Mitä ajattelet äidistä, jonka on "pakko" turvautua lapsen tukistamiseen?

ettei hillitse itseään, ei ole aikuinen, ei halua kasvattaa lastaan koska tukistamista en laske kasvattamiseksi koska se on väkivaltaa, pientä ja heikompaa kohtaan. Olipa pitkä lause mutta ei lyhyempään sopinut.

En arvosta lainkaan näitä läpsijöitä, huutajia ja tukisteliojoita jotka puhuvat "perkeleen pennusta"

sanohan tuo uudelleen kunhan lapsesi on täysi-ikäinen ja alkaa 'kasvattaa' omia lapsiaan sinulta perityin konstein ja kierre vain jatkuu.

Varmaan yhtä nopeasti olisit saanut hänet kainaloista nostamalla ylös. Voin vain kuvitella kuinka lapsen pää retkahtanut taakse kun hiuksista vetäsit:(

Tukistaminen on sitä, että revitään ja vedetään tukasta. En itse tekisi sitä lapsille, mutta niskavilloista olen pari kertaa ottanut kiinni. Jo on mennyt oppi perille, kun ei muuten usko. En näe siinä mitään pahaa enkä kadu sitä. Haluan, että meidän kodissa vanhemmat on ne, jotka määrää ja lapset ei todellakaan astu vanhempien varpaille. Tästäkin "tiukasta linjasta" huolimatta meillä sylitellään, halitaan ja suukotellaan monta kertaa päivässä ja lasten kanssa keskustellaan. Mutta joskus menee yli, ja silloin niskavillasta kiinni ei tee pahaa.

Jos niskavilloista ottaminen sattuu, se on tukistamista, sorry vaan.

Ei se kuule retoriikalla, nimeämisellä muutu siitä miksikään.

purkaa omaa raivoaan. Tukistamiseen turvaudutaan silloin kun oma pinna on katkeamispisteessä, siinä ei viileän rauhallisesti pohdita että käytänpä nyt tätä kurinpitokeinoa...

On taas joillakin liikaa aikaa. Vai että kehittymätön ihminen/kyvytön käsittelemään tunteita. Anna mun kaikki kestää. Tukistaminen voi olla tehokas kurinpitokeino, jos sen tekee samalla tapaa kuin esim. jäähylle laittamisen eli rauhallisesti ilman vihaa. Minun mielestani on parempi tukistaa, kun esim harrastaa (julmaa) henkistä väkivaltaa, jota useammat näyttävät tekevan ihan huomaamattaan.

Tukistamalla opetatte, että väkivallalla voi ratkaista ongelmia. Lapsi oppii mallin tehokkaasti.



Väkivaltaa on myös psyykkinen pahoinpitely eli haukkuminen ja vähättely.

Meidän tyttö tottelee heti kun sanon tiukasti, ei tarvitse edes ääntä korottaa. Se johtuu siitä, että en ole karjunut ja läpsinyt tai tukistellut koskaan, vaan ollut aina lempeä ja ystävällinen enkä turhasta komennellut. Ei tarvitse ottaa kovia keinoja käyttöön, kun pelkkä tiukka äänensävy on harvinaisuus. Jos tyttö tekee jotain kiellettyä, menen väliin ja estän, ja sitten pidän "puhuttelun".



Aikuisten esimerkki opettaa, samoin toivotusta käytöksestä palkitseminen. En usko että pelolla ja kurituksella saadaan hyvää aikaan. Rajat ovat tärkeitä, mutta ne voi asettaa ilman mitään kauheita karjumisia ja tukistamisia.



Minua oksettaa kaikki ne tyypit, jotka tukistelevat lapsiaan. Ihmisiä ei kasvateta kivun ja pelon avulla, vaan koiria!

Meidän pojat olisivat jo tappaneet toisensa jos en koskaan korottaisi ääntäni. Lapsia on erilaisia, toiset tottelee helposti. Minäkin sanon aina ensin kolme kertaa jos kyseessä ei ole hätätilanne. Vasta sit korotan ääntäni. Tukistaminen on varattu niitä tilanteita varten joiden en koskaan halua toistuvan. Onneksi niitä on harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa. En silloinkaan ole mitenkään raivon vallassa, en oikeastaan koskaan ole mitenkään raivoissani lapsille. Kyllästynyt kyllä olen useinkin ja sen sanonkin, monesti sekin riittää.



