Jos lapsesi hartain joululahjatoive on omasta mielestäsi huono, ostatko sen silti?

villasukat, sillä tavalla osoitamme välittämistämme ja perheemme sisällä vallitsevaa rakkautta. Lapsille annetaan sukkapuikot käteen heti, kun käden motoriikka sen sallii, eli noin 3-vuotiaana. (Joulupukista ei yhdellekään lapselle ole kerrottu mitään, mokoma satuolentohan vain pilaa perheen sisäisen yhteyden.) Koko syksy kuluu rattoisasti puikkojen kilinässä, ja joulukuussa sitten paketoimme tuotokset sanomalehtipaperiin. Joulunpyhät kuluvat villasukkia ihaillessa ja niillä leikkiessä. Ette uskokaan, kuinka moneen leikkiin villasukat taipuvat! Kyllä siinä lasten mielikuvitus kehittyy ja perheen yhteisöllisyys kasvaa, kun villasukilla pelataan jalkapalloa ja esitetään nukketeatteria! Tänä vuonna harkitsin, että laittaisin pakettiin myös kuivattuja karpaloja, mutta sitten tulinkin siihen tulokseen, että tuollainen ylenmääräinen herkuttelu vain edistää omaan napaan tuijottamista ja tekee lapsista ennen pitkään materialisteja.

Helikopteri maksaa alle 20e, mutta pelkään että se tuhoaa tehokkaasti kotiamme joten nyt on jätettävä ostamatta. Muuten olen kyllä toteuttanut ne typerimmätkin "hartaimmat toiveet" ;). Jos se on lapselle tärkein lahja edes sen yhden päivän niin hän kyllä saa sen. Sen että ei saanut sitä lahjaa voi myös jäädä mieleen aikuisikäänkin asti. Pettymykset ei ole pahasta, mutta jouluna vältän niitä. Silti en hukuta lasta lahjoihin.

Eli perhe, lähimmäiset, rakkaus, rauha, yhteinen aika ja kaikkien hyvä olo ja toisistaan välttäminen on tylsää, mutta lahjat ratkaisevat joulun ilon!

No, turha ihmetellä miksi lapset voivat niin huonosti, kun perusarvot on heitetty romukoppaan...

Mutta, katsos, ne ei sulje toisiaan pois! Sitä voi olla ihan hyvin paljon sitä rakkautta niissäkin perheissä, joissa lapsille suodaan myös sitä materialista iloa. Se tuntuu joillakin olevan vaikea käsittää, ajatellaan, että asia on joko niin tai näin. Ei voi olla molempia. Itse kyllä uskon, että nämä lahjojen vastustajat ovat todellisuudessa köyhiä, eivätkä voi ostella lapsille paljon niitä lahjoja, ja tuo rauhan ja rakkauden suitsuttaminen on vaan puolustusmekanismi, yritetään saada itselle hyvä mieli, että vaikka meillä ei ole rahaa niin meillä on kuitenkin sitä rakkautta, se on se tärkein asia. Höpsis vaan, kyllä sitä rakkautta on meilläkin, joilla on rahaa :).

sitä huutoa ei jaksa kukaan kovin kauaa kuunnella enkä usko, että lelu pysyy edes ehjänä kovin pitkään.

en ostaisi.

en, en ostaisi Atte apinaa

totta kai ostat, jos se on lapsen hartain toive ja kohtalaisen "normaali" lahja. Mitä sadisteja te ootte ja kaikki tietäviä äitejä. Lapsella voi olla todella haaveena saada ja ainoana toiveena joku tietty lahja ja te voitte jyrätä ja päättää, että lapsi ei saa sitä, vaan jonku minkä äiti on valinnut.

Minä toivoin lapsena muovi hämähäkkejä ja sain niitä, vaikka äidistä ne oli kauheita ja niin turhia (kertoi asiasta kun olin isompi)

vai ostatko mieluummin jotain kestävämpää (siis sekä kiinnostavuuden että ihan kestävyys-kestävyydenkin kannalta)?



