Jos lapsesi hartain joululahjatoive on omasta mielestäsi huono, ostatko sen silti?

toivoo tänävuonna pleikkaa, jota en aijo ostaa. ostin lautapelin sen sijaan ja toisena toiveena ollen kitaran.

Milläköhän tavalla meidän joulu olisi ollut parempi, jos olisi pistetty rahamme johonkin puhuvaan ja vilkkuvaan miekkaan?

Eihän lahja(t) varmaan ole se ainoa joulun onnistumista määrittävä tekijä, vaan yksi monien joukossa. Näin ollen kummastuttaa myös se, miten suuri numero näistä valinnoista tehdään!

Meidän lapsi saa varmaan rihkamaa, josta innostuu hetkeksi. Lisäksi hän saa pelejä ja kirjoja, jotka eivät välttämättä saa aikaan yhtä suurta tunnelatausta, mutta joille on käyttöä pitkin vuotta ja moneen otteeseen. Saattaa paketista löytyä yhdet villasukatkin, kuten tämän ketjun mainiolla 22:lla :-)

Jouluun kuuluu antamisen ilo, ja sitä yritän myös opettaa: annamme joulupatoihin vähäosaisille ja suunnittelemme myös, minkälaisilla lahjoilla lähimmäisiämme haluamme ilahduttaa (meillä joulupukki tuo vain osan lahjoista). Se on mielestäni yhtä tärkeää kuin omien lahjojen odottaminen, vaan jäänyt tässä ketjussa aika vähälle huomiolle.

Melkein jokaisessa suomalaisessa perheessä on kyllä yllin kyllin hienoja lahjoja, mutta miettikää myös kuinka moni perhe on ilman rauhaa, rakkautta, yhdessäoloa, joulumieltä ja turvallisuutta :(





Sitä olen yrittänyt viestittää siitä joulun tarkoituksesta...

Melkein jokaisessa suomalaisessa perheessä on kyllä yllin kyllin hienoja lahjoja, mutta miettikää myös kuinka moni perhe on ilman rauhaa, rakkautta, yhdessäoloa, joulumieltä ja turvallisuutta :(

Totta varmaan, mutta ehnkilökohtaisesti en pysty (jotain joulupatakeräystä lukuunottamatta) lisäämään yhdenkään perheen rakkautta ja joulumieltä. Omaani lukuunottamatta tietysti, mutta eiköhän se ole ihan kunnossa.

Sen sijaan pystyn vaikuttamaan siihen, mitä lahjoja lapseni saa ja saako hän toivomaansa.

Meillä muuten on sellainen dilemma, että lapsi toivoi joulupukilta niitä vakoilijan yökiikareita. Siis kertoi kauppakeskuksen pukille. Ja ostin jo jotain muuta kun kaupassa ei noita ollut ja nyt lapsi on alkanut puhua niistä kiikareista koko ajan... Olen sanonut, että pukki ei aina saa hankittua ihan kaikkea mahdollista. Mutta pitäisiköhän ne ostaa sittenkin... Periaatteenani on ollut, että vain yksi lahja/lapsi meiltä vanhemmilta.

pakko ottaa naapurit huomioon. muutoin ostan toivelahjat. kuopus toivoi kummitustaloa ja isoa robottia. esikoinen haluaa legoja.

Lapsi toivoo voimistelupukua ja nimenomaan Hello Kitty -pukua. Hinta HM:llä 14,90,-, kun taas ilman Kittyn kuvaa oleva 4,90,-. Onkohan liian suuri pettymys, jos ostan halvemman. Tai saisikohan mistään ommeltavia Hello Kitty -merkkejä. Periaatteestakaan en haluaisi maksaa kymmentä euroa tuosta kissan kuvasta. Toisaalta se on pieni hinta, kun lapsi sitä niin kovasti toivoo.

kuvattomia paitoja juuri esim.HenkkaMaukalta,koska joku kisun kuva paidassa maksaa oikeasti n.5€ ylimääräistä.Tietty on hänellä muutama poikkeuksellisen söpö HeippaKisu paita,joita en vaan voinut vastustaa.Mä ratkaisisin asian niin,että ostaisin sen 4,90 puvun,ja samaan pakettiin lisäksi jotain PIENTÄ HeippaKisu-aiheista esim.sukat/hiuspampuloita...?

