Ystävyyssuhteista - oletteko saaneet todella hyviä ystäviä asuessanne ulkomailla?
Hei kaikki! Mietin tässä miten muilla ulkkareilla on onnistunut uusien ystävien hankkiminen uudessa kotimaassa. Itse olen asunut ulkomailla yli 10 vuotta (enemmän tai vähemmän samassa maassa) ja tuttavapiiri on ihan toimiva, mutta kyllä täytyy sanoa että ikävä on parhaita ystäviä koti-Suomesta. Tuntuu siltä että uusia, todellisia sydänystäviä on mahdoton löytää näin aikuisiällä. Vai onkohan ongelmana sitten kuitenkin aikuisuus (useimmilla jo valmiit kuviot eikä enää haeta uusia tuttavuuksia) yhdistettynä kultuurieroihin? Kotimaani on toinen Pohjoismaa eli kulttuurierot eivät nyt ihan siitä hurjimmasta päästä ole mutta kyllä ne selvästi tietysti silti huomaa.
Mietin tätä asiaa näin ääneen juuri tänään, koska kuulin ystävättäreni saaneen uuden työpaikan eräässä valtion virastossa. Hienoa tietysti, mutta olen itse ollut samassa isossa rekrytointiprosessissa ja kertonut nyt marraskuusta lähtien ko. kaverille koko ajan miten prosessi etenee ja iloinnut siitä että kaikki on mennyt ja meni loppuunkin asti niin hienosti - minä sain myös ko duunin mutta toisella paikkakunnalla. Ihmetyksen aihe on nyt siis ettei ko. ystävä sanallakaan ole maininnut itsekin hakeneensa samassa prosessissa. Luulin että olemme todella hyvät ystävät ja varmaan sitä olemmekin, mutta täkäläisillä kriteereillä ilmeisestikin. Mainittakoon nyt vielä ettemme ole mitään teinejä vaan molemmat 40+ perheellisiä naisihmisiä. Ko. ystävä on paikallisia, minä olen maahanmuuttaja.
En nyt todellakaan siis syytä tätä kaveria mistään, tuntuu vaan toivottomasti siltä etten ikinä opi todella ymmärtämään paikallista mentaliteettia. Yli 10 vuotta täällä ja yhä Lost in Translation! Todella tuli ikävä parhaita ystäviä Suomessa, heidän kanssaan ainakin tietää missä mennään ja mitä tapahtuu!
Mites te muut? Onko löytynyt uusia sydänystäviä, joihin luotatte 100%?
Eli siis opiskeluaikana (sekin ulkomailla) olen saanut hyvia (ulkomaalaisia) ystavia jotka ovat ystaviani edelleenkin. Opiskelujen jalkeen/tyoelamassa ystavyyssuhteista on tullut pinnallisempia. En usko etta riippuu niinkaan kulttuurieroista (itse olen ulkomailla vuodesta 1991 alkaen, neljassa eri maassa tahan mennessa, useita vuosia kerrallaan kussakin) vaan vain siita etta kaikki (myos mina) elavat "ruuhkavuosiaan" ja aikaa kehitella ihmissuhteita on vahemman perheen ulkopuolella. Koulussa/opiskeluaikana ymparilla olevat ihmiset olivat myos enemman samanlaisessa elamantilanteessa itseni kanssa, tyoelamassa on heterogeenisempaa porukkaa. Itsea harmittaa ennemminkin se, etta suomalaisten koulu- yms. kavereiden kanssa on pitkalti havinnyt laheisempi kontakti naiden ulkomaanvuosien aikana, en siis syyta siita ketaan, niin vain on paassyt kaymaan.