Ymmärrän hyvin että ei osteta jotain atte apinaa, ei se jaksa viehättää ja on muutenkin turha. Mutta miksi se yksi poika ei saa soittimia? Onko rahasta kiinni vai mistä? Ei nyt tietenkään rumpusettiä kerrostaloon, mutta miksi lapsi ei voi saada SOITINTA, tuota en ymmärrä?



Ja joku raja kannattaa kyllä pitää siinäkin, mitä kieltää sillä perusteella että kyseessä on "vääränlainen" lahja... Itse en saanut pienenä meikkipäätä enkä barbeja sillä ne edustivat vääränlaista naiskuvaa, enkä poneja koska ne eivät olleet realistisia. Nämä harmittivat suunnattomasti, ja vieläkin muistan... Tuskinpa nyt pari barbia tai meikkipää olisi minua pilannut.

Voi, liilin jo että ymmärsit ajatukseni, mutta ei! Toki lahjat on meilläkin osa joulua, mutta ei PÄÄosa. Ja kyllä, rakkaus on ehdottomasti tärkein asia meidän joulussa! Ja ei, emme ole köyhiä ja kyllä, lapsemme tulevat saamaan 1000eur lahjan , jota eivät ikinä osaa odottaa!



Mutta, katsos, ne ei sulje toisiaan pois! Sitä voi olla ihan hyvin paljon sitä rakkautta niissäkin perheissä, joissa lapsille suodaan myös sitä materialista iloa. Se tuntuu joillakin olevan vaikea käsittää, ajatellaan, että asia on joko niin tai näin. Ei voi olla molempia. Itse kyllä uskon, että nämä lahjojen vastustajat ovat todellisuudessa köyhiä, eivätkä voi ostella lapsille paljon niitä lahjoja, ja tuo rauhan ja rakkauden suitsuttaminen on vaan puolustusmekanismi, yritetään saada itselle hyvä mieli, että vaikka meillä ei ole rahaa niin meillä on kuitenkin sitä rakkautta, se on se tärkein asia. Höpsis vaan, kyllä sitä rakkautta on meilläkin, joilla on rahaa :).

Mielestäni lahjat eivät saa olla joulun päätarkoitus. Mieletäni lapsia ei pidä totuttaa siihen, että saavat aina mitä haluavat. Mielestäni lasten tulee saada mielusia lahjoja jouluna. Mielestäni tärkeitä joulussa on rakkaus, yhdessä olo, kiireettömyys, perhe, rauha.



Ja kyllä meillä on joulussa näitä kaikkia edellämainittuja asioita, ja ostamme lahjoja. Emme ole köyhiä (en kyllä ymmärtänyt mitä se joulun sanomaan liittyy...?)

Johan nyt vitsin murjaisit:) Kyllä taitaa olla pää jäässä tällä henkilöllä. Että lahjojen vastustajat ovat köyhiä, ja siksi rakkaus heille tärkeintä...







Mutta, katsos, ne ei sulje toisiaan pois! Sitä voi olla ihan hyvin paljon sitä rakkautta niissäkin perheissä, joissa lapsille suodaan myös sitä materialista iloa. Se tuntuu joillakin olevan vaikea käsittää, ajatellaan, että asia on joko niin tai näin. Ei voi olla molempia. Itse kyllä uskon, että nämä lahjojen vastustajat ovat todellisuudessa köyhiä, eivätkä voi ostella lapsille paljon niitä lahjoja, ja tuo rauhan ja rakkauden suitsuttaminen on vaan puolustusmekanismi, yritetään saada itselle hyvä mieli, että vaikka meillä ei ole rahaa niin meillä on kuitenkin sitä rakkautta, se on se tärkein asia. Höpsis vaan, kyllä sitä rakkautta on meilläkin, joilla on rahaa :).

[/quote]

Voi oikeasti olla lapselle hyödyllinen kokemus oppia, että jokin kovasti haluttu asia onkin pettymys. Yleensä lapsiperheissä ei vallitse varsinainen lelupula ja jouluna monet lapset saavat paljonkin lahjoja muiltakin kuin vanhemmilta, joten vaikka se toivelelu ei sitten kiinnostaisikaan paria päivää pidempään, niin ei se lapsi ressu todennäköisesti täysin lelutta joudu koko vuotta viettämään.

