Mitä mieltä äidistä, joka tekee vain sitä ruokaa mikä kelpaa lapselle?

Kokeilen tietysti uusia ruokia ja maistatan lapsella, mutta en viitsi tehdä ruokia, joita lapsi ei syö. Koska me teemme sen ruuan nimenomaan lapsen takia, itse pärjäisimme ilman varsinaista ruokaa, sillä syömme töissä. Mielestäni lapsen pitää saada pari kertaa päivässä kunnon ruoka, varsinkin kun luulen, ettei tämä lapsi syö paljoa koulussakaan. En oikein näe järkeä,että laittaisin esimerkiksi pinaattikeittoa, jota lapseni ei missään nimessä oksentamatta söisi....

Mutta terveen lapsen kohdalla en näe mitään syytä miksi pitäisi varoa jotain tiettyä ruoka-ainetta.



Meillä esimerkiksi 4 alle kouluikäistä, ja jokainen haluaa salaattia lautaselleen, ja syövätkin sitä. Ja miksi? Me aikuiset näytämme esimerkkiä. Otamme salaattia ja hyvin ovat lapset ottaneet esimerkkiä. Jopa 2 vuotias vaatii "alaattia" lautaselleen, ja jotain aina maistaa.



Meilläkin yksi lapsista nirsoili perunan kanssa, mutta söi silti muusia.

Ei me sen takia lopetettu perunan syöntiä, eikä laitettu erikoisruokaa häntä varten.



Monesta lapsesta aikuinen itse tekee tällaisen nirson puhumalla ystävilleen/mummille lapsen kuullen, että voi voi kun tämä on niin nirso ettei syö juuri mitään. Ja niinhän se lapsi sitten on kun kerran äiti sanoo!

Olen nähnyt tapauksen, jossa poika söi hyvin pöydässä pitsaa, mutta kun äiti kertoi huolissaan, että on poika niin huono syömään, niin siihen jäi sen lapsen pitsan syöntikin.



Jos kyseessä on jo 9 tai jopa 13 vuotias, niin toki tekisin ruokaa sen mukaan mitä lapsi syö, mutta missään tapauksessa en jättäisi vihanneksia pois keitosta tai jättäisin tarjoamatta omia "herkkuja". (Kuten fetajuustoa ja oliiveja)

Eiköhän tuon ikäinen tiedä mitä syö, vanhempien tehtävä on tarjota monipuolista ja terveellistä ruokaa.

josta ITSE et tykkää, miksi lapselle pitäisi sellaista tehdä?



Meilläkin supernirso poika, jolta jätän suosiolla ne ruoat pois mistä ei tykkää, koska jättää sitten syömättä kokonaan jos lautasella on jotain mistä ei tykkää



esim, tomaatti, sipuli, jne jne



toiselle lapselle taas välillä annan sellaista mistä ei niin hirmuisesti tykkää, koska syö sen kuitenkin lautaselta. Tänäänkin meillä oli esim nauhapastaa ja lihapullakastiketta, lapsi "vihaa" makaroonia ja sanoikin taas ettei tykkää, tokaisin vain että: joskus voi olla sellaista ruokaa mistä kaikki ei tykkää.. söi kaiken



riippuu niin lapsesta, toiselle pojalleni voi tarjota sellaistakin mistä ei niin välitä, toiselle taas ei voi kun ei sitten syö mitään, mutta en minä ehdointahdoin kummallekkaan tarjoa just sitä inhokkiruokaa.

Olisi jarkyttavan epareilua, jos lapset eivat saisi vaikutta siihen, mita ruokia syodaan ja laitetaan. Mina en laita mitaan sellaisia ruokia, joita en itse sieda (hernekeitto : PPPPPP). Mies ei tykkaa kalasta ollenkaan, joten en laita kalaa, kuin tosi harvoin. Kahta ruokaa en rupea laittamaan, meille kalaa ja miehelle muuta. Eli kylla silloin on lapsillakin oltava jotain sananvaltaa.