Sulla taitaakin olla vain yksi lapsi. Ei nimittäin minunkaan tarvinnut tukistaa esikoistani ikinä. Sen sijaan esikoinen oppi päiväkodissa että toisia voi joskus kiusallaan lyödä ja potkia ja nyt suuttuessaan soveltaa taktiikkaa pikkuveljiin. Sitä en voi sallia. Pikkuveljet sitten lie oppineet isoveljeltään, ja ovat vielä niin pieniäkin etteivät tajua. Meilläkään tukistaminen ei ole mitään tukasta repimistä tai nostamista, vaan nujuuttamista, ei tosin niskasta, se mielestäni sattuisi liikaa. Näin on itseänikin kasvatettu, enkä pitäisi pahana jos pojat aikanaan kasvattaisivat omatkin lapsensa näin. Tietysti parempi jos lapset ovat niin kilttejä ettei tarvitse, tosin epäilen että sinäkin vielä pääset korottamaan ääntäsi tytöllesi jos tuo koko juttu nyt ylipäätään ihan totta oli.

... jota se tönii, tuuppii yms, mitä on oppinut päiväkodissa. En salli sitä, vaan menen väliin ja estän. Mutta en ole niin totaalisen urpo että alkaisin tukistamaan tyttöä jos se kiusaa veljeään. Siitähän se vaan oppisi, että pienempää saa satuttaa, koska aikuisetkin tekee niin hänelle itselleen. Siinä opetetaan väkivallalla ja pelolla hallitsemista. Mitä äiti tekee lapselle, sitä lapsi tekee pikkusisaruksille ja päiväkodissa toisille lapsille.



En tajua myöskään että miksi pitää sanoa kolme kertaa ja sitten ottaa jotkut uudet keinot käyttöön. Minä sanon kerran tai en yhtään kertaa. Jos on aikaa kieltää kolme kertaa, niin voisi miettiä että onko edes pakko kieltää.

Mä olen tukistanut muutaman kerran ja niin tukistaisi jokaikinen sädekehä-äitikin täällä jos joutuisi olemaan tunnin mun erittäin vaikean erityslapsen(7v) ja kolmevuotiaan kauhukakaran kanssa.. Olen toki huomannut ettei auta sekään,joten turha on sitäkään tehdä.. Pinna vaan on välillä tosi kireällä.. Ja kohta kuulen kuinka olen epäonnistunut kasvattajana ja blaa blaa..

En jaksanut lukea ihan kokonaan tätä ihanan ulkokultaista ketjua, mutta haluan vain sanoa seuraavan.

Minua on lapsena tukistettu ja olen saanut luunappejakin muutaman kerran. Minä en näe siinä mitään kamalaa. Tukistaminen ei todellakaan ollut mitään sellaista että siinä tukka lähtee juurineen päästä, eikä luunapit saaneet silmiä mustenemaan. Ne tuntuivat molemmat ehkä hivenen epämiellyttäviltä, mutta suurin vaikutus oli se, että NYT VANHEMMAT ON TOSISSAAN VIHAISIA. Tilanteeseen ei koskaan päädytty hetken vihastuksesta, vaan muistan että jos olin tehnyt jotain tosi tuhmaa me istuttiin isän kanssa vastatusten keittiön pöydän ääressä ja isä napsautti luunapin otsaan. Eikä se edes SATTUNUT, vähän vaan nippasi (ei isä tehnyt sitä koskaan kovaa tai tosissaan) mutta itku tuli ihan siitä että tajusin miten pettyneitä minuun oltiin kun en osannut olla nätisti. Sitten sovittiin ja halattiin ja asia oli sillä selvä. Montaa kertaa ei ole tarvinnut minua tukasta ottaa kiinni tai napsauttaa otsaan, pian olen oppinut.



Eli minä en näe mitään pahaa tukistamisessa JOS sitä ei tee raivon vallassa ja tosissaan satuta lasta. Minusta se on ihan kelvollinen (ei tietenkään suotava) tapa osoittaa lapselle että nyt on pelleilyt pelleilty ja vanhempi on todellakin tosissaan. Kevyt tukasta pitäminen ei ketään traumatisoi, ja kun sen jälkeen halataan ja sovitaa, ei minusta siinä ole mitään ongelmaa.

luulisi, että se olisi sitten suosittu myös näiden "helppojen ja kilttien" kasvattamisessa. Jostain syystäkö tukistamista käyttävät nämä vanhemmat, joilla ei ole muita keinoja käytettävissään miksihän - ja mistähän sekin kertoo?



Mikä lapsen käyttäytymisessä on niin epätoivottavaa, että siihen ei löydy muuta lääkettä kuin satuttaminen? Tässäkin ketjussa useampi äiti on selittänyt, että tukistaa lasta "vain" silloin kun lapsi kohtelee pikkusisarustaan väkivaltaisesti - ja sitten aikuinen itse toimii aivan samalla tavalla, väkivaltaisesti. Ei mitään logiikkaa.



