Kuinka olette selvinneet perheenä ja aviopuolisoina pettämisestä????
Olen 33-vuotias 3 lapsen äiti. Olemme ollet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta. Vuoden seurustelun jälkeen hänellä oli yhden yön juttu, josta jäi kiinni. Asia keskusteltiin ja päätimme jatkaa. Naimisissa olemme olleet kuusi vuotta. Nyt sattumalta sai selville, että miehelläni on ollut lyhyt seksisuhde viisi vuotta sitten ja toinen noin vuosi sitten. Maailmani romahti täysin. Liittomme ollut mielestäni onnellinen, lapset molemmille hurjan tärkeitä. Seksirintamalla ollut tosin melko hiljaista, koska lapset pieniä, mieheni töiden vuoksi paljon poissa kotoa ja hyvin väsyneitä kumpikin. Silti ei mieleeni olisi voinut tullakaan että hän pettäisi. Aina kun puhuimme yhteisen ajan vähyydestä ja seksin puutteesta totesimme että ei hätää, ehdimme myöhemminkin kun lapset kasvaa...
Paljastumisen jälkeen mieheni pyysi anteeksi ja sanoi tekevänsä mitä vaan ettei menettäisi perhettään. Lupasi hakea apua ja käy nyt terapiassa. Itse vaan on ihan tunteet sekaisin. Voiko toiseen enää koskaan luottaa??? Kiusaanko vain itseäni näillä "uusilla hyvillä lupauksilla"?? Voiko toinen parantua?? Pienet lapset ja asuntolaina painavat myös vaakakupissa.
Miten muut olette selvinneet??? Vai oletteko??
Kiitos vastauksistanne :D
Kommentit (4)
Meillä ei niistä tavallaan olla selvitty ja tavallaan ollaan...
No kerron tarinani.
Tapasimme myös kymmenen vuotta sittten, naimisissa tulee kesällä kuusi vuotta. Sain jo seurusteluaika tietoon miehen petturuuksista (niitä oli monta), ja minä ajattelin, että koska mies on noin paska, niin olen minäkin. Ensin jätin hänet, sanoin etten halua olla enää hänen kanssaan. (Olin 19 vuotta, mieheni 20.) No, minä hommasin itselleni toisen miehen ja se oli sellainen yhen illan juttu. Mieheni (poikaystäväni) ei kestänyt sellaista että mulla olis joku muu. Joten hän kosi minua ja mentiin kihloihin. Ja kahen kuukauen päästä naimisiin, koska sainkin tietää että olen raskaana, ja uskonnollinen vakaumus velvoitti menemään naimisiin... Siis olin raskaana tälle nykyiselle miehelleni. Hyvin pian naimiisissa olon aikana sain tietää lisää ja lisää uusia naisia. Niistä riideltiin, tapeltiin, hakattiin toisia. Odotin toista, ajattelin jälleen, että koska hän pettää, niin petän minäkin. Ja niin petin, sekin "yhen illan juttu". Kerroin näistä hypyistä kyllä heti miehelleni, en osaa säilyttää sellaista tunnollani. Sit ku toinen lapsi oli melkeen vuoden, päätin lähteä. Otin lapset ja muutin toiseen kaupunkiin. Silloin meillä oli pettämisiä, perheväkivaltaa....... Uudessa kaupungissa päätin, etten sitten varmaan ala yksin olemaan. Ja hommasin miehen. Se mies sit kulki meillä kuukauden verran, aina öisin, koska lapset nukku ja se ei halunnu näyttäytyä lapsille, ei tykänny lapsista. No sehän passas mulle. Ja sit tämä oma mieheni myös rupes kulkee meillä.... Hän lupas muuttua... ja jutttelimmekin paljon asioista. Hän muutti sitten neljän kuukauden erossa olon jälkeen meidän luo. Ja sen jälkeen kumpikaan ei ole pettänyt, mutta erittäin erittäin vaikeaa on ollut. Miehelleni todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö pari vuotta sitten, siitä nämä jutut ovat johtuneet. No, kolmas lapsemme syntyi,ja raskauden aikana mies kuvittelee mielessään että se on sen toisen miehen lapsi. Mutta eipä ollut, oman mieheni näköinen poika tuli. =) Ja nyt meillä neljä lasta (2kk nuorin), ja rankkaa on mulla. Ei niinkään lasten kanssa, vaan elää mieleltään sairaan ihmisen kanssa joka ei ota lääkitystä joka tasais hänen menemisiään. Juttelemme suht paljon pettämisjuttuja, siihen ei kummallakaan ole enää varaa. Silloin oikeesti tällä jutulla ei ole arvoa. Nyt teemme paljon työtä, että saadaan parisuhde toimimaan, koska väärillä perusteilla ollaan menty naimisiin. Peukut vaan pystyyn, että onnistutaan saamaan asiat kuntoon.
Yhteenveto: =) Pettämisiä ei voi koskaan unohtaa, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Jättää taka-alalle. Kannattaa yhessä hakea apua, jos haluatte ongelmiin ratkaisuja. Yksin menosta terapiaan ei mielestäni ole mitään järkee pitemmän päälle. Yhessä käyä ja yhessä puida asiat läpi.
Hoitakaa parisuhdettanne!!! Olen huomannut, että kun parisuhde toimii, lapsetkin voivat hyvin. Odotan meille tätä aikaa...
