Onko kukaan kokeillut deittipalstoja? Millä tuloksilla?

Tuloksena häät huhtikuussa :). Sata sammakkoa pitää kyllä tavata ennen kuin löytää prinssin, mutta samahan se on tuolla baareissakin.

Jossain täytyy oll ehtymätön varanto tyhmiä ja hirvittävässä puutteessa eläviä naisia.

Tulos nukkuu juuri kantoliinassa.

minkälaista hiihtäjää.....mutta se jonka löysin lopulta olikin se prinssini:D



Häät elokuussa.



Netissä on se hyvä puoli näissä jutuisa,että ei ole pakko vastata tai kommentoida mitään urpoille.Saa valita ne kivoimmat päältä:=)

Minun mies vastasi ujouttaan vain yhteen viestiin, joka sattui olemaan minun. Olin todella onnekas, koska ei ole oikein edes ahkera netinkäyttäjä. Mutta sillä tavalla hän löysi minun elämääni. Ja minun ilmoitus ehti olla siellä 2 viikkoa. Joten aika lailla onnea tarvitaan matkaan myös.

tuli satoja vastauksia...

muutaman poimin sieltä, myös aviomieheni

oman miehen tapasin 4-deitti tv chatissä. 5v yhessä 1,5v naimissa kaksi lasta ja omakotitalo :)

Deittipalstoilla valikoimaa on laidasta laitaan niinkuin tosielämässäkin.

Mutta omalle kohdalle sattui aivan ihana mies..ensin itse epäröin enkä olisi uskaltanut lähteä treffeillekkään.

Onneksi kuitenkin lähdin, en olisi ikinä uskonut että netistä voi löytää todellisen rakkauden.

Deittinetistä löysin aviomieheni ja lapseni isän käytyäni ensin kahden ei-niin-houkuttelevan tapauksen kanssa kahvilla. Kyllä siellä ihan normaaliälylläkin varustettuja yksilöitä pyörii, olethan itsekin ajatellut kokeilla ;D

....ja tuloksena nyt melkein 9vuotta yhdessä, 3 lasta ja reilu vuosi naimisissa :)))

Eli se oikea voi löytyä netistäkin. Me tavattiin sinkut.netin kautta. Tosin enpä tiedä onko enään toiminnassa. silloin oli hurjan suosittu ja sain omaan ilmoitukseeni satoja vastauksia.

vaikka oma mieheni löytyi muualta.



Mutta sinkkuaikaan seurasin nelosen deittiä joskus ahkeraankin. Ja sieltä muutaman kanssa viestittelin. Jostain tietenkin huomasi heti, että eletään ihan eri maailmassa, joten sellaset sai jäädä. Yhden kanssa soiteltiinkin, mutta mies ei suostunut tapaamaan. Mua olisi kovasti kiinnostanut tavata, kun oli puhelimessa ihan mukava ja välimatkaakaan ei ollut paljon. Mutta siihen se homma sitten hyytyi, kun ei siitä tapaamisesta tullut mitään. Eikä se oikein suostunut selittämään miksei, käsitin niin, että sillä oli hyvin huono itsetunto ulkonäön suhteen. Enkä minä sitten jaksanut yrittää pidemmälle, jos noin alussa jo on niin kovin vaikeaa.



Sitten tapasin myös yhden miehen, joka asui vielä lähempänä, ja jonka kanssa kirjoiteltiin jonkin aikaa sähköposteja. Se kirjoittelu oli kyllä ihan todella ihanaa, ja ne päivittäiset viestit sai hyvälle mielelle. Sitten soiteltiinkin. Ja tää mies suostui kyllä tapaamaankin heti, kun sellaisesta tuli puhe. Tavattiin kerran, mutta se tapaaminen oli niin jäykkä, etten sitten taas jaksanut enää jatkaa. Todella helpolla luovutin silloin, mutta kyllähän minä itseni tunsin niin hyvin, että kaipasin vähän reippaampaa miestä rinnalleni. Mutta mies oli ihan hyvän näköinen ja kiltti, ja siten ihan hyvää materiaalia.



Nyt asutaan tuon viimeisen miehen kanssa samoilla seuduilla ja nähdäänkin aina silloin tällöin sattumalta. Edelleen katson, että huh, kun se onkin hyvän näköinen (mun mittapuulla). Mutta samaan aikaan oon oikein tyytyväinen, etten lähtenyt sellaisen eronneen isän kanssa jatkamaan, sillä tokihan mun elämä on nyt simppelimpää, kun elän ydinperheessä. Mutta jossain toisessa mielentilassa - kuka tietää vaikka olisinkin lähtenyt sen deittikaverin matkaan, ja varmasti eläisin aivan hyvää elämää sittenkin. Hieman erilaista kuin nyt, mutta yhtä hyvää se voisi olla.

Jos tapasi jonkun, tuli tunne, että pitäisi heti tietää onko jutusta johonkin vai ei. Tai että pitäisi heti edetä jotenkin. En tykännyt myöskään siitä, että homma oli niin tarkoitushakuista, ei voinut vaan tavata jotakuta ilman että piti heti päättää jatkosta. Olen liian hidas tällaiseen puuhaan.



Lisäksi monet liioittelivat ulkonäköään ja muitakin tekemisiään mailissa. En tarkoita, että ulkonäkö olisi tärkein, mutta joku raja sentään.



Törmäsin myös pariin tapaukseen, joista olen aika varma, että heillä oli jotain isompaakin salattavaa. Olivat ehkä varattuja tai jotain.

...

Törmäsin myös pariin tapaukseen, joista olen aika varma, että heillä oli jotain isompaakin salattavaa. Olivat ehkä varattuja tai jotain.

kommentoi ulkonäköään. Koska kyllähän sen tiesi, ettei se pitänyt paikkansa kumminkaan, joten musta oli fiksumpia ne, jotka eivät ulkonäöstään edes puhuneet.

Lisäksi monet liioittelivat ulkonäköään ja muitakin tekemisiään mailissa. En tarkoita, että ulkonäkö olisi tärkein, mutta joku raja sentään.

.

suosittelen!

Kokeiltu on ja ihan kivojakin tapauksia sattui vastaan. Jos olisin sinkku niin ilman muuta yrittäisin.

Toinen nukkuu lastenhuoneessa, toinen tässä sylissä.



Eli löysin vihdoinkin hyvän ja ihanan miehen, joka oli valmis perustamaan perheen.