Jos meidän perhe ei halua eikä jaksa ottaa kikattavia kavereita yökylään, niin

mieluummin vien mummolaan yökylään.



Ja meille ei muuten kukaan ole tuonut omia liinavaatteita ja patjoja.

teillä taitaa olla ilmeisesti melkoisen mukavasti asiat elämässä. Hienoa niin. Ikävä kuuulla, että jotkut ajattelevat minunkin olevan itsekäs ja sellainen, joka vain ei viitsi yhtään tinkiä mukavuudestaan. Minä kun olen luullut, että olen vain uupunut, työssäkäyvä suurperheellinen, jolla on paljon huolia ja murheita elämässään, ja yritän vain pinnistellä päivästä toiseen jotekin selvitäkseni arjesta.

kun meidän 5 henkinen perhe asuu 82 neliön kolmiossa, lapset jakavat lastenhuoneen. Makkariinko meidän aikuisten väliin se yökyläilijä makuutetaan? Olkkarissa on 4 nojatuolia, sohvapöytä ja huone aivan täynnä. Keittiöön tietysti mahtuiisi yksi nukkumaan pöydän alle. Olisiko liian extreme-idea?

teini-ikäisen esikoisen luokse joskus joku kaveri yksinään. Meillä on neljä lasta joista kolmella yhteinen makuuhuone, ei siellä oikein yökyläillä isolla porukalla, nyt jo tuntuu että omat lapset siellä yökyläilee ja kikattaa ihan yli tarpeenkin...

Parhainta olisi jos homma toimisi molempiin suuntiin. Jos siis joku -pyynnöstä- jaksaa sun kikattavaa kersaasi, niin silloin sinä jaksat myös jonkun muun kikattavaa kersaa.



Jos et jaksa muiden muksuja niin et sitten omaasikaan pistä muiden vaivaksi. Ymmärsitkö? Myös sinun lapsestasi on VAIVAA.



Oikeasti yökyläilyt on minusta kivoja juttuja. Kikatus ei haittaa, mukavaahan se on jos lapsella on kavereita joiden kanssa on kivaa.

nyt sun lapses napsii rusinat pullasta, mutta ei tarjoa muille vastineeksi mitään.



EIkä nille yökyläläisille tarvi mitään "spessua" järjestää, se on ihan jännää kun ne saa nukkua makuupussissa huoneen lattialla ja jutella...

mutta mä olen mieluiten vastavuoroinen: jos joku meillä yökylässä, oletan, että lapseni joskus heillä. jos joku perhe meillä kylässä, oletan että meidät kutsutaan sinne jne. mutta kukin siis tavallaan.

hymyä et varmaan siihen saa väännettyä. Elämä on.

Eli eikö lapsi ole osa perhettä? Hänhän niitä kikattavia vieraita haluaisi. Kyllä häntäkin pitää joskus kuunnella yökyläasiassa.

Ja kannattaa kokeilla. Itse pääsee kikatuksen kuuntelemista lukuunottamatta sinä iltana vähemmällä, kun ei tarvitse yksin vastata oman lapsen "viihdyttämisestä".

Mutta kun esim. mun mies ei vaan JAKSA katsella niitä pirpanoita, jotka juoksee koko ajan olohuoneessa ja yleensäkin siellä, missä AIKUISET ovat. Olen edelleen sitä mieltä, että meillä on myös oikeus kutsua lasten kavereita yökylään silloin, kun meille sopisi tulla. Jos joku kaveri kutsuu minun lapseni yökyläilemään, niin tosiaan toivon, ettei sitä tehdä vastakyläilyn toivossa, vaan puhtaasti halusta seurustella hänen kanssaan. Sillä tavoin itse voimissani haluan minäkin kutsua kamuja kylään, mutta en niin, että esim. mies sitten ei saa levättyä tarpeeksi töidensä lomassa.

eli joko alat ottamaan muita yökyläilijöitä tai sitten et päästä sitä omaasikaan -edes pyynnöstä! Minua ei yökyläilijät stressaa, kikatushan on iloinen asia :) Eikä sitä sen kummallisempaa "spessua" tarvitse järjestää, joskus peräti paistetaan makkaraa takassa tai tehdään lettuja, vaan sitä nyt teemme omien lapsiemme kanssakin. Enkä kyllä ymmärrä miten omat lepoajat laitteluun kuluisi, tuskinpa niitä yökylään tulijoita nyt ihan joka päiväksi olisi, vai kuinka?

