Kuinka nopeasti "suru" vauvan sukupuolesta hälvenee?

Itse kun en ole koskaan surrut lasteni sukupuolta...

Siis toivoit poikaa/tyttöä ja sait "väärän" sukupuolen? Kai lapsi sentään on terve?



Toivottavasti tämä on provo, sillä en ikinä ole ymmärtänyt sitä miten terveen lapsen saanut ihminen suree sukupuolta tai miksi ihmisille sukupuoli on niin tärkeää?



Yritä nyt kuitenkin rakastaa sitä lasta, jonka olet saanut ja ajatella että "jokainen lapsi on lahja vanhemmilleen".

ev

Ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta kun alusta asti niin kovasti poikaa toivoin ja kun sain "viimeisen" varmistuksen 4D ultrassa niin oli onnesta soikeana..

kun sain toisen tytön. Mutta ajan myötä tunne on vähentynyt ja lapsessa rakastaa yhä enemmän häntä itseään eikä sukupuoleen kiinnitä huomiota.



Nyt nuorempi tyttöni on 4 v, enkä tunne enää mitään pettymystä hänen sukupuolestaan. Olisi ihan hirveää ajatella, ettei minulla olisi häntä - ihanaa tyttöä. Mikä oudointa, saattaisin jopa toivoa kolmannestakin tyttöä, jos sellainen meille vielä tulisi. Olen jo niin tottunut tähän tyttöpolitiikkaan. ;) Ei vaan, nyt voisin ehkä ensimmäistä kertaa sanoa vilpittömästi, ettei sukupuolella ole väliä.

Eli onko vauva jo syntynyt? Vai tuliko tieto ultrasta? Minäkin odotin koko odotusajan pientä ihanaa tyttöä. Löysin vain kauniita tytönnimiä, unelmoin pitkistä leteistä, joita saisin letitellä, kauniista mekoista jne. Kun lapseni syntyi, hän oli tietenkin poika. Mutta sillä sekunnilla kun hänet laskettiin sairaalassa vatsalleni, tiesin, että näin sen tuli mennä. Tässä oli nyt maailman ihanin lapsi. Monta kertaa jälkeenpäin olen naureskellut hölmöille etukäteistoiveilleni. Ihan sama mikä, kunhan se vain on!!!!!!!!!!!!!!!

Molemmat poikia (toinen vielä aivan pieni) ja olen niin aina omaa tyttöä toivonut...vaikka lapsiani rakastankin.

itse toivoin poikaa, mutta ajattelin että tyttö tulee koska toivoin poikaa.

loppu raskaudesta kaikki sanoivat että minulla on selvä poikamaha että poika on tulossa. Aloin siinä vaiheessa jotenki toivomaan tyttöä.

Kun lapsemme syntyi meinasin unohtaa kysyä kumpaa sukupuolta hän oli. siinä vaiheessa ei enää ollut mitään väliä.

Saimme kuitenkin aivan ihanan pikku tytön <3



eikä sukupuolella ole oikeastaan väliä, kuhan lapsi on terve !:)

Ei kai kukaan mieleltään terve ihminen ajattele noin.

hänen " suruunsa " .

Minulle on ihan sama mitä sukupuolta lapset ovat.

et voi valittaa katkenneita hampaitasi kun jollakin menee vielä huonommin; koko alaleuka puuttuu suusyövän takia.





"siinä vaiheessa kun saatte kuolleen vauvan, ei tällaisilla "suruilla" ole suurtakaan merkitystä"

Eikä sitä jo pahasti fraasiutunutta lausetta "kunhan se vain on TERVE".



Minulla oli jo esikoispoika ja toista odottaessani halusin toivottomasti kumpaakin, sekä tyttöä että poikaa: tyttöä halusin siksi ,että saisin "yhden kumpaakin" ja poikaa siksi, että veljespari oli ajatuksena kutkuttavan ihana. Naureskelin etukäteen, että petyn tulipa sieltä kumpi tahansa, kun toinen haaveeni jäisi silloin toteutumatta. Oikeasti tiesin iloitsevani sydämeni pohjasta kummastakin, ja niinpä minä nyt tuosta pienestä tyttärestäni iloitsenkin.

9n kommentti on ihana=)

ja kokeilla josko saisi tyttöjäkin aikaiseksi.

ehkä jossain ihan syvällä sisimmässä vähän toivoin tyttöä, mutta en olisi sitä kehdannut kenellekään ääneen tunnustaa. Ja sillä sekunnilla, kun kätilö sanoi "täällä on pieni tyttö", niin vaan tiesin, että näin sen pitikin mennä. Se oli juuri oikea, täydellinen pieni tyttö meidän perheeseen.



