lapsen muskarikaverin äiti (olen huolestuntu)

Etkä ole mennyt kysymään et mikä sillä on hätänä!



TOSI outoa.....

Ymmärrän kyllä että on vaikea mennä "vieraalle" ihmiselle puhumaan tuollaisessa tilanteessa, mutta olisi niin ihana jos joku joskus välittäisi lähimmäisestään.



Aloita vaikka, että "Hei, olen nähnyt sinut täällä nyt monta kertaa itkemässä. Haluaisitko jutella kanssani ? Voisinko olla avuksi?"

sisarmuskariko on kyseessä....

Jos on käynyt noin kamala asia mitä arvelet, niin äidin ehkä tekisi mieli puhua siitä jollekin, purkaa sitä. :(

Etkä ole mennyt kysymään et mikä sillä on hätänä!

TOSI outoa.....

Jos se sanoo, että sen lapsi on kuollut repeen täysin. Enkä halua tehdä sitä lapseni edessä

Jos toinen itkee, niin on aika kylmää kävellä vain ohi. Ymmärrän kyllä, että on pelottavaa nähdä aikuisen itkevän, mutta osoita äidille lämpöä ja mene hänen luokseen.

Mutta älkää nyt hyvät ihmiset jättäkö toista yksin itkemään!

kyllä sun lapses ymärtää jos sä selität, että äitiä surettaa kun tuolle tätille on sattunut ikävä juttu.

Kyllä sun lapseskin varmaan on jo huomannut sen itkevän naisen ja sitäkin ihmetyttää mitä se itkee.



Hyvähän se on selvittää mikä sillä naisella on. Jos se ei ole osanut hakea itselleen mitään apua.



Voihan se olla, että laps on kuollut taikka sitten on tullut avioero ja huoltajuus on annettu isälle? Who knows.

kyllä sun lapses ymärtää jos sä selität, että äitiä surettaa kun tuolle tätille on sattunut ikävä juttu.

Kyllä sun lapseskin varmaan on jo huomannut sen itkevän naisen ja sitäkin ihmetyttää mitä se itkee.

Hyvähän se on selvittää mikä sillä naisella on. Jos se ei ole osanut hakea itselleen mitään apua.

Voihan se olla, että laps on kuollut taikka sitten on tullut avioero ja huoltajuus on annettu isälle? Who knows.

ja jäisin juttelemaan tämän naisen kanssa

Mun mielestä ei sun kannata pelätä, että itse repeät itkemään. Itket jos itkettää, mutta pääasia, että tämä nainen jolla on pahaolla tuntee, että joku välittää ja yrittää auttaa.



Meillä 4v tyttö katsoo aina mua pitkään, jos itken, mutta olen aina kertonut minulla olevan pahamieli ja tyttö tulee heti halaamaan lujasti. :)

sillä ei ole lapsia muskarissa? Anteeksi, en tajunnut.

Tää on niin outo ketju, etten voi oikein uskoa todeksi.



Ensinnäkin on jo vähän outoa, että se äiti tulee sinne itkemään. Mutta en toki mahdottomana sitä pidä. Sitten on outoa se, ettei teistä muista äideistä kukaan ole käynyt juttelemassa hänen kanssaan. Vai ymmärsinkö väärin? On outoa, jos koko ryhmän äidit on niin kylmiä empatiaa tuntemattomia, ettei kukaan lähesty itkevää kanssaäitiä. Kolmanneksi on outoa, että ap ei mukamas voi mennä juttelemaan, koska lapsensa ei saa nähdä oikeita tunteita. Voiko tuollaista äitiä olla!

lapsi oli vuoden sisään saanut diagnoosin ja juuri noissa ryhmätilanteissa minulle aina iski tietoisuus siitä, miten erilainen hän oli kuin tavalliset lapset. Minä näin sen, vaikka muut eivät varmaan vielä nähneetkään.



Yritin aina mennä johonkin sivummalle itkemään. Mutta ei mukaan kyllä kukaan tullut puhuttelemaan, vaikka jotkut varmasti näkikin. Niin että ei ap:n tilanne ja käytös mitenkään poikkeuksellista ole. Toisten suru tuntuu yksityiseltä vaikka tulisikin ilmi julkisessa tilassa - ja kyllä se onkin sitä. En ole ollenkaan varma, olisinkin halunnut kenenkään puolituntemattoman kanssa keskustella itkuni syystä. Sen sijaan arvostin kyllä sitä, kun harrastuspiirin ohjaaja - joka tiesi ongelman nimen - katsoi suoraan itkuisiin silmiini ja sanoi että kyllä he ainakin lapsen kanssa kaikesta huolimatta pärjäävät.

ihan julkisessa tialnteessakin. Ja jos kyse on vain siitä, että tunteet vähän nousee ja yksi kyynelkin tulee, niin en siinä ihan kamalasti toivo, että kukaan alkaa kaivelemaan, tai sitten se menee ihan vollottamiseksi. Mutta jos siinä jo itkee itkemistään, niin ei se siitä pahemmaksi mene, vaikka joku tuleekin kuuntelemaan. Ja päinvastoinkin: jos ihan tosissaan jo itkee, niin kamalalta se tuntuu, että kaikki vain kävelevät ohi kuin eivät muka huomaisi mitään, vaikka kuitenkin huomaavat. Siinä sitä itsensä vasta typeräksi saakin tuntea.

:) Ihan vaan miettiessäni, että mitenkähän mun kultani tulee pärjäämään isossa lapsi ryhmässä. Muskari tosin on vähän eri juttu kait, koska siellähän vierähtää vain puolisen tuntia?

Jotain tietoa voi olla, jos meillä päin...

Mutta ap sanoi, että äiti on tullut tänä vuonna joka kerta käytävään itkemään. Sitä me ei kuitenkaan useimmat olla ikinä tehty, joten kyllä siihen jo voi kiinnittää vähän huomiota.

Siis onko vanhemmat muualla muskarin aikana? Sitten olisi helpompi pysähtyä juttelemaan. Mutta muutenkin, ohikulkiessasi kysäise mikä on tai onko kaikki hyvin. Jos tuo äiti haluaa jutella ongelmastaan, jää kuuntelemaan. Pelkkä kuunteleminenkin voi helpottaa oloa. Jos tuttusi ei halua puhua asioistaan, älä painosta, mutta voit sanoa olevasi käytettävissä, jos haluaa jutella/apua.



Ja itkemisessä ei ole mitään pahaa, lastenkaan edessä.

äiti tulee muskariin itkemään ilman lasta ???

sinne huoneeseenko tai samaan rakennukseen ?



todella outo juttu taas, taitaa ola provo. Vaikka sen naisen lapsi olisi kuollut¨, miksi ihmeessä se nainen raahautuisi muskariin itkemään ?



Ei varmasti ole totta