60/70/80-luvulla syntyneet-oliko teidän vanhemmilla aikoinaan yhteistä tai omaa aikaa?

Sukulaispiirissä oli aika yleistä, että lapsia lähetettiin jo hyvin pieninä kuukausiksi mummolaan tai sitten joku 12-16-vuotias sukulaistyttö hoiti heitä kotona. Meillä ei kuitenkaan tällaista tapahtunut. Isä ja äiti eivät voineet jättää karjaa hoitamatta eli eivät voineet mennä minnekään keskenään kuin muutamaksi tunniksi korkeintaan. En muista että olisivat tehneet sitäkään, aina oli joku lapsista mukana. Sitten kun maatalouslomitusjärjestelmä keksittiin, lomaa sai vain yhdelle hengelle kerrallaan eli silloinkaan eivät isä ja äiti päässeet keskenään lomalle vaan toinen oli aina töissä. Meidät lapset jätettiin keskenämme, kun vanhemmat tekivät töitään ulkona ja navetassa, mutta tuskin he sitä minään laatuaikana kokivat vaikka yhdessä lantaa loivatkin.

Kaikki sukulaiset asuivat noin 400-800 km päässä. Ekan kerran vanhemmillani oli omaa aikaa kun menin 5 v kesällä mummolaan viikoksi ja vanhemmat Pariisiin. Silloin minua harmitti, mutta isompana tietysi tajusin että ihan syyttä. Hyvä että isä ja äitikin saivat viettää kunnolla aikaa kahdestaan :)

sille ei vain ollut nimeä! Ei puhuttu mistään parisuhdeajasta, omasta ajasta, laatuajasta, oli vain tekemistä ja menoja. ;o) Kun mentiin syömään, mentiin syömään, kun mentiin elokuviin, mentiin elokuviin. Ei menty viettämään parisuhdeaikaa, vaikka siinä mielessä mentiinkin kuin nytkin. Kyllä me lapset oltiin mummilassa silloin tällöin tai kummit tul hoitamaan, kun vanhemmat lähti juhlimaan tai elokuviin. Ravintolaan meidän yleensä otettiin mukaan.

Ihan samalla lailla meilläkin toimitaan: lapset menee hoitoon, jos meillä on aikuisten menoa ja jos ei ole, niin sitten lapset on meidän kanssa. Ei me erikseen mitään "parisuhdeaikaa" tarvita.

Molemmilla vanhemmilla tais olla omaa aikaa kun hoitivat lapsia vuorotellen mutta yhteistä aikaa ei sitten ollutkaan ja erosivat jossain vaiheessa.

Vanhemmat kävivät ihan kylässä tai muissa omissa menoissa. Meillä oli naapurin lapsia lastenlikkoina, enää ei niin tehtäisi. Välillä oli myös äidin sisko. Me oltiin myös koko katras yleensä kesäisin viikko pari leireillä. Partioleiriä ja seurakunnan leirejä. Mummolassakin olti in ja yökylässä oltiin kavereilla. Samoin meillä tietysti oli kanssa meidän kavereita yökylässä. Ja tosiaan, en ihan helposti ottaisi siskon kolmea lasta meille viikoksi kesällä. Me oltiin äidin siskolla ja oli heillä itselläänkin kolme lasta. Kivaa oli.



Lisäksi vanhempani matkustivat välillä myös yksinään. Isäni oli joskus 1980-luvulla jollain Amerikan kiertomatkallakin lankonsa kanssa. Äiti kävi siskonsa kanssa etelässä.



Eiköhän se tilanne ole aivan sama kuin nykyisin. Toiset järjestävät sitä yhteistä aikaa ja toiset eivät.

Olin 3v. lähtien aina kesäisin viikon mummun ja papan luona. Ja se oli mulle ihan kesän kohokohta! Välillä pikkuveli oli mukana, välillä jäi vanhempieni kanssa kotiin. Yhtenä kesänä sain ottaa parhaan ystäväni mukaan. Talvisin pääsin joskus viikonlopuiksi sinne. Mummu haki ja vanhemmat haki sitten kotiin. En tiedä mitä vanhempani tuona aikana tekivät. Ravintoloita eivät koskaan harrastaneet, mutta sen muistan et leffassa kävivät aina silloin tällöin. Sinä aikana toinen mummuni hoiti minua ja veljeäni.

perheenä tehtiin kaikki asiat. Omaa aikaa heillä oli järjestötoiminnan merkeissä, molemmat kuuluivat eri järjestöihin. Kaiken muun vapaa-ajan toiminnan oltiin koko perheellä.Olen syntynyt 1960-luvulla.

kävivät kerran leffassa 15 v. aikana. eropa sitten tulikin.

jo ihan 5-vuotiaasta lähtien, mutta kyllä vanhemmat aina mun mielestä oli kotona eikä missään harrastuksissa. Yhdessä mentiin ja tehtiin kaikkea viikonloppuisin.

