Avotakan Abitytön kämppä
Pappa betalar, parhaimmasta päästä. Tämä Avotakan Abityttö on saanut sisustaa ensimmäisen asuntonsa mielensä mukaan Italialaisilla Design-huonekaluilla. "En millään raaski muuttaa Turusta, koska mulla on niin kiva asunto". Tämän täytyy olla vitsi...
"Kalusteiden valinta osoittautui välillä hankalaksi...valinnat oli tehtävä kuvastojen, mittojen ja tuotetietojen pohjalta." Voi polo.
Kateellisen panetteluako?
Kommentit (37)
ja vanhemmat pitävät häntä lieassaan. Jos tyttö on fiksu, hän aika piakkoin katkaisee napanuoransa, muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin opiskelijasoluun ja elää kuten ikäisensä tavallisesti elävät. Hän ehkä haluaa jopa salata taustansa ja elää boheemisti.
Toinen vaihtoehto on, että tytöllä ei ole itseluottamusta ja hänet on kasvatettu materianpalvontaan mistä johtuen hän vielä perhettä perustaessaan antaa isän maksaa kaiken, koska elintaso on niin elintärkeää.
Täytyy sanoa, että en ole ollenkaan kateellinen. Minusta on hauskaa, kun on pärjännyt omilla taidoillaan ja älyllään ja ei ole mikään ongelma kantaa huonekalut vaikka kierrätyskeskuksesta.
Voi anteeks, toivottavasti tähän sohvaan ei jää tahraa punaviinistä...
Mietin jopa kestotilauksen lopettamista, sillä tuo hehkutus ja design-huonekaluilla mässäily oli niin mautonta, ettenkin kun kyseessä oli tosiaankin joku kermaperse abi-tyttö. Ja en ole kateellinen, minulla on rahaa ostaa juuri mitä haluan, mutten näe sitä tarpeellisena. Ajattelin tuota juttua lukiessani, että ottavatko abit tuosta sitten mallia ja luulevat, että tuo on joku tuon ikäisen normikoti, jollainen kaikilla pitää olla.
minäkin luin jutun suu auki. Ei oo totta että lukiolaisella on tuollanen kämppä, ja huonekalut OIKEIN Italiasta asti, Jessus!
Mutta tyylinsä kullaki, minusta se oli tylsästi sisustettu. Ainut hieno oli se lamppu.
Meille tulee duuniin Avotakka ja tämä on meillä ollut eilisestä ykkösvitsi tämä Sabrinan opiskelijaboksi :)
Sabrinalle oli tärkeää hankkia kotiinsa vain parasta mahdollista laatua ja siksi suurin osa kalusteista onkin italialaisia klassikoita joiden valinnassa vanhemmat ja isoäiti auttoivat. Edes 5 km matka keskustaan ei autoilevaa Sabrinaa haittaa :)
En tajua mitä on liikkunut sen aikuisen ihmisen päässä joka tuon jutun on kirjoittanut. Elävätkö sisustustoimittajat aivan oudossa todellisuudessa vai halusiko toimittaja olla sarkastinen...
on tosiaan aikamoinen pappa betalar-tapaus. Omakin isäni oli ja on rikas mutta eipä olisi hänelle tullut mieleen ostaa ihan mitä tahansa meille, viikkorahatkin yms. piti ansaita ja ne olivat normaalitasoa verrattuna muiden lapsiin.
Ja jos tuo tyttö halusi laatua ja kestävyyttä niin olisi hommannut kaiken suomalaisilta puusepiltä, olisi ollut ympäristöllekin parempi kun ei olisi kaikkea pitänyt Italiasta asti tänne raahdata. Ja siitä olisi moni suomalainen saanut lisää tytötä eli lisää hyvinvointia Suomeen
mutta ylipäänsä ne Avotakan ym jutut saavat näkemään punaista. Milloin löydetty siirtolavalta huikean arvokas antiikkihuonekalu, jonka perheen isä taidolla entisöinyt. Äidin tekemät tekstiilit somistavat kotia. Isoisän nikkaroima puupöytä. Koristeena tosiaan ne italialaiset desinghuonekalut.. Voi jessus niitä juttuja..
normaalia opiskelijan arkea...ei tod.
T: joku joka ei opiskeluaikana edes kesätöitä tahtonut löytää ja aina ei ollut sitä makaroniakaan syötäväksi, saati sitten sisustusrahoja
todennäköisesti likan kämppä on lavastus. Joku sukulainen omistaa sisustusliikkeen ja on laittanut kivoimmat myyntiartikkelinsa sinne näytille. Kuvauksen jälkeen kamat raahataan takaisin myymälään.
todennäköisesti likan kämppä on lavastus. Joku sukulainen omistaa sisustusliikkeen ja on laittanut kivoimmat myyntiartikkelinsa sinne näytille. Kuvauksen jälkeen kamat raahataan takaisin myymälään.
Ei tosin ole aprillipäivä ihan vielä.
Ihan kivannäköinen sisustus, siisti ja valoisa, mutta olen jo aikaisemminkin ihmetellyt italialaisten design-tuotteiden hehkutusta. Turkulainen sisustusliike, joka varmaan tämänkin työn takana on, näyttäisi tekevän hyvin samantyyppistä sisustusta useille asiakkailleen: ital. Kartellin akryylimuovisia lamppuja ja tuoleja, ja sitten valkoista pintaa (tyyp. Muuramea) ja räväköitä kuvioita joko tapettien tai muiden tekstiilien muodossa.
paitsi ehkä noin 5 tuonikäisen suomalaisen kohdalla :)
Myönnän että meilläkin on ollut alusta lähtien paljon vähän kalliimpia huonekaluja (artekia jne), mutta ne meidän kalliit kalusteet on saatu (pyytämätä) vanhempien kellareista ym. kun ovat vaihtaneet sisustusta vuosien saatossa. Muuten oltaisiin menty kirppis-ikea-linjalla. Asuntoja ei kyllä olla saatu, vaan ihan vuokralla menty.
Sitten voi kommentoida että "on mulla vastoinkäymisiäkin ollut...."
Vuoden 1988 messut oli Turussa Katariinassa...
Se on kuule talvisodan henkeä jos maidonvaahdotin menee joskus rikki... Sitten voi kommentoida että "on mulla vastoinkäymisiäkin ollut...."
Avotakan ym. sisustuslehtien jutut menevät usein överiksi, mutta tämä on kyllä aivan huippu. Suorastaan ällöttävää.
siinä on tyttö aivan omillaan, ehkä ensimmäistä kertaa.
Minusta huoneisto oli kolkon ja hotellimaisen näköinen, ei lainkaan nuoren tytön asunto. Voisi sopia ehkä 50 iän ylittäneelle yksin asuvalle naishenkilölle.