60/70/80-luvulla syntyneet-oliko teidän vanhemmilla aikoinaan yhteistä tai omaa aikaa?

Vanhemmillani oli kyllä aikoinaan yhteistä aikaa ja omaa aikaa, ehkä sitä ei kutsuttu tuolla nimellä, mutta kuitenkin. Molemmat mummolat olivat ihan lähellä ja velipojan kanssa olimme usein hoidossa. Vanhempamme matkustelivat ja tekivät asioita vain kahdestaan. Toki teimme asioita myös perheen kesken ja reissasimme, mutta heillä olis siis myös omaa aikaakin.



Yhtään en ole katkera, minulla oli ihanat mummolat joista olen saanut paljon eväitä elämää varten!

Meillä äiti olo kotona, oli kotiapulainen ja pesula haki pyykit. Kunnastakin sai kotiapua, jos tarvitsi.



Enpä voi kuin kalpeasti haaveilla moisesta luksuselämästä.

äiti kävi ystävinesä kanssa teatterissa, ulkomailla, kaupungilla ostoksilla yms. Isä lapissa, veneili, kalasti yms. omiensa kanssa. Yhteistä aikaa heillä ei kauheesti ollut, en ainakaan muista, että olisimme juurikaan olleet hoidossa siskoni kanssa. Tietenkin kun kasvoimme isoiksi ja meitä olisi voinut jättää siskoni kanssa keskenään kotiin, heillä olisi voinut ollakin yhteistä aikaa, mutta sitä ei koskaan tullut kun isäni kuoli minun ollessaa 10-vuotias.



Tuskin omat lapseni muistavat että äiti ja isä vaativat omaa aikaa, eihän me näistä asioista heille puhuta.

ja luuhasin kesät aina jotain kuus vuotiaasta eteen päin mummin ja ukin luona 650km päässä =)



Tosin äiti ja isä erosi kun olin kaks vuotta, että ei ne siitä ajasta kostunu yhtään mitään, mutta onpahan itelle jääny lämpimät muistot mummin ja ukin luona vietetyistä kesistä. Nyt en varmaan ees ilkeis laittaa omia muksuja kesäks mummolaan... ./

Miten saatoinkaan unohtaa ja mitähän ihmettä vanhempamme silloin tekivät? Rietasteli varmaan. :-D

joissa mahdollisesti olisi voitu keskustella vanhempien omasta ajasta tai sen puutteesta. Eihän nytkään siitä lapset puhu eikä lapsille siitä puhuta vaan aikuiset keskenään pohtii asiaa.

No kyllä oli. Äidin sisko hoiti niin, että vanhempani pääsivät esim. teatteriin ja saatoin olla viikonkin samaisen tädin kanssa mummon luona, kun vanhemmat olivat ulkomailla. Eipä ole meillä kummankaan pojan tädit tai sedät hoitaneet lapsia sekuntiakaan eikä mummolaan voisi viedä viikoksi. Yhden yön sentään isompi poika oli synnytyksen aikana.

Mä olen vm-75 ja pohtinut tätä samaa asiaa itsekin. Mun mielestä tää oma aika ja laatuaika puolison kanssa on nimenomaan nykyajan juttuja. Mä olin lapsena silloin tällöin kummeilla tai mummolassa yökylässä mutta useimmiten koko perhe yhdessä liikkeellä. Ja on silti ihan läheiset välit isovanhempiin vaikka mua ei tungettu sinne joka viikonloppu hoitoon.

Olen iäkkäiden vanhempien ainokainen eikä minua koskaan laitettu esim. vkl-hoitoon (mummola olisi ollut samassa kaupungissa).



Vanhempani eivät siis koskaan olleet missään kaksin yötä siihen asti, kun muutin pois kotoa 18v. Mutta ei heidän avioliittonsakaan kyllä millään tavalla kukoistanut. Ap

ei tainnu olla omaa eikä yhteistä aikaa enkä usko että ovat sitä edes kaivanneet..

- kävivät joka keskiviikko keilaamassa tuttavapariskunnan kanssa

- kiersivät toisen tuttvapariskunnan kanssa Euroopan kaupunkeja

- kävivät Lapissa hiihtämässä



Meidän lasten kanssa kierrettiin Eurooppaa 4 viikkoa joka kesä ja kaikissa harrastuksissa olivat mukana.

Itse olen vm.-75 ja veljeni pari vuotta nuorempi. Kyllä me jo ennen kouluikää oltiin mummolla yökylässä, varsinkin kesäisin oltiin useitakin päiviä. Ala-asteiässä mummo saattoi tulla meille viikoksi, kun vanhempamme lähtivät lomille kahdestaan.



