"Minä en anna lapsille aamupalaa,
minä en kuulustele läksyjä,
minä en halua kikattavia kakaroita yökylään,
minä en ala muita passaamaan..."
Tuntuu kamalalta, miten onnetonta porukkaa täällä pyörii. Onko koskaan tullut mieleen katsoa peiliin ja miettiä, onko elämä sellaista kuin sen haluaisi olevan ja voisiko asialle tehdä jotain muuta kuin pilata kaikkien läheistensä elämän katkeruudellaan?
Kommentit (26)
Ja sen takia juuri olen onnellinen. Jos tekisin, olisin kiukkuinen siitä että joudun tekemään asioita joita en halua. Nyt meillä on kaikilla hauskaa, myös lapsilla.
ja lapset elävät omaa syyttään kuin pellossa. Mutta pääasiahan on, ettei äiti stressaannu, eikä isä joudu kantamaan minkäänlaista vastuuta perheestään.
nuokin päivän selviä lapsiperheen asioita, joita olisi kannattanut miettiä ennen lasten tekemistä. Lapset ovat lapsia, juuri tuollaisten vanhempien takia, jotka eivät välitä esim. lapsen koulunkäynnistä taikka ei voi ikinä "passata" tulee niitä häiriintyneitä nuoria ihmisiä. Se vähäinen huomion saanti heijastuu teini-iässä, hakevat läheisyyden/hyvän olontunteen ja huomion esim. seksistä, varastelusta, ryyppäämisestä. Sitten tulee teiniraskaudet, poliisin kanssa ongelmat, koulussa ongelmat, alkoholi myrkytykset ym.. Sittenhän sitä huomiota vasta heruu. Miettikääpä vähän asiaa lastenkin hyvinvoinnin puolesta ennenkuin jätätte sen vähäisen ja lapselle tärkeän huomion antamisen.
Ei se niin vaan mene, että jos äiti on tyytyväinen elämäänsä, lapsetkin ovat osastaan onnellisia. Ei kuullosta siltä, että lasten hankinta on ollut kovin hyvin mietinnässä etukäteen.
se on minulta yksi osoitus siitä että välitän hänestä ja että hänkin on vielä yksi minun "pienistäni". Kovasti tuo on aina tyytyväisen näköinen.
kun täällä tuntee itsensä usein aivan hysteeriseksi ylihuolehtijaksi, kun haluaa tietää, missä alakoululaiset kulkevat ja kenen kanssa, miten koulu sujuu ja ruoka maistuu... Ihan kuin lapset lakkaisivat olemasta ikäisiään lapsia heti, kun aloittavat koulun.
nuokin päivän selviä lapsiperheen asioita, joita olisi kannattanut miettiä ennen lasten tekemistä. Lapset ovat lapsia, juuri tuollaisten vanhempien takia, jotka eivät välitä esim. lapsen koulunkäynnistä taikka ei voi ikinä "passata" tulee niitä häiriintyneitä nuoria ihmisiä. Se vähäinen huomion saanti heijastuu teini-iässä, hakevat läheisyyden/hyvän olontunteen ja huomion esim. seksistä, varastelusta, ryyppäämisestä. Sitten tulee teiniraskaudet, poliisin kanssa ongelmat, koulussa ongelmat, alkoholi myrkytykset ym.. Sittenhän sitä huomiota vasta heruu. Miettikääpä vähän asiaa lastenkin hyvinvoinnin puolesta ennenkuin jätätte sen vähäisen ja lapselle tärkeän huomion antamisen.
Minä, kakkosena ensin vastannut siis, olen viiden lapsen äiti ja lapset ikähaitarilla 7-17. Yhtään ongelmaa ei ole ilmennyt, vaan lapseni ovat fiksuja, raittiita, tasapainoisia ja hyvin koulussa pärjääviä. Huomiota ei todellakaan mitata ruualla ja läksyillä, elämässä on huomattavasti tärkeämpiäkin asioita!!!
Ainahan äidit sanovat, että omat lapset ovat fiksuja, tasapainoisia jne.. Niinhän se paleltunut tyttökin oli kuulema kiltti kunnon tyttö. Äidin mielestä!
Koululaisena laitoin aamupalan itse, äiti teki 10h päiviä töissä, ja viikonloppuisin leivät oli pöydässä, ite sai voidella siitä. Yökylässä ei ollut ketään ehkä kuin pari kertaa koko lapsuudessani, sain toki itse mennä. Isä teki vuorotyötä ja yötyötä, ja asuntona 40 neliöö, joten ei ollut tilaa. Minua ei passattu laisinkaan. Läksyjä ei kuulusteltu, mutta toki vahdittiin että olin ne tehnyt ja että tulokset oli jotain kohtuullista, ei olisi tarvinnut kymppejä kantaa, tyydyttävä tulos ja yrittäminen riitti.
Mummolassa vietin mukavimmat hetket siellä mummojen passattavina, ja tämän lisäksi sain asua pihalla teltassa kaverien kanssa, samoin matkustelimme paljon yhdessä toisten lapsiperheiden kanssa, kaikilla omat mökit tai asuntovaunut. Ei pidä arvostella ellei tiedä.
Onnettomampaa on se porukka, joka tekee tuon kaiken passaamisen, ja polttaa kynttilät molemmista päistä loppuun.