Ap:n kysymykseen semmoinen vastaus,että tyttäreni on täysin hurahtanut Mikki Hiiren Kerhotalo-ohjelmaan (katsoisi joka esityksen Disney-kanavilta,jos antaisin),joten kauan aikaa pähkäilin,ostaisinko pukinkonttiin muovisen Clubhouse-aiheisen paloaseman (itse kerhotaloa ei myynnissä täälläpäin :( ) plus muoviset Mikit,Minnit ja kumppanit,vai mielestäni laadukkaamman ja pitkäkestoisen Brion saman teeman junaradan..päädyin tuohon muovihirvitykseen (hinnaltaan kalliimpaan),koska uskoisin tuntevani tyttäreni niin hyvin,että tiedän hänen olevan siitä enempi mielissään...

..lapsen lelut. Sellainen ääntä pitävä, ruma lelu jota aikuinen vihaa, saattaa olla lapsenne lemppari ja hän muistaa sen vielä isompanakin! Miltä teistä tuntuisi jos olisitte pyytäneet vaikkapa ihanaa korua lahjaksi ja miehenne paketista paljastuisikin "Käytöksen kultainen opas"? Miehenne olisi ajatellut että koru on "aivan turha, kallis siihen nähden mitä sillä tehdään eikä kehitä sinua ollenkaan"...

älä osta joululahjaksi ollenkaan voimistelupukua, jos et osta hello kittyä.

nimim. Yhtenä jouluna kamalan epämuodikkaat pipon ja kaulaliinan saanut (aikaa tapauksesta jo n. 25 vuotta, mutta vieläkin muistan :( )

Lapsi toivoo voimistelupukua ja nimenomaan Hello Kitty -pukua. Hinta HM:llä 14,90,-, kun taas ilman Kittyn kuvaa oleva 4,90,-. Onkohan liian suuri pettymys, jos ostan halvemman. Tai saisikohan mistään ommeltavia Hello Kitty -merkkejä. Periaatteestakaan en haluaisi maksaa kymmentä euroa tuosta kissan kuvasta. Toisaalta se on pieni hinta, kun lapsi sitä niin kovasti toivoo.

ja muístan kahdelta joululta, kuinka mahtavaa lapsena oli saada se juuri eniten toivottu lahja. Ja juu, aion ostaa lapsen hartaimman toiveen, jos se on kohtuullinen, eikä vaarallinen, mauton tms.

Ja vielä jos lapsi sitä tulee ahkerasti käyttämään niin miksi et ostaisi toivottua pukua? Muistan itsekin kuinka pettynyt olin kun en koskaan saanut mitään sellaisia vaatteita joita todella toivoin. 14,90 on todella halpa hinta kuitenkin.

Hommaa samantien 2, niin isikin saa kopteroida. Tarjolla on myös sellaisia, jotka voi taistella keskenään, kuuluu tulitusääntä ja toisen kopterin voi pudottaa. Meidän miesväki on ihan hulluna niihin!

Lapsi on jo musiikkiopistossa ja instrumenttivalinta on edessä aivan joulun alla. Opistolta saa lainata instrumenttia, joka ilmeisestikin tulee olemaan juuri pojan toivoma kitara. Katsotaan ensin, miten kitaransoitto lähtee sujumaan ja innostuuko oikeasti. Ehkä ensi jouluna ostamme oikein laadukkaan ja sopivan kokoisen oikean kitaran hänelle.



Wall-e robotti oli toinen toivomus, sen tulee saamaan. Siitäkin vähän epäilen, että kuinkahan kauan jaksaa kiinnostaa, mutta ei se mitään, nyt Wall-e on tosi in )

pleikkaria, ovat toivoneet jo monta vuotta mutta isäntä ei suostu sitä ostamaan, ei millään joten eivät siis saa eniten toivomaansa.

