Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono äiti??
16.02.2009 |
minulla on vuoden ikäinen lapsi joka on alkanut pelleilemään ruuan kanssa.kaikki mitä lusikoin suuhun hän sylkee pois ja päristelee ruuan kanssa eikä siis syö tätä.
Nyt minulla on kolme kertaa eli tänään,sunnuntaina ja lauantaina palanut pinna kiinni.Olen korottanut ääntäni,putsannut lapsen kasvot ja kädet ja laittanut lattialle istumaan jolloin hän on pelästynyt ja alkanut itkemään kun olen hänen ruokalappuaan ja lautastaan kovaäänisesti pessyt.
en myöskään huomioinut häntä lainkaan kun hän itki ja roikkui jalassa kun halusi syliin,enkä ottanut syliin kun hermostutti niin paljon.en siis ole häntä kertaakaan lyönyt,en tukistanut enkä ikinä läpsinyt sormille tai mihinkään muuallekkaan.Nyt tuntuu vaan todella pahalta kun lapsi on pelästynyt ja alkanut itkemään.
Oletteko muut koskaan menettäneet ruokailussa näin hermoja?
en voi ymmärtää että sain lapseni itkemään ja hän pelästyi minua.=(
mitä teen,miten saan kärsivällisyyttä lisää?
Itkettää,olo tuntuu todella kurjalta ja tuntuu että olen TODELLA huono äiti.
Kommentit (11)
velvollisuus on nimenomaan opettaa lapselle tavat ja rajat.
Hyvin tehty :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidat itsekkin olla aika surkea tapaus.teitä kyllä aina riittää täällä morkkaamassa toisten viestejä.
ja on aina hallittavissa. Kannattaa valmistautua ajatukseen, että vastaavia tilanteita tulee olemaan jatkossa usein, joten kannattaa jo miettiä miten niistä tulee selviytymään - miten toimia.
Se että silloin tällöin menee hermot on ihan ok, vanhemmuuteen kuuluu epäonnistumisia ja täydellinen vanhempi olisikin lapselle raskasta taakka. Siitä huolimatta täytyy myös yrittää kehittää omaa toimintaansa ja oppia reflektoimaan omaa käytöstään ja tunteitaan, sekä kehittää rakentavia keinoja tilanteiden ratkomiseen. Ja lapsen kanssa vaan on kestettävä se ettei asiat mene siihen malliiin kuin itse haluaisi.
..jospa lapsi haluaisi kokeilla itse syömistä... Anna hänelle lusikka ja jos menee ylenmääräiseksi sotkemiseksi, jossa ei edes yritetä syödä, niin pois pöydästä vaan.
Kyllä meilläkin koetellaan hermoja. Jos ruoan kanssa aletaan sotkea ja häälätä miten sattuu, niin ensin tietysti pitää nätisti sanomalla ja opastamalla yrittää saada lapsi tajuamaan, ettei noin pitäisi tehdä ja jos ei muutaman opastuksen jälkeenkään touhu muutu ja ruokaa syödä, niin sitten lautanen pois vaan. Siinä vaiheessa itseä yleensä ottaa aivoon ja lapsi huutaa, kun ei saa sotkea, mutta siinäkin voi kertoa lapselle, että ruoan kanssa ei saa sotkea ja itsekseen mielessään kirota tilannetta... Syömistä voi sitten kokeilla hetken päästä uudelleen, josko paremmin onnistuisi silloin ja kun sekä lapsi että äiti on rauhoittunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koiria kuulu kasvattaa noin että niillä on se jokin jäädytyshoito vai mikä? Siis ettei niitä huomioida.
En ole kyllä kuullut ihmislapseen sitä sovellettava.
Aika outoa jos noin pieni päryyttää ruoan niin äiti ei sitten huomioi häntä lainkaan. Aika sydämetöntä, noin ihmislapsen ollessa kyseessä.
Mutta onhan meitä! Ei se huutaminenkaan noin pienelle hyvin järkevänkuuloista ole.
annetaan olla huomiotta sen ajan, kun lapsen astiat pestään, niin tuskin sitä voi verrata koirien jäädytyshoitoon!
VÄhän suhteellisuutta näihin juttuihin taas.
Tää on tätä nykyaikaa kun näinkin luonnollinen asia, kuin ruokapöydästä pois nostaminen huonon käytöksen vuoksi on lasta raumatisoivaa ja sairasta. Juuri niin kuuluu toimia! Lapsen on opittava käyttäytymään ja sen on vain hyväksi sille palsellekin!
Rajojen vetäminen ja vanhemmuus näyttää olevan todella hukassa tänäpäivänä. Ei uskalleta olla vanhempia ja käyttää sitä maalaisjärkeä, joka on kuitenkin toiminut varsin mallikkaasti tähän päivään saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koiria kuulu kasvattaa noin että niillä on se jokin jäädytyshoito vai mikä? Siis ettei niitä huomioida.
En ole kyllä kuullut ihmislapseen sitä sovellettava.
Aika outoa jos noin pieni päryyttää ruoan niin äiti ei sitten huomioi häntä lainkaan. Aika sydämetöntä, noin ihmislapsen ollessa kyseessä.
Mutta onhan meitä! Ei se huutaminenkaan noin pienelle hyvin järkevänkuuloista ole.
Ei tuo huomiotta jättäminen varmaankaan ap:llä tarkoittanut sitä, että hän jättäisi lapsen tuntikausiksi huomiotta... Ainoastaan siksi aikaa, että huuhtaisee likaiset astiat. Et varmaan itse ole yrittänyt syöttää temppuilevaa yksivuotiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, kyllä ne hermot todellakin ovat menneet välillä. Temppuilu ruuan kanssa on mitä raivostuttavinta.
Olen yksinkertaisesti tehnyt niin että jos lapsi rupeaa temppuilemaan, otan ruuan pois. Säästyy molempien hermot. Kyseessä on siis terve ja normaalipainoinen lapsi, joka ei itseään todellakaan nälkään tapa. Jos ei syö nätisti/tarpeeksi ei saa myöskään mitään korvaavaa. Odotetaan seuraavaan ateriaan.
En rankaise lasta millään tavalla (jos ei ruuan pois ottamista pelleilytilanteessa lasketa rankaisuksi), mutta en myöskään palkitse lasta liittymällä temppuiluun.
Neuvoni on: lopeta se ruokailu ennenkuin kärsivällisyytesi loppuu ja pinnasi palaa kokonaan. Jos lapsi on terve, se ei näännytä itseään.
Jos ei niin asia ok. Mene nyt halimaan.
Sulle tulee vielä kovat ajat kun lapsi on kunnolla uhmaiässä jos oletat että äiti ei saa koskaan hermojaan menettää.