Itse muistan olleeni jo 11-12-vuotiaana naapurin 3- ja 4-vuotiaille pojille iltoja lapsenvahtina, kun heidän vanhempansa olivat teatterissa/elokuvissa/juhlimassa. Myöhemmin (itse olin yläasteella) olin öitäkin heillä joskus.



Luulenpa, että juuri tästä syystä itsekin kaipaan "parisuhdeaikaa"... Mielikuva lapsuudesta on, että äidillä ja isällä oli jotain "omaa kivaa" ja heidän parisuhteensa tuntui toimivan. Meillä kun vaan nyt minun omat ja mieheni vanhemmat edelleenkin tykkäävät viettää "omaa aikaa", joten lapsia ei tahdo heille hoitoon saada kuin silloin tällöin, eikä ainakaan yhtä yötä pidemmäksi aikaa...

Talvet tehtiin töitä ja kotiaskareita, kesällä käytiin mummolassa heinätöissä, kalassa, mustikassa ja sienestämässä syksyllä. Sukulaisten luona kyläiltiin. Vanhempien yhteisiä menoja ei juuri ollut, joinakin vuosina he kävivät isän työpaikan pikkujouluissa, siinä se.

Kyllä oli vanhemmilla omaa aikaa. Esim:



- kesälomalla olin 2-3vkoa aina mummolassa (vanhemmilla myös silloin lomaa ainakin 1vko)

- viikonloppuisin olimme kavereiden kanssa aika usein yökylässä toisillamme (ja vanhemmilla oli vapaailta. :))

- meillä kävi sukulaistyttö suurinpiirtein joka toinen viikko hoitamassa minua ja siskoani lauantaipäivisin (oikein odotimme sitä), kaipa vanhemmat silloin tekivät omia juttujaan



Ei sitä varmaan vaan lapsena huomannut kuinka vanhemmat ottivat itselleen omaa aikaa kun se oli varjottu aina lapsille kivaan tekemiseen. :)

oli omaa aikaa, koko ajan. Äidillä ei (jos ei töitä lasketa). Yhdessä eivät tykänneet olla edes.

Me lapset olemme syntyneet 70- ja 80-luvuilla.

Teimme kaiken perheenä. Yhden ainoan kerran muistan, jolloin mummoni oli meitä lapsia vahtimassa ja vanhemmat olivat jossain juhlissa.



Naimisissa ovat edelleen, ovat olleet jo yli 30 vuotta.



Itse olen tavallaan sitä mieltä, että parisuhteen pitää koossa onnellinen perhe.

Meilläkään ei yhteistä aikaa ilman lapsia ole, parisuhde kukoistaa edelleen 15 vuoden jälkeen ja perhe on onnellinen. Omaa aikaa molemmat saavat jos haluat, aina harvakseltaan kuitenkaan teemme mitään erikseen, ellei harrastuksia oteta huomioon.

ja vanhemmillani oli paljon kahdenkeskistä aikaa. Meillä oli koko iso suku samassa kaupungissa. Kun olin 3 v. vanhempani kävivät kahdestaan viikon reissulla Lapissa. Vietin paljon aikaa lapsettoman ja leskeksi jääneen kummitätini luona (viikonkin hänen kanssaan mökillä kerrallaan), samoin mummolla olin silloin tällöin. Lisäksi oli paljon kavereita joiden luona yökyläiltiin vuoronperään jo 7v, alkaen. Kesäleirilläkin olin jo eka-tokaluokkalaisena. Silti paljon tehtiin myös perheenä- kyläiltiin ja retkeiltiin sukulais- ja ystäväperheiden kanssa ja mökillä oltiin kaikki loma-ajat ja viikonloput. No, eipä tuo yhteinen aika vanhempieni avioliittoa pelastanut- he erosivat kun oli 20 v....



Nyt minulla ja miehelläni ei ole oikeastaan ollenkaan mahdollisuuksia kahdenkeskiseen aikaan muuta kuin kotona lasten mentyä nukkumaan. Meillä ei ole sukulaisia lähimaillakaan (äitini on kuollut) mutta emme koe tätä ongelmaksi, tärkeämpää on se että arki rullaa.

Äitini on sanonutkin, että muistaa sen vieläkin hyvin kun ei ollut niitä lapsenlikkoja. Että mielellään auttaa nyt, jos voi (ei asuta samalla paikkakunnalla).



Minä vm. -78.