Jaksamisia!! :x
Hei,
Olen iloinen puolestasi, että sait tehtyä ratkaisun parisuhteessasi. Kyllä asiat järjestyvät, usko minua. Vuoden päästä on jo paljon, paljon helpompaa ja huomaat nauttivasi elämästäsi ja lapsistasi. Itse en ole päivääkään katunut omaa ratkaisuani, jota mietin kolmisen vuotta. Voimia ja mahdollisimman hyvää kevättä sinulle.=)
T:nurse
Kun olin nuori, itsekäs ja itsenäinen nainen, minä olin erään aviomiehen toinen nainen. Ajauduin tilanteeseen ensin tietämättömyyttäni, mutta kun sain tietää että hänellä oli tuore vaimo, joka oli raskaana, en kuitenkaan jättänyt miestä, vaan uskoin meidän suhteemme olevan tärkeämpi kuin hänen perheensä. Ai miksi? Koska hän antoi ymmärtää joutuneensa ansaan, ja väkisin naimisiin, koska nainen oli hankkiutunut raskaaksi kun suhteessa oli ollut jo hankalaa. Joo, blah blah blah...
Suhteemme oli hyvin intohimoinen sekä henkisesti että fyysisesti ja mies piti minua itsensä sielunkumppani. Itse aloin kuitenkin potea syyllisyyttä hänen vaimonsa takia. On/off suhdetta kesti koko hänen vaimosa raskauden ajan, kunnes juuri ennen laskettua aikaa katkaisin suhteen mieheen koska en olisi ikinä voinut antaa itselleni anteeksi ja kunnioittaa miestä ellei hän edes yrittäisi lapsen takia saada parisuhdettaan ja perhettään kuntoon, ja vasta jos se ei toimisi, me voisimme kokeilla yhteistä elämää.
Kuinka ollakaan, miehen suhde toimi sen jälkeen ehkä vuoden verran, kunnes vaimonsa odotti toista lasta, ja mies alkoi jälleen pettämään tilaisuuden tullen vaimoaan kanssani. Itse en enää siinä vaiheessa uskonut meidän suhteeseemme, enkä kunnioittanut hänen avioliittoaankaan, itsehän sen oli valmis pilaamaan kerta toisensa jälkeen, joten täysin kylmäverisesti jatkoin seksisuhdetta hänen kanssaan, mutta pidin itse silmäni auki jos joku parempi mies tulisi vastaan.
Ja sitten kun tuli, kerroin rakastuneeni toiseen ja katkaisin välini täysin tähän ukkomieheen. Ei ole tullut ikävä sen jälkeen, mutta sääliksi on käynyt hänen vaimoaan. Ja olen pahoillani omalta osaltani siitä tuskasta mitä olen voinut hänelle aiheuttaa. Toisaalta, uskon että jos se en olisi ollut minä, se olisi ollut joku muu nainen. Pettäjä on kuitenkin loppukädessä itse vastuussa pettämisestään. Olen kuullut huhuja että jälkeeni mies on edelleenkin pettänyt yhden yön juttujen muodossa vaimoaan, mutta toista rinnakkaissuhdetta hänellä ei ole kehittynyt... vielä. Kumpi sitten on pahempaa?
Nyt kun itse olen ollut vuosikausia upeassa, toimivassa parisuhteessa jossa kumpikin on rehellinen ja uskollinen toisilleen, en voisi kuvitellakaan miten kamala tuska olisi tulla petetyksi, ja vieläpä raskaana ollessa. En usko että itse voisin koskaan antaa anteeksi. Enkä myöskään usko että mies voisi muuttua. Yhden hairahduksen voisi vielä ehkä jostain ymmärrettävistä olosuhteista antaa anteeksi, mutta jos mies pettää useammin, ja erilaisissa tilanteissa, hän on aina valmis pettämään luottamuksen jatkossakin.
ja nyt olen siinä pisteessä, että olen "muuttanut" pois (vanhemmilleni) enkä
enää ole tulossa takaisin.
pettäminen meillä tapahtui mun jäädessä äitiyslomalle ja se oli tosi kova isku.
liittyi myös paljon muuta paskaa, toisia naisia lisää jne.
selaile viestejä taaksepäin, mikäli haluat vanhoja lukea, niitä riittää :)
ehkä suurin syy, miksi lähdin, oli kun huomasin vanhimman likan olevan todella muuttunut näiden parin vuoden aikana. ilo hänen kasvoiltaan on kadonnut ja tiedän olevani suurin syy siihen.
olen käyttänyt liian montaa päivää ja tuntia jumittaen omassa päässäni.
vatvoen asioita, koittaen ymmärtää ja antaa anteeksi.
ensin olin järkyttynyt, sitten pelästynyt, hämmästynyt, rakastunut, vihainen, itkevä, katkera ja hiljainen.
päivä toisensa jälkeen meni että päässäni pyöri "kyllä tästä selvitään" ja toisella minuutilla "vittu mikä saatanan kusipää, miten mä oon voinu antaa anteeks tällästä paskaa!!!"
mutta ei mulla ole ollut hyvä sen lähellä pitkään aikaan.
valitettavasti meidän osalta voidaan sanoa, että siitä yhden yön panosta tämä kaikki lähti.
ja nyt 2 ja puoli vuotta myöhemmin minä lähdin.
on meilläkin lainaa, mutta en niistä murehdi.
menköön vaikka luottotiedot, kunhan pääsen nyt vain pois jatkamaan ELÄMÄÄ.
sellaistakin voi kuulemma olla.