Meillä on kiireinen arki, ja olen tosi väsynyt. Hyvä kun omat lapset jaksan hoitaa. En jaksa valvoa yöhön asti siksi, että lapset eivät vieraassa paikassa nuku. Ja kokemusta on, että kun vihdoin kahden aikoihin simahtavat, nin aamulla seiskalta sama kikatus jo jatkuu. Sitä en ihan ymmärtänyt, että ei saisi sitten työntää omia lapsia yökylään. Ei kai niitä ihan niin vain lasten kavereille työnnellä, eiköhän se kutsu tule jos on tullakseen. Meidän lapsista joku on ollut yökylässä kaverillaan ja olen sanonut ihan suoraan, että meidän lapsi saa tulla jo he niin haluavat ja päättävät, mutta valitettavasti vastakutsua saattaa joutua odottamaan pitkään. Joten on heidän oma valintansa, miten tekevät.

Siis miksi lapsen pitäisi saada kutsua yövieraita siksi, että hän on osa perhettä? ei me aikuisetkaan kutsuta omia kavereitamme yöksi mölyämään ja lasten unia häiritsemään, ainakaan meidän perheessä. Meillä kyläillään hereilläoloaikaan ja samaa noudattavat meidän lapsetkin.

Kukas sen nostais?



Sama juttu kuin se, että "mä en jaksa muiden lapsia", mutta muiden pitäisi jaksaa sun muksua koska "halutaan seurustella hänen kanssaan". Huomaatko ap asenteesi? SÄ et jaksa, sun MIES ei jaksa, mutta muiden perheiden äidit ja/ tai isät ei sitten ole väsyneitä?



Eihän sun tarvi yökyläilijöitä ottaa joka viikko, viikonloppu tai edes joka kuukausi. Kun et sitten omaasikaan sen useammin laita muualle yökyläilemään! Eikä sun tarvi ottaa yövieraita silloin kun teidän täytyy aamulla klo 8 lähteä edesmenneen isomummon hautajaisiin tms. Pääasia on, että toimitte vastavuoroisesti.

miksi sellaiset perheet sitten pyytävät yövieraita kotiinsa, jos ovat väsyneitä eivätkä jaksa?

Oma poikani ei näiden vuosien varrella ole koskaan ollut kummallakaan yökylässä. Pojallani olisi halu mennä, mutta perheille se ei sovi. Muiden ystävien luona poika on ollut yökylässä eikä ongelmia ole ollut, joten ei taida johtua pojastani. Perheet eivät vain halua heille yökylään ketään.

aikoinaan yökyläili kesäisin teltoissa. Välillä oli teltta meidän takapihalla ja nukuttiin siellä, välillä taas naapurissa. Talvisin harvemmin yökyläiltiin. Mutta minusta se oli hauskaa ja opetti uusia juttuja ihmisistä, kun huomasi, kuinka erilaisia tapoja kaikilla oli. Yövierailuilla paljastui asioita, jotka tavallisilla kyläreissuilla jäi kokematta. Olen kuitenkin alkuperäiseen kysymykseen sitä mieltä, että aina pitäisi pyrkiä vastavuoroisuuteen. Se on kohteliasta!

joku ihminen, iso tai pieni, niin en kutsu ketään siinä vastavierailun toivossa. Sitäpaitsi käytännön syistäkin johtuen meillä käy monia ihmisiä yökyläilemässä (pitkällä aikajanalla), joiden luona me emme käy ollenkaan! Juuri tuo "velvollisuus" on aika paha. Enkä työnnä lastani mihinkään, hänet KUTSUTAAN jos joku haluaa. Ja myös minä KUTSUN jos me haluamme ja meille sopii. Ehkä rupean sitten kieltämään lapseni vierailut ihan syystä, etten voi ottaa vastavierailulle. Ehkä tosiaan teen niin, ettei kukaan muukaan rasitu, jos on vaikka kutsunut tuosta velvollisuudesta lapseni kylään? Enhän voi tietää. Enkä varmaan itse mene kylään, jos kutsutaan, koska voihan olla, että olen tullut kutsutuksi vain velvollisuudesta. Ei hitto, en ole ajatellut asiaa koskaan aiemmin noin! Mutta jos tämä teoria pitää, niin metsässä ollaan sitten ja pahasti. Eli silmä silmästä jne...vau.

miksi sellaiset perheet sitten pyytävät yövieraita kotiinsa, jos ovat väsyneitä eivätkä jaksa?

Oikeasti yksi yö silloin tällöin ei ketään sysää kuolemanporteille.

Tai sitten täytyy olla jo aika masentunutta meininkiä.

Me ollaan aina halulla otettu yökyläilijöitä meidän perheeseen, koska meistä on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus kehittää ystävyyssuhteitaan. Itsekäs motiivi on se, että kun saa lapset itse yökylään, niin sitten on mahdollisuus itselle järjestää parisuhdeaikaa.



Ja meillä kyllä osataan sanoa, että suu kiinni ja pää tyynyyn myös niille lasten kavereille.