Toisen lapsen kanssa oli tosi kahtiajakautuneet ajatukset, toisaalta ajattelin, että toinen tyttö oli helppo, toisaalta toivoin poikaa, että olisi sitten yksi molempia sukupuolia. Kun jälleen rinnalleni laskettiin toinen tyttö, niin tiesin, että juuri näin pitääkin olla. Se vaan tuntui NIIN oikealta heti.



Nyt odotan kolmatta lastamme rv7. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin tyttöä vähän toivon. Jotenkin se tuntuu helpommalta ja ikään kuin "järkevämmältä". Tyttöjen tavaroita, vaatteita tms, kun on talo täynnä. Mutta en uskoisi hirveän järkyttynyt olevani vaikka tämä uusin tulokas osoittautuisi pojaksi.

T: Tyttöä toivonut mutta kolmannen pojan saanut.

meinaatko oikeesti, etta jos saa pojan vaikka on toivonut tyttoa, menis jotenkin huonosti? ja oikein sitä olisi surtavakin? meidan kaksospojat menehtyivat vkolla 27, ja sen jalkeen olen ollut seka surullinen etta satumaisen onnellinen 3sta terveesta tytosta.

Minulla on kolme maailman suloisinta ja rakkainta poikaa. Yhtään heistä en vaihtaisi pois enkä voisi kuvitella olevanai tytön äiti, vaikka kahden viimeisimmän raskauden aikana olenkin tyttöä toivonut.



Ensimmäisen sukupuolta emme tienneet etukäteen; kumpi vain oli tervetullut. Kakkosesta toivoin "salaa" tyttöä mutta toisaalta ajatus veljeksistä melko pienellä ikäerolla tuntui hyvältä. "Pettymys" sukupuolen selvittyä (rv 14) meni ohi nopeasti ja pojat ovat nykyään erottamaton parivaljakko. Kolmatta odottaessa kaikki tuntuivat olettavan, että kolmas lapsi "tehtiin" saadaksemme tytön. Kun ultrassa sukupuoli selvisi, en oikeastaan ollut edes pettynyt. Tyttö olisi toki ollut tervetullut mutta poika on yhtä lailla toivottu. Halusimme kolmannen LAPSEN emme tyttöä tai poikaa. Minusta tuntui äärettömän pahalta, kun monet sukulaiset harmittelivat kuullessaan kolmannen tulokkaan olevan myös poika. Itse en olisi voinut kuvitella kantavani sydämeni alla ketään muuta kuin juuri häntä... Minulle hän on jo tuossa vaiheessa "joku" (rv 24) enkä olisi voinut kuvitellakaan vaihtavani häntä kehenkään muuhun - en varsinkaan sukupuolen takia.



Lapsilukumme ei vielä välttämättä ole täynnä mutta jos meille vielä lapsia tulee, niin kaikki luulevat meidän edelleen yrittävän saada tyttöä... Kukaan ei oleta meidän haluavan lisää poikia. Tyttö on kyllä vielä toiveissa mutta se otetaan mitä saadaan. =)



Mutta minusta on ihan OK tuntea pettymystä sukupuolesta. Tai jopa suoranaista surua, jos/kun joutuu luopumaan lopullisesti haaveestaan saada tiettyä sukupuolta oleva lapsi. Ystäväni masentui synntyksen jälkeen, kun vauva oli synnyttyään eri sukupuolta kuin ultran perusteella odotettiin. Vauvaan liittyvät mielikuvat ja toiveet voivat olla syviä mutta yleensä ne unohtuvat vauvan synnyttyä, kuten muutamat kirjoittivatkin.

Mitä te täällä oikein jeesustelette?



Eikai kukaan ole väittänytkään, että kukaan omaan lastaan olisi mihinkään vaihtamassa tai etteikö olisi onnellinen saatuaan terveen vauvan tai etteikö rakastaisi lastaan.



Ymmärrän ap:ta, sillä olen itse kokenut aina olevani tytöjen äiti ja olisin ollut pettymyksen lisäksi myös surullinen, jos en olisi tyttöjä saanut. Tämä ei silti mitenkään vähennä rakkauttani poikiani kohtaan yms.!



T. Kahden pojan ja kahden tytön äiti