Miksi väkivallalla kasvatetut lapset näyttävät käyttäytyvän väkivaltaisesti ja lempeämmin kasvatetut lapset käyttäytyvät lempeämmin?

Mikä siitä tekee iljettävää alistamista, että lapsi tosiaan tietää mistä syystä luunapin saa kun asiasta ensin keskustellaan? Se että äiti käy karvoihin kiinni ennenkuin lapsi edes tajuaa mitä on tehnyt väärin on minusta ennemminkn huono juttu. Ja onhan logiikallasi esim. jäähylle laittaminenkin "alistamista", sieltä se lapsi nurkasta itkee ja raivoaa kun sinne alistetaan ja "hylätään".

SInä et 51 tiedä mitään minun lapsuudenperheestäni, joten sinuna olisin aivan hiljaa.



t. 50

Tästä on ihan turha tehdä mitään mielipidejuttua, Suomen lainsäädäntö yksiselitteisesti sanoo, että lapsen tukistaminen yms. on kiellettyä, joten mikään asia ei riitä puolusteluksi.

Kaikki fyysinen väkivalta on vain vanhemman keino purkaa omaa raivoaan.

Aina on muita parempia keinoja ja jos tukistamiseen turvaudutaan, silloin annetaan periksi omalle raivolle ja sille hetkelliselle tyydytykselle minkä saa kun käy käsiksi.

Että ensin isä selittää lapselle että nyt teit väärin ja sitten lapsi itsekin myöntää että näin on, tuli tehtyä väärin ja sitten lasta satutetaan ja sit lapselta tulee häpeän kyyneleet. Huh huh... täysin alistunut olet vieläkin kun sitä puolustelet. Ja lopuksi halataan ja sovitaan!



Toi on kuvottavinta mitä olen pitkään aikaan kuullut. Ei paljon puutu siitä entisaikojen meiningistä, että lapset hakee itse vitsat puusta. Älä jatka tuollaista omillle lapsillesi, se on väärin.

vitsatkin puusta sitten kasvoivat ahkeriksi kunnon ihmisiksi, mutta nykyiset kurittomat kersat eivät tekisi muuta kuin ryyppäävät ja sekstaavat pitkin pihoja? Lisäksi huutelevat vanhemmille ja käyttäytyvät kaikin puolin epäkunnioittavasti.



P.s. myös ylinopeus on laissa kielletty, mutta lähes kaikki sitä harrastaa, vaikka jälki on paljon pahempaa kuin tukistuksessa.

vitsatkin puusta sitten kasvoivat ahkeriksi kunnon ihmisiksi, mutta nykyiset kurittomat kersat eivät tekisi muuta kuin ryyppäävät ja sekstaavat pitkin pihoja? Lisäksi huutelevat vanhemmille ja käyttäytyvät kaikin puolin epäkunnioittavasti.

P.s. myös ylinopeus on laissa kielletty, mutta lähes kaikki sitä harrastaa, vaikka jälki on paljon pahempaa kuin tukistuksessa.

fiksua tekstiä..

Eiköhön ne huonokäytöksiset ole juuri näitä tukkapöllytettyjä!

Ne joilla on muita kehittyneempiä keinoja kasvatukseen, siis ihan oikeaan kasvattamiseen, saavat kasvatettua lapsistaan kyllä yhteisökelpoisia.

Kolmas ryhmä lapsia on sitten nämä lapset, joita ei kasvateta millään tavalla ja jotka ovat heitteillä. Ei näitä lapsia auta yhtään vakivalta ja tukkapölly, vaan oikea kasvatus ja huolenpito!



Väkivallan uhka kasvatuskeinona opettaa lapselle silmän palvontaa, ulkoapäin ohjautuvuutta - ollaan nätisti niin kauan kun päästään vanhemman katseen ja vaikutuspiirin ulottumattomiin, tehdään mitä huvittaa.

Yleensä väkivallan käyttö myös lisää uhmaa ja häpeää, väkivalta erottaa aina psyykkisesti lasta vanhemmastaan, huonolla tavalla, emotionaalisesti.



En tunne yhtään huonosti käyttäytyvää lasta, joka olisi saanut ihan oikeaa, väkivallatonta kasvatusta kotonaan sekä rakkautta ja välittämistä!



(tosin lapsella voi olla taustalla rasitteena jokin neurologinen erityisyys tms. jonka aiheuttama häiritseväksi koettu käyttäytyminen ei ole siten pelkästäänkasvatuksesta kiinni).