Mitä ajattelet äidistä, jonka on "pakko" turvautua lapsen tukistamiseen?

Samoin kuin se, ettei aikuiset yhtään välitä lapsestaan - ei anna rajoja eikä myöskään rakkautta, läheisyyttä ja läsnäoloa. Sitä ne lapset häiriköivät, aikuisen puutettta, ei fyysisen kurittamisen puutetta.



Kasvatuksella tarkoitetaan rajojen asettamista muuten kuin väkivallan avulla.

Varmaan yhtä nopeasti olisit saanut hänet kainaloista nostamalla ylös. Voin vain kuvitella kuinka lapsen pää retkahtanut taakse kun hiuksista vetäsit:(

Kun nostin hänet pois tukehtumaisillaan olevan vauvan päältä.

Voi pyhä sylvi teitä tekopyhiä pikkuäityleitä :-)

en hyväksy väkivaltaa kasvatuksessa, en edes noita pieniä nippaisuja tai tukistuksia. Sen sijaan ymmärrän jos jollakin joskus napsahtaa ja sortuu niitä tekemään, toivottavasti katuu myöhemmin. En ymmärrä jos käyttää noita säännöllisesti ja puolustelee niiden käyttöä.

Enkä ymmärrä tuon vauvan tukehtumiselta pelastaneen äidin haukkumista. Hätätilanteessa, säikähtäneenä tai shokissa sitä tekee vain nopeasti jotain että saa lapsensa pelastettua. On ihan eri asia kerran säikähdyksissään nykäistä lapsi pois vaarasta (tai tuon äidin mainitsemasta tilanteesta) kuin toistuvasti käyttää tukistuksia rangaistuksena

joskus voi käydä tosiaan niin että vanhempi reagoi vaikka pelkoon ja kovaan säikähdykseen (sisarus tukehtumassa-tapaus esim.) tukistamalla, kun ei ole itsekään kaikista seesteisimmässä tilassa, mutta en millään ymmärrä, miten joku voi käyttää tukistamista jatkuvana "kasvatuskeinona", sillä kyseessähän on aivan eri laatuinen toiminta.



Oli miten oli, tukistamiselle olisi aina parempikin vaihtoehto, myös noissa shokkitiloissa, mutta on inhimillistä, että jos vauva on tukehtumassa vanhempi tosiaan turvautuu johonkin "primitiiviseen" tapaan toimia.



Ihmisillä on vaan niin suuri tarve defensseille, että heidän on pakko puolustella väärin toimimistaan jollain tapaa ja silloin yleensä vedetään esiin tämä kavatus-kortti.



59

kun piti saada 2-vuotiaat kaksoset, jotka olivat hampaistaan toisissaan tiukasti kiinni, irti toisistaan. En ole mitenkään ylpeä tästä teosta mutta en myöskään pukeutunut sen jälkeen säkkiin ja heitellyt tuhkaa ylleni...

Omasta mielestäni on paljon pahempiakin lapsensa pahoinpitelytapoja, esim. se että ostaa alaikäiselle lapselleen alkoholia.

olikohan matkaohjelma tai vastaava. Siinä reissaava mies oli jonkin heimon vieraana. Siellä otettiin lapsesta vaan kiinni ja vetaistiin selkään sellaisella kepillä. Ihan pieniäkin lapsia, huusivat kuin vietävät. Myös raskaanaolevia naisia lyötiin. Lyönnin tarkoituksena oli karaista lapsia, vatsassa oleviakin.



Asian vierestä...

Suomessa vuonna 2009 tukistamisesta laillista, tai edes suositeltavaa.

Siinä myös sanottiin, että lapsia ei ikinä omat vanhemmat kurita, vaan heidät vietiin näitten poppamiesten tai henkien tai mitä lie olivat, kuritettavaksi.

Kaikki lapset ei usko "tiukasta puhuttelusta". Minusta on liikaa vaadittu lapsilta, jos heidän on muistettava kaikki säännöt ilman muistuttamista tai muuten äiti "pitää puhuttelun". Olet varmaan itsekin kiltti ja mukautuva ihminen. Toiset lapset testaavat ja testaavat rajoja paljon enemmän. On hirveän helppo sanoa ettei sorru tukistamiseen ym jos omat lapset uskovat kerrasta tai kahdesta. On olemassa normaaleja, terveitä lapsia, jotka kokeilevat rajojaan jatkuvasti. Tälläiselle lapselle rajojen asettaminen ja pitäminen on paljon vaikempaa, ja täytyy olla melkein yli-ihminen, jos ei ikinä suuttuisi. Minusta Suomessa mennään liian pitkälle tässä ei saa lasta rangaista ja kaikki fyysinen rankaisu on "väkivaltaa" ja siksi tuomittavaa. Lapselle pitää saada kuri jollain lailla vaikka sitten tukistamalla. Parempi sekin kun nuo nykyiset opettajille haistattelevat lapset, joille aina pitää yksilöllisesti selittää, miksi tunnilla on kuunneltava opettajaa.

itsestä kiinni, millä tavalla suuttuu - liittyykö suuttumiseen väkivaltaisuutta vai ei.