Ja voin paljastaa, että itse olen joutunut kokemaan vanhempien välinpitämättömyyden. Kukaan ei ollut kotona kun tulin koulusta, ei kysynyt onko läksyjä tehty, jouduin kasvamaan 7-vuotiaana "aikuiseksi". Huolehtia syömiseni, pukemiseni, koulunkäyntini, läksyni, harrastukseni. Olin aika onneton. Ensin alkoi varastelu, jäin kiinni sain huomiota, PÄÄSIN arestiin ja minua vahdittiin, ettei se lipsu, jippii. Se jatkui.. 6:lla luokalla tuli tupakka ja alkoholi.. Oli ihanaa olla sekaisin ja ruveta harrastamaan seksiä kun sai hyvän olon kun joku piti hyvänä. Noh 14-vuotiaana raskaana.. EIKÄ LAPSEN SYNTYMÄN JÄLKEEN OLE IKINÄ TARVINNUT OLLA YKSIN!!!!! En todellakaan jätä lastani huomioimatta, niitä pieniä ja vaivattomia asioita, yhtä pientä kysymystä, neuvoja jakamatta!!! En halua ikinä samaa paskaa kenellekään mitä itselläni on ollut!!! Isäni on myöntänyt nyt kun olen OIKEASTI aikuinen ja naimisissa, että hän ymmärtää täysin mikä meni vikaan ja on pahoitellut. Tässä vähän ura-äideillekin miettimistä. Raha eli sinun työnteko ei tuo onnea lapsillesi. Tee vähemmän töitä, tienaa vähemmän ja rakasta lapsiasi. Kukaan hoitotäti ei voi korvata sinua! Rakkaus ei tosiaan ole rahalla antamista. Pienet asiat eli päivittäiset huomioonottamiset ovat! Ja joku tuossa sanoi että tekee teini-ikäisille välipalat valmiiksi, niin on juuri sitä välittämistä ja huomioonottamista! Niin pieni asia....
vaan ihan normaaleina lapsiperheen elämään kuuluvina asioina.
en kuulustele läksyjä (kysyn vain, onko ne tehty).
En tosiaankaan halua kikattavia kakaroita yökylään, enkä päästä omiani muiden luokse (en ymmärrä, miksi lapset eivät voi tavata päivisin tai viikonloppuisin).
Minä kyllä passaan muita, mutta vastapainoksi kukaan ei koskaan passaa minua.
nuokin päivän selviä lapsiperheen asioita, joita olisi kannattanut miettiä ennen lasten tekemistä. Lapset ovat lapsia, juuri tuollaisten vanhempien takia, jotka eivät välitä esim. lapsen koulunkäynnistä taikka ei voi ikinä "passata" tulee niitä häiriintyneitä nuoria ihmisiä. Se vähäinen huomion saanti heijastuu teini-iässä, hakevat läheisyyden/hyvän olontunteen ja huomion esim. seksistä, varastelusta, ryyppäämisestä. Sitten tulee teiniraskaudet, poliisin kanssa ongelmat, koulussa ongelmat, alkoholi myrkytykset ym.. Sittenhän sitä huomiota vasta heruu. Miettikääpä vähän asiaa lastenkin hyvinvoinnin puolesta ennenkuin jätätte sen vähäisen ja lapselle tärkeän huomion antamisen.
Minä, kakkosena ensin vastannut siis, olen viiden lapsen äiti ja lapset ikähaitarilla 7-17. Yhtään ongelmaa ei ole ilmennyt, vaan lapseni ovat fiksuja, raittiita, tasapainoisia ja hyvin koulussa pärjääviä. Huomiota ei todellakaan mitata ruualla ja läksyillä, elämässä on huomattavasti tärkeämpiäkin asioita!!!
[iEn tosiaankaan halua kikattavia kakaroita yökylään, enkä päästä omiani muiden luokse (en ymmärrä, miksi lapset eivät voi tavata päivisin tai viikonloppuisin).
Minä kyllä passaan muita, mutta vastapainoksi kukaan ei koskaan passaa minua.
[/quote]
Se on siis katkeroitumisen merkki jos ei tee noita asioita.
Itse kyllä tarkastan, että ekaluokkalinen on tehnyt läksyt ja lukuläksyn joutuu minulle lukemaan, mutta luotan siihen että 5. luokkalainen ja 8. luokkalainen on tehnyt läksynsä. Korkeintaan kuulustelen kokeita ennen, että koe alue osataan.
En halua kikattavia kakaroita yökylään.
Ei ole kyllä kukaan lapsista pyytänyt ketään yökylään tai itse olleet kavereilla yötä. Hoitoon kyllä otan sukulaisten tai ystävien lapsia joskus, mutta se on mielestäni eri asia.
Meillä ei ketään passata.
En muutenkaan halua uhrautua kenenkään puolesta. lapsien puolesta voi uhrautua kohtuudella tarvittaessa kun he ovat pieniä.
Eikös tuo nyt ole ihan perusjuttuja. Ruokkia, vaatettaa lapset (ja mieskin siinä sivussa), tarkistaa koululaisen läksyt. välittää myös lapsen kavereista, koska he ovat tärkeitä juuri sinun lapsillesi..
Kyllä minä teen oikein mielelläni näitä asioita ja olen ylpeä siitä olenhan ÄITI.
Tai no läksyjä ei ole vielä tullut kuulusteltua, kun ei ole vielä esikoinen koulussa. Ja yökylässäkään ei ole vielä kukaan ollut, mutta sekin varmaan on edessä. Kyllä meille saa tulla lasten kaverit. Onhan siinä yleensä vähän työtä lisää ja meteliä enemmän, mutat lapset tykkää ja se on pääasia.
Ja sen takia juuri olen onnellinen. Jos tekisin, olisin kiukkuinen siitä että joudun tekemään asioita joita en halua. Nyt meillä on kaikilla hauskaa, myös lapsilla.