Avotakan Abitytön kämppä

näyttää paremmin toimeentulevien asuntoja ja kertoa heidän elämästään. Mitä se on keneltäkään pois? Saattaahan tollaisesta jutusta joku saada vinkkejä pienemmässä mittakaavassa ja onhan lukijoissa varmaan niitäkin joilla on varaa laittaa rahaa italialaisiin huonekaluihin ja puusepän tekemiin pöytiin, miksi heille ei saisi esitellä näitä. Vai pitäisikö juttujen kertoa vain keskivertoihmisistä keskivertoasunnoissaan. Itse en ole rikas enkä edes hyvätuloinen, ja ei minua haittaa nämä jutut yhtään.

Vaikka teille ei ole maksanut, niin miksi muille ei saisi?

Vai kuka oikeasti haluaisi lukea tavallisen opiskelijan kämpästä?



No tää on tällainen opiskelijan unelmasoluasunto. Ihan kiva sijainti Korsossa. Pääsee junalla kätevästi. Sisustuksen pääajatuksena on se, että hyödynnetään mitä löydetään. Niinpä Jannika säilyttää kesävaatteitaan pikkuveljen vanhassa lätkäkassissa. Vähän ryppyyn menee, mutta onhan sitä aikaa silittää. Kalusteina on lapsuudenkodista tuodut mäntykalusteet, joita on tuunattu barbie-tarroilla Jannikan ollessa 6-vuotias. Televisio on ex-poikakaverin vanhempien autotallista löydetyn puulaatikon päällä, joka on retro-henkisesti maalattu ruskeaksi. Väri valittiin siksi, että se peittää mukavasti laatikossa olleet tahrat. Seuraavaksi Jannika aikoo hankkia sohvan kierrätyskeskuksesta kun saa vain säästettyä sata euroa.

mutta kohtuus kaikessa.



ap

12 neliön huone oman perheen kodissa on sisutettu Iskun työpöydällä ja laatikostolla, Sotkan sängyllä, vanhalla kirjahyllyllä ja lepakkotuolilla.



Huone on elektroniikkapainotteinen ja viehttävän ja kodikkaan ripauksen poikamaisuutta tuo huoneen lattialle asetellut sukat ja t-paidat.

Niin jos jutussa olisi puhuttu vain sinkkunaisesta ja jätetty isä pois, niin kukaan ei olisi ihmetellyt mitään.

Onhan tuo saattanut olla isältä ihan hyvä ratkaisu. Asunto on voinut olla halpa. Se on remontoitu ja kun se joskus myydään pois, siitä saatetaan saada ihan kivastikin voittoa. Lapsi on näppärästi valvottavissa vähän matkan päässä vanhempien luota. Jos nuo kalusteet kestävät, niin onhan tuo ihan taloudellisesti ja ehkä ekologisestikin hyvä ratkaisu hankkia pitkäikäisiä kalusteita.

Tosin tuo Jannikan kämpän kuvaus pari vastausta aiemmin on kyllä vielä ekologisempi vaihtoehto ;o)

Olen kyllä vähän kateellinen tuolle artikkelin tytölle, sen myönnän.

näyttää paremmin toimeentulevien asuntoja ja kertoa heidän elämästään. Mitä se on keneltäkään pois? Saattaahan tollaisesta jutusta joku saada vinkkejä pienemmässä mittakaavassa ja onhan lukijoissa varmaan niitäkin joilla on varaa laittaa rahaa italialaisiin huonekaluihin ja puusepän tekemiin pöytiin, miksi heille ei saisi esitellä näitä. Vai pitäisikö juttujen kertoa vain keskivertoihmisistä keskivertoasunnoissaan. Itse en ole rikas enkä edes hyvätuloinen, ja ei minua haittaa nämä jutut yhtään.

ja minusta on ihana katsella upeita sisustuskuvia, mutta toi oli kyllä Avotakalta pohjanoteeraus. Siis hienoja huonekaluja ja upea asunto, mutta se oli kirjoitettu niin ällöön tyyliin. Olin jo muutenkin päättänyt lopettaa lehden tilaamisen, mutta nyt tosiaan sen tein.

alue on ihana, talo on kiva (tosin ihmettelen, miksi 2. kerroksen ns. perusasunto eikä 3. kerroksen loft-tyylisiä, samaan aikaan taisi olla myynnissä). Asunto oli ihan ok-hintainen, siitä tuskin tulee kauheasti voittoa edes remontin jälkeen.



Olisin odottanut aika paljon enemmän remontilta, kuvien perusteella on kuitenkin aika perusjuttua. Tuosta olisi voinut saada upean esim. tilaratkaisuja muutamalla.

vrt. lukuisat Päivi Lipposesta kirjoitetut. Päällisin päin näyttää asialliselta mutta jutun luettuaan ymmärtää kyllä mitä mieltä toimittaja oli juttukeikasta. Ette kai te ottaneet juttua tosissaan :)? Tai joo, nähtävästi...

säälittää tytön puolesta, joka taitaa olla jo ihan ylioppilas eikä abi enää.

En ymmärrä. Persoonattoman ja keskeneräisen oloinen sisustus, kuin huonekalukaupan nurkkaus. Toiset tykkää italialaisesta designista toiset suomalaisesta jne.



Lehdeltä huonoa on se, että numerosta toiseen näkyy samankaltaisia sisustuksia, samoja jakkaroita, lamppuja jne. Tai sitten suomessa ei ole persoonallisia tyylikkäistä koteja. Keittiötkin koleita kuin savustamon käsittelytilat.

jos oli ilkeilymielessä kirjoitettu, niin häthätää 18-vuotiaan ottaminen kohteeksi ei kyllä anan toimittajastakaan kovin hyvää kuvaa.



mutta joo. oli rakennettu pahvillatikoista malleja ja tuo oli tulos. huoh.

mitään kotiliesiä, avotakkoja, me naisia, glorioita, eevoja jne. Lehdet on menneet jotenkin tyhmiksi ja pinnallisiksi. Niissä ei näytä olevan nykyään mitään oikeaa asiaa.

voisin omalle nuorelle laittaa vastaavan jos olisi rahaa mutta ei ole enkä kadehdi

hankkivat lapselle opiskeluasunnon, tuohan oli periaatteessa tavallinen kaksio. Ja jos vanhemmat ovat sisustusalalla, saavat varmasti tavaraa halvemmallakin hankittua. Eli ei tuo asia minusta nyt niin ihmeellinen ole, vaikka toki keskiverto-opiskelijaa paremmin menee taloudellisesti.

Mutta jos vähän viitsisitte lukea tarkemmin, olisitte ehkä huomanneet, ettei sitä asuntoa enää asuta abityttö. Tuskin asunto on ollut ihan tuollainen tytön sinne muuttaessa.

mutta mun mielestä on todella surullista, että abityttö sidotaan vanhempien naapuriin elintasokämpällä. Tuossa iässä kuuluu valita koulu, ja sitten muutetaan sinne, missä se opiskelupaikka on. Sitten kun löytyy elämänkumppani, niin asuinpaikkaa sumplitaan koulun, työn, ja elämänkumppanin koulun ja työn mukaan. Vanhempien naapuriin jäämisen paineet kivan kämpän takia ei saisi rajoittaa tuota kuviota.