistuu, kertoo minusta jo pajon - tyttösi ei vain osaa vielä purra kovia ruokia riittävän hienoksi itse, mutta pehmeät menevät. Meillä annettiin "kovia ruokia" kuten kurkkua, omenaa tai porkkanaa joko ihan ohuina viipaleina tai raasteena, jolloin niistä ei periaatteessa saa sellaista, joka voisi tukkia hengityksen. Leivistä annoin itse syödä vain pehmeää leipää, ja joskus ruispaloista revittyjä suikaleita. Jostain syystä tyttö ei koskaan vetänyt henkeen niitä, vaikka olen usein kuullut, että leipä on vaikeaa syötävää.
Ja jos tuntuu, ettei sormiruoat sovi, niin ei niitä mikään pakko ole antaa. Sekin kehittää suun motoriikkaa, että antaa karkeampaa ruokaa.