pakko purkaa (sekundaarinen lapsettomuus)

Viisi pitkää vuotta toivottiin toista lasta.Tutkittiin, hoidoissa käytiin, tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Nyt toinen lapsi tuhisee toisen lukiessa kirjojaan. Kannatti jaksaa rankatkin hoidot. Mutta tärkeintä minulle oli noina vuosina elää elämää tässä ja nyt, sekä sallia itselle kaikki tunteet. Voimia kaikille lapsettomuudessa eläville.

saman kokeneita, kun vain suusi avaat.

Lapsettomuus jossain vaiheessa ja keskenmenot ovat niin tavallisia, että eikö niitä tilastojen mukaan oon jotain joka toisella. Ja silti minäkään en tunne kuin yhden, joka noista on kärsinyt. Mutta aivan varmastihan niitä on muitakin, ne eivät vaan ole sattuneet minulle puhumaan asiasta.



Ja sitten noin muuten: En ihmettele, että sinua kypsyttää. Tänään on tietenkin vielä erityisen tunnerikas päivä, kun sattuu se laskettu aika olemaan nyt. Mutta eipä tässä voi muuta sanoa, kuin että usko vaan, kyllä se aurinko taas paistaa teillekin. Ei elämä aina oo niin kurjaa kuin miltä sinusta nyt tuntuu. Kyllä sieltä vielä tulee se aika, kun tunnet itsesi oikeasti jälleen onnelliseksi.

suostunut lähtemään tutkimuksiin......... :(

Haluttiin alunperin lapset pienellä ikäerolla, mutta toisin tässä nyt kävi.

Eihän tässä ole muita vaihtoehtoja ole kun jaksaa yrittää uudestaan. Ehkä se aurinko joskus paistaa risukasaankin...:)



ap

kakkosta yritetään, mutta vielä ei oo näkynyt mitään. meillä vasta puoli vuotta yritystä takana, mutta mau ei oo luotu lapsentekoon- seksielämä on aika hiljaista ja sitten pitää miettiä oikeaa ajoitusta. lisäksi olensitä tyyppiä, oka ei hetkeksikään unohda lapsentekoa, vaan kierron puolivälin jälkeen alkaa päässä pyöriä mahdollinen raskaus, vaikka kuinka yrittäisi olla sitä miettimättä.



oon kateellinen ihmisille, jotka pystyvät unohtamaan vauvantekemisen ja elämäännormaalia elämää.



mietin että pitäiskö ottaa niitä ovulaatiotestejä,mutta sitten varmaan hermot menis totaalisesti.



tilitinpä tähän, kun olin itse miettinyt näitä samoja.



tsemppä ap:lle

Joo, ei minuakaan ole luotu odottamaan raskautta. Olen luonteeltani hyvin kärismätön ihminen ja mun aivoille ei tää sovi tämmönen odottelu. Mullakin pyörii koko ajan mielessä olenko raskaanan vai ei, ja tarkkailen kroppaani jos tulisi jotain oireita. Minäkin olen miettinyt ovis testejä, mutta en ole uskaltanut kokeillä just sen takia että silloin pää hajoiaisi ihan varmasti



Tsemppiä myös teille...



ap

Me aloitettiin vuosi sitten toivoa lasta. Tammikuun 15 otettiin kierukka pois. Helmikuussa ja maaliskuussa itse asiassa vähän välteltiinkin raskautumista, mutta sitten huhtikuussa annettiin palaa. Kesäkuussa tuli plussa ja lasketuksi ajaksi laitettiin 23.2.



Raskaus meni kesken viikolla 9. Tein lopullisen keskeytyksen kotona. Sitä ennen kävin ultrassa, jossa todettiin, että kaiken pitäisi olla kunnossa raskautta varten, mutta ilmeisesti sikiössä on ollut jotain vikaa. Muutama viikko tästä tyhjennyksestä kävin jälkitarkastuksessa, kaikki vaikutti olevan kunnossa.



Säännölliset menkat alkoivat reilun kuukauden päästä tyhjennysvuodosta - ja itse asiassa varmaan tasan 4 viikon päästä sen tyhjennysvuodon päättymisestä.



Olen menossa alustaviin tutkimuksiin ensi viikolla. Mitään erityistä vikaa ei kai pitäisi olla, miehessäkään, mutta katsotaan nyt kuitenkin. Kystia ei pitäisi olla. Yksi raskaus takana ja yksi keskeytynyt raskaus. Ei tulehduksia, ei vuotoja, ei pahasti heitteleviä kuukautisia.



Jotenkin tylsää, kun tavallaan me ajateltiin kun raskautta alettiin yrittää, että saadaan me "joka tapauksessa" vauva vuonna 2009, mutta nyt sekään ei oikein enää tunnu todennäköiseltä.

Mulla raskaus meni kesken ihan itsestään, eli tuli sponttaanisti pois, ja tarkastuksessa todettiin että kohtu on tyhjä ja kaikki hyvin. (paitsi cystat, mutta ne pienet ja tarkstukissa on nähty että ne on pienentynyt eli poistuu toivon mukaan itsestään)Mulla säännölliset normaalit kuukautiset ei koskaan ole mitään häikkää ollu.Myös km:n jälkeen alkoi kuukautiset tasan 4 viikkoa siitä kun vuoto loppui.

Mulla lääkäri ensi viikolla (gyne) pitää vähän kysellä mitä tehdään vai jatketaanko yrittämistä normaalisti... En tiedä.

Ja siis yksi onnistunut raskaus ja yksi keskeytynyt takana...



Kiitos kaikille vastauksista, lähden nyt viemään tyttöä jumppaan...



Ap

Kaikki eivät saa sitäkään. Nauti lapsesta.

supistuksia oli päiväkausia. Siksi sain sitten lääkkeet, vaikka olisi se lääkärin mukaan tullut ulos itsestäänkin, kurjaa vain odotella kipeänä.



Onhan se ihan kiva, että on yksi lapsi, mutta me niin kovasti toivottaisiin vielä kahta... ja mies toivoo vielä lyhyellä ikäerolla



Mutta, mutta, mistäs sitä tietää, vaikka jo tässä kuussa? Mulla tosin ei vielä ole lainkaan testailujen aika, vaan itse asiassa puoliväli kierrosta. Parin viikon päästä saa ihmetellä taas. Oviksia en ole lähtenyt tikuttelemaan, hermostuisin varmaan ihan täysin niiden kanssa.



t. nro 8

Meilläkin toista ja kolmattakin tehtiin pitkään ja hartaasti. Toisen sai lopulta alkunsa spontaanisti hoitojen välillä, kolmas vasta hoitojen avulla. Nyt olen yllättäen taas raskaana monen vuoden jälkeen vaikka ikääkin jo on.