Täytyy tosin myöntää, että olen kovin tyytyväinen, että Atte Apina ei meillä ole se ykköstoive.

Se on kuitenkin ihan hyväksyttävä, ei oo kuitenkaan mikään Hulk tai joku muu örkki. Jos lapsi hylkää lelunsa pian joulun jälkeen, se on myös oppimiskokemus; oppii että joskus voi käydä niin että se mikä himottaa valtavasti, ei sitten innostakaan kohta ollenkaan.

Johan nyt vitsin murjaisit:) Kyllä taitaa olla pää jäässä tällä henkilöllä. Että lahjojen vastustajat ovat köyhiä, ja siksi rakkaus heille tärkeintä...

Ei kukaan, tässä on puhuttu siitä, että ostaako lapselle sitä lahjaa, mitä hän eniten toivoo. Miten se tekee lahjoista joulun päätarkoituksen?? Ja kyllä, uskon vahvasti, että nämä ihmiset, jotka näitä lahjoja vastustavat, ovat köyhiä, ja sen takia toitottavat täällä, että ei ne lahjat ole tärkeitä. Kerran vielä: ne lahjat eivät ole se PÄÄJUTTU, mutta ne kuuluvat jouluun olennaisesti, yhtä olennaisesti kuin joulukinkku, tortut, joulupukki, -ja se rakkaus ja lämpö.

Jo toinen olettaa, että vastustan lahjoja koska olemme köyhiä.

Emme vastusta lahjoja, mutta joulussamme lahjat eivät ole tärkeintä.

Emme ole köyhiä, emme todellakaan. Mutta saamamme 5000eur veronpalautusta emme kokonaisuudessaan käytä joululahjoihin...

Ei kukaan, tässä on puhuttu siitä, että ostaako lapselle sitä lahjaa, mitä hän eniten toivoo. Miten se tekee lahjoista joulun päätarkoituksen?? Ja kyllä, uskon vahvasti, että nämä ihmiset, jotka näitä lahjoja vastustavat, ovat köyhiä, ja sen takia toitottavat täällä, että ei ne lahjat ole tärkeitä. Kerran vielä: ne lahjat eivät ole se PÄÄJUTTU, mutta ne kuuluvat jouluun olennaisesti, yhtä olennaisesti kuin joulukinkku, tortut, joulupukki, -ja se rakkaus ja lämpö.

jonka hän koki kun pitkään odotettu "roina" olikin aivan onneton romu. Silti hän on sitä mieltä, että on ihan hyväkin, että lapsi itse tajuaa asian ja joutuu myöntämään, ettei kaikki olekaan niin hienoa tai kivaa kuin mitä mainokset väittävät.



Itse olen käynyt kovaa sisäistä taistelua Bionicle/Pokemon/Gormiitti-osastolla: pidän niitä aika kamalina, mutta kaikilla muillakin lapsilla niitä on, ja niitä tuodaan lelupäivinä päiväkotiin ja niistä puhutaan _taukoamatta_. Lapsi sai pari näistä vasta synttärilahjaksi - vaikka kinusi pitkään jo sitä ennenkin- ja voi sitä suunnatonta riemua ja iloa, kun hän avasi pakettejaan!



Ja pakko on myöntää, että kiitettävän aktiivisesti hän on etenkin Bioniclella jaksanut leikkiäkin, joten kaipa ne mielikuvitusta kehittävät :-)



Lahjat eivät ole joulun pääasia (lähdemme matkoille pois Suomesta), mutta kyllä minä nautin _myös_ siitä, kun saan nähdän lapsen ilon ja päästä siitä osalliseksi.