Meilla syodaan siis ihan tavallaisia ruokia. Esim. nama kelpaavat kaikille perheenjasenille:



Currykana (ja kaikki intialaiset kastikkeet yleensa) ja riisi + naanleipa

spagetti ja jauhelihakastike +valkosipulileipa

Kaikki paistettu ja paahdettu liha (kana, nauta tai possu), muussi ja pakastevihannekset

Lihapullat tai jauhelihapihvit, muussi ja pakastevihannekset

Kalapuikot

pitsa

Mika vaan liha hapanimelakastikkeessa ja riisi

Nakit ja muussi

Spagetti carbonara

Kanaa kerma-herkkusienikastikkeella

Jauheliha-perunasoselaatikko



Kaikkien kanssa myos vihanneksia tarjolla (eri perheenjasenilla omat vihannessuosikit ja -inhokit)



Kaikkea maistetaan, muttei ole pakko syoda loppuun.

Hei 15, juuri täältä oppineena, hyvä äiti leikkii päivät pitkät lapsensa kanssa ja osaa olla juuri sen ikäistä seuraa lapsellensa, minkä ikäinen lapsi nyt sitten sattuu olemaan.



Tällä perusteellahan tämä ruoka-asiakin on niin, että lapsi saattaisi kärsiä, jos vaikka ruoassa olisi jotain mitä ei voi sietää. Toivottavasti tuo kyseinen lapsi ei ainakaan ole tarhassa tai koulussa, kun siellä välttämättä ei aina saa sitä ruokaa, mistä eniten pitää.



terv. huono äiti, joka tarjoaa lapsillensa sellaistakin ruokaa, mistä eivät tykkää, enkä edes osaa leikkiä heidän kanssaan kuten ikäisensä kaverit

meillä on käyty ruokien kanssa sellaisia tahtojen taisteluita, ettei niitä kokemattomana oikein tiedä miten hankalaa se voi olla.

Jos ei ikinä kokeile, niin sitten tekee karhunpalvelusta.

Ma laitan aika pitkalle sellaista ruokaa mista lapset pitavat. Miksi ihmeella pitaisi laittaa jotain sellaista mista eivat pida? Meilla useimmiten kokataankin vain lasten vuoksi, iltaruoka nimittain. Me vanhemmat syomme lahinna toissa, viikonloput on sitten asia erikseen.



Lapset syovat kylla kaikenlaisia ruokia, ja vihanneksia mutta joitain "rajoituksia" heilla on.



8v ei tykkaa juustoista; tavallisena eika sulaneena, eika keitetyista vihanneksista; paitsi maissista 'corn on the cob', eika kermaisista ruoista tai kastikkeista.



4v ei tykkaa tomaatista, eika paprikasta, maistelee jonkin verran keitettyja vihanneksia muttei nyt niin rakasta niita.



Joten sovellan ja teen useammin sitten monipuolisen salaatin, johon kylla laitan tomaattia ja paprikaakin, mutta jokainen ottaa siita sita mita haluaa. Keitan vihanneksiakin 9mutten usein kun hukkaan menevat kuitenkin) ja lautaselta pitaa maistaa ainakin yksi pala jokaista; pala parsakaalia, herne tai pikkuporkkanan pala. Nain ollaan tehty koko lasten elama, mutta kun eivat vain tykkaa noista mita mainitsin eivat tykkaa ja that's it!



Muu perhe:

Onneksi eivat ole yhta rajoittuneita kuin aitini joka ei syo mitaan tomaattista, ei edes ketsuppia, ei paprikaa, sipulia, valkosipulia yms yms. suurinta osaa vihanneksista ja juureksista. Itse syon kaikkea muuta paitsi ayriaisia ja okraa.

yli kakskymppiselle tyttärelleen. LOL. No onkin kyllä hemmoteltu ja lapsellinen ikäisekseen...

Kai lapsillakin saa olla omat makumieltymyksensä, niinhän on aikuisillakin.