Mutta sen mitä seuraavaksi listalla molemmilla on, olen ostanut.

isommat on jo sen verta isoja ja lapsia on useampia etten kovin montaa lahjaa per pää osta eikä mitään pikkukrääsää enää viitsi niille ostaa, joten tässä pitkin syksyä olen kuulostellut ja sitten ostanut sellaiset mitkä tuntuisi olevan eniten ihana pleikkarin jälkeen=)



Niin paljon kun se ettei kaikkea mitä haluaa voi saada, kasvattaakin lasta ja (miksi on niin, että jouluna voi saada mahottoman läjän lahjoja ja sitten muuten ei juuri mitään,) niin pakkoko sitä on juuri jouluna opettaa , kyllä ne aika katkerina muistoina itellänikin sydämessä on kun jotain oikein kovasti toivoi, kauan ja hartaasti, eikä saanut... Vaikka saikin jotain muuta kivaa, esim. Barbille ei sitä tiettyä ihanaa sänkyä vaan vaatekaapin, niin kyllä se ykköstoive silti ihanin olisi ollut.



Mutta sekin on tosi, että monta kertaa paras lahja on ollut joku mitä ei ole keksinyt toivoakaan ja josta itse olen ajatellut, että tuosta voisi vaikka tykätäkin.

musta on ihan hyvä oppia jo lapsena siihen, ettei aina voi saada mitä haluaa. Aikuisena on elämä sitten helpompaa ja eväät selvitä vastoinkäymisistä on paremmat. Ja mikä olisi "helpoin" tapa oppia kuin jotkut joululahjat?

Meillä ainakin lapset haluaa kaiken, joten en todellakaan osta ihan jokaista juttua. Ja paitsi haluan lasteni oppivan näkemään positiiviset puolet elämässä. Esim, sen että on onnellinen siitä mitä saa, oli lähes mitä tahansa. Lahjat ovat kuitenkin vain lahjoja.

kukaan väittänyt, että pitäisi saada kaikki mitä haluaa, vaan on puhe lapsen ykköstoiveesta, joka ei ole vanhempien maun mukainen.

Ja kyllä meillä se ykköstoive hankitaan, mutta ei tietenkään kaikkia toiveita, koska lista on pitkä kuin nälkävuosi.

vaan siitä saako jouluna, siis kerran vuodessa, sen hartaimmin toivomansa lahjan.



Mielestäni jos tämä toive ei ole mikään ihan älytön ja ok hintainen, miksi sitä ei voisi ostaa. Ehkä kaikilla lapsilla ei ole sitä ykköstoivetta ollenkaan.

kasvattaa lapsia. Kasvatukseen kuuluu myös esim. mainosten tarkoituksen ymmärtäminen, kestävän kulutuksen suosiminen, kultturelliset ja esteettiset arvot ja kohtuuden arvostus. Siksi aikuiset voivat päättää, että lapset eivät saa kaikkea toivomaansa krääsää. Ei se tarkoita että annetaan vain itsetehtyjä puisia leluja vaan että aikuisen järki ja harkintakyky on mukana lahjan valinnassa.

Meillä esim. 7 v. toivoo Darth Vader -kypärää josta lähtee ääni. Toivoo sitä yli kaiken. Minusta se on ruma, äänekäs, huono lelu, jolla luultavasti ei leikitä pitkään - ja tämän olen lapselle sanonut. Hän saa sen sijaan sädemiekan ja hienon Tähtien sota -legopakkauksen, joista tiedän satavarmaan olevan iloa pidempään.

Joku ihmetteli, miten se joulu siitä huononee jos lapsi saa vanhempien mielestä huonon ja sopimattoman lelun. No, meillä ei lahjoja osteta määrättömästi - se huono lelu on pois jostakin paremmasta. Minusta on parempi, että lapsi kokoaa sitä legopakkausta ja leikkii miekallaan vielä tammikuussakin kuin että joulun lahjat on koulun alkaessa jo heitetty komeron nurkkaan unohdettuina tai rikkinäisinä. Ajatteletteko te jotkut että lahjan arvoksi todella riittää, että se ilahduttaa saajaa sen yhden illan - ja sen jälkeen ei ole enää tärkeää mitä sille tapahtuu?