Mutta, ne lahjat KUULUU jouluun, ja jos niitä vastustaa, on syy joko a) taloudellinen tai b) itsekkyys.

että olen jättänyt hartaimmin toivotun lahjan ostamatta viime jouluna. Nyt lapsi toivoo taas samaa lahjaa, ja on puhunut siitä pitkin vuotta. Eli todellakin nyt aion ostaa sen, taitaa olla lapselle tärkeä lelu vaikka aikuisesta ei niin järkevä. Riippuu varmaan paljon siitä minkä ikäinen lapsi on kyseessä, eli kuinka tosissaan on toiveensa kanssa, vaihtuuko mielipide päivittäin, jne- Meillä oli viime vuonna eskari, nyt ekaluokkalainen. Jos toive on rahallisesti mahdollinen niin ostaisin sen lelun ap.

ostaa jokin huono lelu vain, koska lapsi on nähnyt siitä mainoksen ja lapsellisuuttaan uskoo, että se lelu on maailman hienoin juttu. Mä olen selittänyt meidän lapsille jo pienestä pitäen, että mainokset ja kaupat yrittää myydä tavaroita - pitää itse osata miettiä onko se juuri sinusta oikeasti hieno. Olemme myös käyneet joitain leluja kaupassa hipeltämässä ja lapset on itsekin huomanneet, että ei ne olekaan niin ihania kuin luulivat. Tässä tietysti myös pieni manipulaatio on paikallaan :-)



Minusta jokin soitin on ihan eri luokan toive kuin Atte Apina. Jos lapsi haaveilee soittamisesta, sitä voi yrittää tukea ostamalla jotakin teidän kotiin ja budjettiin sopivaa - siitähän voi vaikka löytyä oikea harrastus. Nämä muotilelut joita hirveällä hypellä myydään joulun alla on turhista turhimpia - joka ne jättää hankkimatta tekee palveluksen sekä itselleen, lapselleen että ympäristölle.



Ai niin, mun lapsilta on siis jäänyt saamatta mm. HeMan-miekka, Pokemon-peli, supernopea kauko-ohjattava ja Darth Vader -maski. Näitä on aikanaan toivottu hartaasti, mutta olen selittänyt, miksi en niistä pidä ja että tuskin niitä saatte jouluna. Lapset eivät ole olleet pettyneitä lahjoihinsa vaan ovat joka joulu innostuneet kaikista saamistaan lahjoista ja pikemminkin ihmetelleet, miten hienoja lahjoja taas tuli. Milläköhän tavalla meidän joulu olisi ollut parempi, jos olisi pistetty rahamme johonkin puhuvaan ja vilkkuvaan miekkaan?

Varmaan riippuu lapsen iästä ja miten hän yleensä lelujen kanssa leikkii. Esim. tyttäreni on vähän sellainen että toivoo jotain , sitten saa sen ja leikkii sen kans pari päivää. Sitten se lelu makaa jossain kaapin perukoilla:(. Joten olen lopettanut aika pitkälle kaikenlaisten tavaroiden ostamisen kun niitä on hällä kuitenkin niin paljon jo.



MUTTA jo pitkään on puhunut ja toivonut sellaista puhuvaa My Little Pony Vauva-ponia. Joten tänä jouluna ajattelin sen toiveen sitten toteuttaa. Onneksi löysin sellaisen alennuksesta vielä, maksoi 20 € normaalihinnan 35 € sijaan.

mutta meidän perheessä ne eivät ole tärkeintä. Ja a) meillä ei taloudellinen b) ja tämä vielä vähemmin ole syynä.

Minun pointtini oli jo alkumetreillä se, että lapselle voi antaa mieluisan lahjan vaikka se ei olisikaan se eniten haluttu. Samoin se, että meillä joulu ei pyöri lahjojen ympärillä vaan ihan toiseten juttujen. Vaikkakin meillä lapset saavat arvokkaita ja haluttuja lahjoja. Ja voin vilpittömästi sanoa, ettei lapsemme jää ainakaan mistään paitsi joulunakaan...

.

Mutta, ne lahjat KUULUU jouluun, ja jos niitä vastustaa, on syy joko a) taloudellinen tai b) itsekkyys.

kaikkien hyvä olo ja toisistaan välittäminen ovat meillä jokapäiväistä arkea eikä mikään joulun erityinen spesiaali kerran vuodessa, joten voimme antaa lahjojakin

Eli perhe, lähimmäiset, rakkaus, rauha, yhteinen aika ja kaikkien hyvä olo ja toisistaan välttäminen on tylsää, mutta lahjat ratkaisevat joulun ilon!

No, turha ihmetellä miksi lapset voivat niin huonosti, kun perusarvot on heitetty romukoppaan...