En tykkää laittaa ruokaa, jota kukaan ei syö. Miksen hemmottelisi perhettäni, kun kerran se on noin helppoa?

kertoi että hänen äiti ei tee ruokaa



syovät valmiisti pakastettuja aterioita, tilaavat pitsaa ja kiinalaista jne

on todella lukemattomia juttuja joita en siedä... esimerkiksi kasvikset (kaikki paitsi porkkana) keitoissa yök, läski tai punaiset läiskät lihassa yök (eli syön vain täysin rasvatonta lihaa), kalasta raaputan aina sen ruskean osan pois tosi tarkasti, sipulia en siedä ollenkaan enkä esim tilliä yök yök yök... jne jne. ja tällainen olen ollut aivan penskasta lähtien. ja kyllä äitini teki ruokaa jota söin elikkä nakkikastiketta, jauhelihaa, maksalaatikkoa, keittoa ilman muita vihanneksia paitsi porkkanoita jne. olen silti aina syönyt aika terveellisesti koska tykkään tuoreista vihanneksista ja hedelmistä. omatkin lapseni ovat nirsoja ja veikkaan, että johtuu siitä, että olivat lapsena moniallergisia eivätkä ole tottuneet kauhean laajaan skaalaan. nyt kun olen jutellut äitini kanssa niin hän on muistanut että olin tosi ihottumainen ja mahakipuinen lapsi... elikkä ehkä vältin vaistomaisesti allergisoivia juttuja ja siinä sivussa kehityin tosi nirsoksi muutenkin... :D koulussahan en sitten syönyt mitään, onneksi mulla oli kaveri joka veti munkin lautasen tyhjäksi. pärjään nykyäänkin ihan hyvin, mieltymykseni ovat laajentuneet ja onneksi ravintoloissa ollaan palvelemassa ja jätetään esim sipuli annoksestani pois... en jaksa lapsiani pakottaa syömään heidän inhoamiaan ruokiaa. siitä kyllä pidän huolen, että syövät sitten reilummin niitä vihanneksia ja hedelmiä ym mistä tykkäävät.

Mun kokemus on, että lapsista tulee helposti ongelmasyöjiä, jos ruoan ympärillä pidetään kamalaa haloota. Jos lapsi on luonnostaan nirso (sellaisia on, esim. aistiyliherkkyyden takia) niin on parempi vaikka sitten vuodesta toiseen syöttää sitä jauhelihakastiketta ja perunaa kuin vuodesta toiseen patistella ja hössöttää lapsen syömisestä.



Minä en saanut lapsena mitään lihaa alas, kalaakin huonosti. Enimmäkseen söin perunaa, kiinankaalia ja salaattikastiketta - äitini ei laittanut mulle mitään lihakastikkeiden tilalle, muuta ei siis ollut tarjolla. Aikuisena syön kaikkea ja sopivasti.



Mieheni äiti puolestaan panosti kovasti lastensa syömiseen ja oli siinä johdonmukainen; mieheni inhosi esim. paprikaa, niin anoppi pisti sitä ihan joka päivä pienen palasen, mikä piti syödä. Anoppi myös päätti annoskoot. Nyt aikuisena mieheni ei osaa rajoittaa omaa syömistään kunnolla, harjoittelee sitä edelleen. Miehen veli puolestaan edelleen oksentaa kurkusta, jota anoppi ahkerasti syötti kaksikymmentä vuotta joka aterialla...

Itse en valmista ruokaa josta en pidä, mutta jos mies on semmoista ruokaa tehnyt syön kiltisti.



Ainut mikä minulta jäisi syömättä on vuohenjuusto siitä ei onneksi mieskään pidä joten sitä ei meillä ole. Kuopus inhoaa munakoisoa joten sitä on ehkä kerran vuodessa en suotta mene toista kiusaamaan ruualla joka oikeasti aiheuttaa kauhua. Toisaalta kuopus ei tykkään monesta muustakaan, mutta nämä ovat hyi en tykkää aineksia esim paprika, pavut, kesäkurpitsa ja näitä on silloin tällöin ruuassa ja kuopuskin ne syö hetken nikoteltuaan.



Minun hyi en tykkää ainekset on katkaravut, sienet näitä syön vaikka en tykkää. Meillä lapsetkin tietää etten tykkää edellä mainituista, mutta syön silti eli näytän esimerkilläni välillä on ruokaa joka ei ole lempparia silti se haarukka menee suuhun.