Onko pitbullterrieri ns. vaarallinen koira?

http://www.trauma.org/images/image_library/11178666085Pitbull_Bite_3.JPG

Noista isoista/isohkoista roduista, jotka sopivat lapsiperheeseen.

Noita rotuja on mm. berni, kultsi, nöffi, landsi, tanskandoggi (tunnen useammankin perheen, missä on/on ollut tanskandoggi ja nuo ovat ihania ja lapsirakkaita koiria). Ja kyllä husky sopii lapsiperheeseen maan mainiosti, ei ehkä ekaksi koiraksi, mutta kuitenkin.

Itse en suosittele lapsiperheeseen:

-Terrierejä (pari poikkeusta, esim. westit ovat ihania koiria, jotka sopivat myös lapsiperheeseen). Terrierit ovat yleensä aika äksyjä ja voivat purra todella ikävästi, vaikka ovatkin yleensä pieniä. Terrierit ovat "tappajakoiria" pienoiskoossa. Näin kärjistettynä.

-Mitään espanjalaisia, italialaisia rotuja, joita käytetään lähinnä vahtimaan lampaita eikä paimentamaan niitä (tyyliin espanjanmastiffi).

-Mitään taistelukoiria (mastiffit, rotikka (vaikka tämä sinänsä onkin ihan lapsirakas rotu), dogo argentino, dopperi (tämäkin kyllä on aika lapsirakas rotu) ym. Poikkeuksena on BULDOGGI, joka sopii kyllä lapsiperheeseen ja on lapsirakas rotu).

-Kääpiörotuja (chichu, karvattomat koirat). Vaarana on se, että koira jää lasten jalkoihin ja koira voi pahasti loukkaantua. Sinänsä chichu kyllä tulee toimeen lasten kanssa.

-Paimenkoiria (bordercollie ym.), yleensä nämä sopivat lapsiperheeseen, mutta paimennusvietti on kova (rodusta riippuen) ja jotkut rodut näykkivät paimennettavien kintereitä (esim. kelpiet) ja näin ollen saattavat myös näykkiä lapsia, vaikkeivät tarkoita tuolla mitään pahaa.



EN koskaan, ikinä, missään maailmassa hankkisi pittiä ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen. Never, enkä kyllä myöskään rotikkaa, dopperia, staffia tai mitään muutakaan "kovaa koiraa". Väärissä käsissä noilla saa pahaa jälkeä (miksei myös esim. kultsillakin tai muulla "helpolla" rodullakin).



Meidän perheessä on tällä hetkellä 6 koiraa ja pian 8 lasta, joten tiedän edes vähän mistä puhun. Meillä on nöffi, berni, husky, suomenajokoira (tämä on muuten ERITTÄIN lapsirakas rotu!) sekä amerikan kettukoira joiden kanssa mies käy metsällä ja basset.

Miksi kukaan harkitsisi pitbullia jollei ole kokemusta koirankasvatuksesta.

Amstaffi tuli ns. vahingossa samoin kuin sakemannikin. Molemmat on todella ihania koiria. Vaikka ehkä lehdistä on toisinaan saanut lukea muuta. Amstaffi muistuttaa ulkoisesti pittiä, mutta ei ole "työkoira" vaan jalostettu enemminkin näyttelykoiraksi. Rotumäärilemissä nämä koirat on kuvattu hyvinkin ihmisrakkaiksi. Toisten koirien kanssa voi olla toisin. Amstaffi harvoin aloittaa tappelun, mutta ei sitten kyllä ota selkäänsä jos joku toinen aloittaa riidan.



Kun vieraita lapsia tulee meille, "häkitämme" amstaffin. Ihan vain siitä syystä että se RAKSTAA kaikkia ja osa lapsista pelkää pussailevaa koiraa. Hyvin on mennyt. Tosin luupäinenhän tuo on. Eikä pätkääkään vihainen. Amstaffimme on narttu, joidenkin lähteiden mukaan siis helpompi kuin uros.



Jos saat jostain käsiisi KOIRAMME-lehden, marraskuu/2007, siinä on laajasti kuvattu amstaffia rotuna.



Tsemppiä koiraharrastukseesi!

http://www.trauma.org/images/image_library/11178666085Pitbull_Bite_3.JPG

monet niistä on jalostettu näyttmään mahdollisimman vähän varoitusmerkkejä silloin kun ne ovat aggressiivisia. Siitä voi olla monenlaista etua esim. taistelutilanteessa tai siinä "työssä" mitä niitten on tarkoitus tehdä, koska vastustaja ei pysty lukemaan niitä. Eli ne vaikuttavat oikein erityisen lapsirakkailta tai rauhallisilta ja antavat lapsen tehdä ties mitä, kun normaali seurakoira olisi jo ärähtänyt varoituksen. Järkytys onkin sitä suurempi, kun tietty ärsytyskynnys ylittyy, ja seuraa räjähtävää väkivaltaa ja peruuttamattomia vammoja/kuolema. Sitten on myöhästä enää itkeä, että mistä me olisi voitu arvata kun Musti ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään.