Ei se ole lapsesta kiinni vaan vanhemman kyvystä hallita omaa aggressiotaan.

Toki jotkut kersat ovat äsyttävämpiä ja sisukkaampia kuin toiset, mikä kiristää eri tavalla pinnaa, mutta viime kädessä se, mitä tapahtuu kun pinna loppuu, on vanhemman oman valinnan tulosta.



Jos ei pysty hallitsemaan aggressiotaan, silloin täytyy hankkia itselle apua tämän ominaisuuden puutteen korjaamiseksi. Äitien väkivaltaisuus pitäisi ottaa enemmän esille mediassa, nythän se on yksi suuri tabu, jota vasta vähän ollaan alettu puhumaan.



Työ ja muut paineet vievät aikuisilta nykyisin liikaa energiaa, voimat eivät näytä riittävän enää kasvatukseen - siihen, että rajat jaksetaan näyttää uudelleen ja uudelleen. Kun ei ole voimia, ei jakseta eikä pystytä hillitä itseään, raivoa ja sitten turvaudutaan helppoihin ratkaisuihin - tukistamisiin yms. jotka näyttävät hetkellisesti tehoavan, mutta jotka aiheuttavat aina enemmän haittaa kuin hyötyä pitkällä aikavälillä.



Voi suuttua, mutta se pitää tehdä muuten kuin käymällä toiseen käsiksi!

Eihän aikuiset kohtele niin toisiaankaan, eikä "edes" eläimiä saa satuttaa.

Miksi sitten lapsia?

niin sitten on liian lyhyt pinna. Asia on siitä yksinkertainen, että tarvii vaan kieltää/estää jne. yhden kerran enemmän kuin lapsi yrittää venkoilla. Kun sitä jaksaa tehdä ihan pienestä asti johdonmukaisesti, mukula kyllä oppii aika nopeasti että turha pullikoida.

mutta lieneekö se lapselle vähemmän vahingollista jo kerran kirpaisee kun taas minä en käy käsiksi, mutta huudan lapselle päin naamaa että mene nyt vittuun siitä sotkemasta

fyysisesti lapsena ja hän ei ole kyennyt katkaisemaan väkivallan ketjua. Mikä onkin kaikkea muuta kuin helppoa.

Itsekin olen saanut tukkapöllyä lapsena silloin kun sitä tarvittiin. Rajoja ja rakkautta oli sopivasti, kunnolliset vanhemmat. Minustakin kasvoi kunnollinen ihminen ja osaan myös kasvattaa lapsistani sellaisia. Poikaani on aina kehuttu hienosta käytöksestään ja kaikesta mahdollisesta. Minun lapsistani ei tule lisää häiriköitä tähän maahan joka on jo aivan täpötäynnä niitä.

Mitä se mulle kuuluu?

esim jos lapsi muuten juoksisi auton alle tms. Eli eipäs tukistella!

kasvattaja, jolta on keinot loppu.

Itsekin olen muutaman kerran tukistanut, en kyllä usko että ihan "pakko" olisi ollut.

Ihan kunnon kansalaisia noista tukistetuista lapsistani on kuitenkin tullut.



Verrattuna työkaverin tukistamattomiin, huono vertaus myönnän.

että tulee sorruttua sellaisiinkin keinoihin, jotka eivät ole suotavia tai sallittja. Se on inhimillistä. Me olemme kaikki inhimillisiä, sillä olemme vain keskeneräisiä ihmisiä.

vetää hänet ylös siskovauvan päältä istumasta. Siskovauva olisi muuten kuollut.

Keinot on loppu ja itsehillintä pettää. Itsekin valitettavasti sorruin tuohon kaksi- kolme kertaa. Kaksi vaippaikäistä lasta, rikkinäiset yöt, väsymys. Vaikka ei sitä mikään hyväksyttäväksi tee. Lupasin itselleni että jos vielä kerran, soitan itse lastensuojeluun.

Itse olen saanut lapsena koivun herraa ja tukkapöllyä. Ehkä 60- 70- luvuilla se oli aika tavallista. Mutta ruumillinen kuritus ei todellakaan kuulu lasten kasvatukseen.