..lapsen lelut. Sellainen ääntä pitävä, ruma lelu jota aikuinen vihaa, saattaa olla lapsenne lemppari ja hän muistaa sen vielä isompanakin! Miltä teistä tuntuisi jos olisitte pyytäneet vaikkapa ihanaa korua lahjaksi ja miehenne paketista paljastuisikin "Käytöksen kultainen opas"? Miehenne olisi ajatellut että koru on "aivan turha, kallis siihen nähden mitä sillä tehdään eikä kehitä sinua ollenkaan"...

En mä nyt oikein usko tuohonkaan että lasta jotenkin "jalostaisi" se ettei saa sitä mitä haluaa... Itse en koskaan saanut toivomaani nukkekotia enkä kyllä mitään muutakaan mistä olisin ikinä oikeasti tykännyt! Muistelen että joululahjat olivat aina aika "halpoja", tyyliin jotain krääsää. Toki mä ymmärrän ettei heillä sitten ollut varaa nukkekotiin, mutta oikeasti uskon että takana oli just tuo ajatus "että mitä se sillä nyt tekisi, hyvin se pärjää ilman sitä!" Kuitenkin se oli vähän katkeraa että kaikilla muilla kavereillani sellainen nukkekoti oli, ja vieläpä kauniine kalusteineen jne.



Ei se nyt niin hauskaa ole olla ainut "köyhä" lapsi muiden joukossa. Oikeasti olen kasvanut piireissä, joissa muilla oli varmaan taloudellisesti hieman paremmat olot kuin meillä. Ja sen kyllä huomas kaikista tavaroista mitä muilla oli!



Päinvastoin tämä kokemus ei ole mua jalostanut vaan pikemminkin haluaisin nyt aikuisenakin paljon tavaraa ja myös hankin sitä. No ei meillä kaikkea ole, mutta jos jotain todella haluan niin säästän siihen rahaa ja hankin sen.



Eli en sanoisi että "lahjat ovat vain lahjoja", joillekin ne ovat paljon enemmänkin.

Lapsi toivoo voimistelupukua ja nimenomaan Hello Kitty -pukua. Hinta HM:llä 14,90,-, kun taas ilman Kittyn kuvaa oleva 4,90,-. Onkohan liian suuri pettymys, jos ostan halvemman. Tai saisikohan mistään ommeltavia Hello Kitty -merkkejä. Periaatteestakaan en haluaisi maksaa kymmentä euroa tuosta kissan kuvasta. Toisaalta se on pieni hinta, kun lapsi sitä niin kovasti toivoo.

Traumoja lapsuudesta. Ja minulla aikuisenakin harmittaa todella paljon vähän sinne päin saadut lahjat. Jos esim. saisit lautasia, jotka eivät kuulu astiastoosi - toisaalta ei viitsi ostaa itse uusia lautasia koska lahjalautasia voi käyttää (huom, ja aikuisena sinulla vielä mahd valita itseostaminen!) toisaalta ärsyttää joka pvä 'väärät' lautaset.- tmv.

Yhden ehdotus oli ostaa halpispuku ja hello kitty hiuspitimiä. Sitten vielä hello kitty kortti, ja rahaa onkin mennyt yht 10 e. Eli mitätön säästö ja edelleenkään toivomaansa.

Köyhät kuulemma ostavat enemmän leluja, koska eivät osta sitä toivottua: ostavat 3 jälijitelmä barbia ja rahaa palaa vrt. paremmin toimeentulevat ostavat sen yhden oikean barbin. Jostain näin luin, en tiedä pitääkö enää nykyään paikkaansa.

Ja minä yritän ostaa lapsen toivelahjan. Ne HeMannit yms. ovat niin tärkeitä lapselle. Vaikka kuinka kehittävää olisi leikkiä patterin välissä olevilla puupalikoilla.