Mitä mieltä äidistä, joka tekee vain sitä ruokaa mikä kelpaa lapselle?
Mitä se muksu syö koulussa?
Kuoleeko se nälkään siellä?
:D
Kommentit (34)
Sillä monen lapsen kanssahan tuo ei enää mitenkään onnistu. Tai muuten äidillä on oltava useampi liesi, että kaikkien omat erikoispöperöt mahtuu kiehumaan.
tekemällä kaiken lapsen mieliksi ettei meidän Emma-Lotalle vaan tule paha mieli. EN ymmärrä!
Laps rukka, tulee vielä kärsimään kovin.
miten se laps niitä kasviksia oppis edes syömään, jollei niitä ole tarjolla?? ja ellei ne kertakaikkiaan maistu, niin sit ne vaan täytyy jättää lautaselle, mut mun mielestä vanhempien tehtävä on sitä monipuolista ruokaa tarjota
voi muodostaa minkäänlaista mielipidettä äidistä. EIhän tuo touhu ihan viisaalta kuulosta, mutta voin ymmärtää jos lapsi on jonkinlainen erityisnirto tapaus. Eli toinen vaihtoehto olisi että lapsi ei syö sitä äidin tekemää ruokaa. Pahapa 9-vuotiasta on pakkosyöttääkään. Parempi kai se on että syö jauhelihaa ja perunoita kuin että ei syö ollenkaan.
En voinut sietää lihaa, joten syötiin kasvisruokia ja kalaa. Koulussa en syönyt kuin harvoin, hernekeittopäivänä. Olin ja olen edelleen terve paitsi että nykyään olen kaikkiruokainen.
joka tekee vain sellaista ruokaa, jota perheen isi tykkää syödä???
meillä ei esim syödä kalaa, koska mies ei siedä mm.kalaa ruokana, enkä minä jaksa tehdä kahta ruokaa, sille omaa ja lapsille&itselleni omaa... =(
(kyllä, kuullostaa yksilapsisen perheen lapselta -tuo isi)
Luonnollisestikaan en edes osaa tehdä sellaista ruokaa, jota en voi sietää. Ja mieskään ei hernekeittoa syö, koska sen jälkeen se pieree niin älyttömästi, ettei niissä kaasuissa pysty samassa makkarissa nukkumaan kukaan. Ja meillä on vain yksi makkari.
ap:n kuvailema tapaus kuulostaa vähän liialliselta, mutta minusta on kyllä hyvä jos lapsenkin toiveita otetaan huomioon - kohtuudella. itse esim. inhoan hernekeittoa ja kesäkeittoa, niitä ei kotona tehty. En myöskään lapsena tykännyt kypsennetyistä vihanneksista, niitä ruokiin kyllä laitettiin mutta sain jättää ne lautaselle (söin sitten raakana esim. porkkanaa, sipulia, kurkkua, tomaattia jne jne). nykyisin syön melko lailla kaikkea, paitsi niitä herneitä ja kesäkeittoa.
joku kertoi naapurin pojasta, jolle ei heillä kylässä maistunut mikään. Kaikki oli jollakin lailla väärää ruokaa. Ap sai kauheat haukut, että pitää ymmärtää jos jollekulle kaikki ei maistu. Koittakaa nyt päättää, mitä mieltä olette!
Mielummin niin, kuin että kuuntelen sitä narinaa ja lapsi ei ehkä edes ruokaansa syö.
Me vanhemma esim. pidetään valkosipulista, lapset eivät. Me laitetaan sitä sitten vain omiin annoksiin, ei se ole iso vaiva.
Makaronilaatikon kuorrutan puoliksi juustolla ja toiseen puoleen en sitä laita. Aina voi vähän soveltaa niin että kaikki ovat tyytyväisiä, pikkasen se vaatii mutta ei liikaa.
Sehän on silloin lapsen asia ottaako vai eikö, ja mitä jättää lautaselle. Mutta jos äiti lähtee mukaan siihen kikkailuun, niin silloin äiti on yhtä lapsellinen kuin lapsensakin. Aikuisen homma on kuitenkin olla aikuinen, ja tehdä yhtä ruokaa koko perheelle. Ei silti tarvi pakottaa lasta syömään. Kyllä meilläkin saa laittaa porkkanat keitosta sivuun, jos ne ei maistu, mutta ei sitä varten tarvi kahta eri keittoa tehdä.
juuston pois, jos lapsille ei juusto maita. Mutta se nyt on vähän eri asia kuin kokonaan eri ruokien tekeminen tai koko perheen ruokavalion supistaminen askeettiseksi.
Ja tollasia pitsakikkailuja tehdään kai yleensä jotain kolmevuotiaiden kanssa, ei enää 9-vuotiaan ison koululaisen kanssa.
äiti ei laittanut kuin ruokia joista me lapset pidettiin, ja koska tykättiin osittain eri ruuista niin laittoi sitten montaa ruokaa, jokaiselle omaansa. Kasviksia yms. kyllä syötiin, mutta minä esim. en syönyt niitä keitoissa tai kypsennettyinä, vain raakana.
Ja oli monia ruokia joita inhosin, koulussakin söin usein vain salaattia, maitoa ja näkkileipää, pääruokaa en ollenkaan.
Nykyään tykkään kokeilla uusia ruokia ja olen aika monipuolinen syömisisssäni vaikka ihan kaikkea en syö vieläkään
joka tekee vain sellaista ruokaa, jota perheen isi tykkää syödä???
meillä ei esim syödä kalaa, koska mies ei siedä mm.kalaa ruokana, enkä minä jaksa tehdä kahta ruokaa, sille omaa ja lapsille&itselleni omaa... =(
(kyllä, kuullostaa yksilapsisen perheen lapselta -tuo isi)
AIkuinen ihminen voi olla syömättä jos ei maistu, samoin lapset. Meillä tehdään kaikenlaista ruokaa, huolimatta siitä, että lapset syövät todella harvoin mitään. Peruna ja jauhelihakastike on lempiruokaa tänään, huomenna se on pahaa. Kyllä ne sitten syön kun on oikeasti nälkä, mutta oppivatpahan maistelemaan erilaisia ruokia.
koska mieheni ei pidä niistä.
Lapset eivät syö juustoa ruuassa, eivätkä yleensä viitsi syödä kasviksia/vihanneksia.
Minä syön viimeksi mainitut. Minusta on jokaisen oma asia mitä syö. Itse en taas syö lihaa.
vain ruokia josta lapsi pitää. Mä sanoisin lapselle että nouki sitten pois ne josta et pidä mutta maistaa pitää kyllä edes kerran. Eihän tulis mitään jos mäkin laittaisin kaikille kolmelle eri ruoat kun nirsoilevat eri asioista!
Anoppi teki tollai tytölleen ja on se tyttö vieläkin 29-vuotiaana aika "lellitty" ja lapsellinen.
Miksi tehdä elämästään hankalampaa kuin se on. Meidän perheessä kaikilla on omat inhokit ja suosikit. Inhokkejaan ei kukaan syö, suosikkeja suositaan.
Lapsi on kyllä jo 9v. Ei kuulemma syö mitään keitettyjä kasviksia, joten äiti ei lisää ruokiin ollenkaan kasviksia kun lapsi ei niitä syö. Edes sipulia ei laita jauhelihakastikkeeseen. Jauhelihakeitossa on pelkkää perunaa ja jauhelihaa. Keittää sitten itselleen erikseen esim. porkkanoita jotka lisää omaan keittoonsa.