äidillä oli , kun oli aina yksin meidän ollessa treeneissä ja peleissä--siis isäni kanssa

Kerran olimme viikon mummulassa, kun vanhemmat kävi yhden ja ainoan kerran jossain ilman meitä eli olivat viikon Pariisissa meidän ollessa 10 ja 6. Muuten mummulat oli kaukana, eikä siellä käyty kuin vanhempien kanssa. Kotona en muista ikinä olleen hoitajaa. Toki vanhempani tekivät kaikkea: äiti jumppasi, lenkkeili, harrasti yhdistystoimintaa jne. Isäni taas pelasi lentopalloa ja kävi kävelyllä joka ilta. Mutta nuo eivät vaatineet mitään hoitojärjestelyitä vaan tekivät yksin ja meidän kasvettua kävivät myös kahdestaan kävelyllä.



Kesälomat oltiin mökillä ja matkat lukuunottamatta Pariisia tehtiin koko perheellä. Vanhemmat oli kuitenkin jo kolmekymppisiä mun syntyessä ja eläneet vauhdikkaan ja aktiivisen opiskelijaelämän 60-70 -luvun Helsingissä ja jotenkin nauttivat perhe-elämästä. Avioliittoa takana nyt 38 vuotta ja tuossapa näyttävät viihtyvän edelleen.

Lähiössä täällä Helsingissä asuttiin 70-luvulla ja kaikki lapset olivat aina pihalla. Eikö siinä ole omaa aikaa vaikka kuinka paljon?



Lomia he eivät viettäneet kaksistaan, vaan aina oltiin perheenä. Eivätkä 70-vuotiaat vanhempani vieläkään mene ulos syömään, eli sanomattakin selvää, etteivät silloinkaan.

Joka vuosi kävivät yhdessä viikon mittaisella ulkomaanmatkalla, sekä äitini kävi kerran vuodessa naistenreissulla, joka kesti myöskin viikon. Myös perheen kanssa reissasimme pari pitempää reissua ja pari lyhyempää reissua vuodessa.



Itselleni on selvää, että myös me vanhemmat olemme oikeutettuja omaan aikaamme. Käymme kerran vuodessa yhteisellä pitennetyllä viikonlopulla jossain kaupunkikohteessa ja otamme pari kertaa vuodessa pari päivää vanhempien kesken muutenkin. Reissaamme toki lastemmekin kanssa.

Kerran juttelin miehelleni, joka kovasti meille sitä ns. omaa aikaa haluaisi, ettei minunkaan vanhemmillani aikoinaan mitään omaa aikaa ollut. Sitä vain elettiin 3-lapsisena perheenä.



Mieheni tokaisi siihen, että isälläni kyllä on omaa aikaa moninkertaisesti meihin verrattuna, niin paljon hän metsästää, kalastaa, marjastaa yms. Niinpä. En vain ollut koskaan ajatellut että se olisi sitä omaa aikaa=) Se vain oli osa meidän elämää.

ja vanhemmillani oli todella paljon omaa aikaa! paljon enemmän kuin meillä mieheni kanssa nyt.



Ei sitä kutsuttu parisuhteen hoitamiseksi, koska kukaan ei sitä silloin kyseenalaistanut. Olimme kesäisin jopa monta viikkoa mökillä isovanhempien kanssa - enemmän isovanhempien tahdosta kuin vanhempieni pyynnöstä. Tosiasiana myös se, että vanhempani olivat töissä ja me olisimme muuten olleet päivät pitkät kotona yksinään. Myös viikonloppuihin kuului kyläily múmmoloissa, serkkujen luona ja kavereilla yökylässä. Ja vastaavasti serkut ja kaverit meillä.



Hyvin harvoin olimme sillä tavalla hoidossa että vanhemmilla olisi ollut jotakin iltamenoa, enemmän se oli sitä että haluttiin päästä mummolaan ja mummot halusivat ottaa meidät. Kerran jopa karkasin ikkunasta mummolaan kun en saanut lupaa mennä jonnekin kaverille yöksi. Siitä ei kyllä ilahtunut mummo ja vaarikaan vaan pettureina soittivat äidille ja isälle :)

Vanhempani erosivat ollessani alle vuoden ....



Uuden aviopuolisonsa kanssa äiti vietti kahdenkeskistä aikaa kerran vuodessa ulkomaanmatkalla. Silläaikaa olimme joko mummon tai tädin hoivissa.

Kaipa niillä oli omaa ja yhteistä aikaa, kun muksut vaelsivat iltakaudet ja lomilla päivätkin kavereiden kanssa ympäri pihoja ja metsiä leikkimässä :)

Kyllä minä olin mummolassa hoidossa ja olin 12-vuotiaana kuukauden maatilalla, joskus olin naapurilla kaverin luona yötä. Ei tuo oma aika mikään uusi juttu ole.

en tiedä miten käyttivät sen ajan

Ei ole myöskään minulla ja miehelläni emmekä me yhteistä aikaa kaipaakaan. Minä en kaipaa edes omaa aikaa.