Voisko joku laitta linkin myös Alibin sivuille? Siitä mitä ihminen saa aikaiseksi.

Riippuu siitä kuinka voimakasluonteinen koira on hakiessaan paikkaa laumahierarkiassa.

Täsä voi tulla väärinkäsityksiä puolin ja toisin kun on kyse lapsesta eli pennusta koiran silmin.

Meillä koirat ainakin selkeästi tietävät "pentujen" olevan laumanjohtajien jälkeläisiä eli erityisasemassa. Olen huomannut ettei vieraille lapsille suoda samoja etuoikeuksia vaan keksi tai pulla saatta lähtee kädestä parempiin suihin. Meillä ei ole epäilystäkään eteikö lapset saisi mennä ruokailevan koiran kupille ja koira väistää. En kuitenkaan luottaisi samaan vieraan lapsen kohdalla.

Voisko joku laitta linkin myös Alibin sivuille? Siitä mitä ihminen saa aikaiseksi.

niin me voitais ottaa yhteyttä niihin ja kysyä että oletko lapsirakas ja tulisitko meille asumaan? Kun olis niin hianoo statusta jos perheessä olisi vaarallinen jäsen! Kyllä olisi sitten reteää ja turvallista kävellä kylänraittia kun väestö vaihtaisi toiselle puolelle katua vastaantullessa.

sehän takoittaa sitä että perheiddä asuu aina vaarallinen perheenjäsen. Kaikki ihmiset voivat olla samalla lailla vaarallisia kuin kaikki koiratkin.

Niitä kun ei kasvateta suomessa..

sehän takoittaa sitä että perheiddä asuu aina vaarallinen perheenjäsen. Kaikki ihmiset voivat olla samalla lailla vaarallisia kuin kaikki koiratkin.

Sinulla taitaa itselläsi olla muskelikoira ja kuten sopii odottaa, kuulut white trashiin, jossa vaaralliset perheenjäsenet vähän niin kuin kuuluvat asiaan. No, tiedoksi vaan, minullakin on melkoisen laaja suku, enkä tiedä yhtään tapauksta jossa kukaan olisi tullut perheenjäsenensä pahoinpitelämäksi sairaalakuntoon. Olen pahoillani, jos moinen on teidän porukoissa arkipäivää.

sossussa ovat kehottaneet, että mun pitäisi laitta meidän rappusiin liukuesteet, että en aina kompurois niissä. Mutta onneksi olen keksinyt HirudoitForten, sillä lähtee mustelmat aika mukavasti. Samoin JB on tosi peittävää. Kehtaan mennä ostamaan Reimaa. Ja sulle Höpö Höpö, haiskahtaa siltä, että juuri sinä kuulut niihin 25% joita pahoipidellään. Tehän olette pahimpia kieltjiä. Kulissit kunnossa ja silleen. :-D

kunhan annat PALJON liikuntaa! Meidan naapurilla on, maailman lempein ja hyvantuulisin koira. Kunnon muskelit paata myoten, mutta oikeasti, kunhan saa tarpeeksi aktiviteettia, kaikki ok. Niinkuin minka tahansa koiran kanssa, itsella beagle, jos ei saa juosta tarpeeksi niin juoksee sitten seinia pitkin ja tuhoaa tavaroita.



http://www.pitbulllovers.com/american-pit-bull-terrier-myths.html

Se on sitten toinen juttu, kuinka moni noin haastavat rodun osaa riittävän hyvin kasvattaa. Ei voi suositella ekaksi koiraksi. Miksi ihmeessä edes haluaisi aloittaa pitbullista kun "helpompiakin" rotuja löytyy?

Sairas rotu. Monessa maassa kielletty vaarallisuutensa takia, ihme ettei vielä Suomessa. Ota mieluummin chihuahua. Paris Hiltonillakin on sellainen.

Vaikka suurin osa ko. koirista varmaan on ihan jees, on taalla Irlannissa ja naapuri-Briteissa ollut useita tapauksia, joissa pitbull on hyokannyt pikkuvauvojen kimppuun ja tappanutkin lapsia. : ((((( Taalla se luokitellaan vaaralliseksi koiraksi, jonka on aina pidettava kuonokoppaa julkisissa paikoissa. Itse koiranomistajana en hankkis kyseista koiraa.

No siinä mielessä staffi voisi olla "parempi" vaihtoehto, että on kuitenkin kooltaan huomattavasti pittiä pienempi, ja näin ollen "haastavissa" (ts. mahdottomissa) tilanteissa helpommin voimalla hallittavissa. Mulla on muuten itsellä tällä hetkellä kolmivuotias staffipoju, erittäin lupsakka sohvaperuna, tarvittaessa (ja joskus kun ei tarviskaan;))tosin melkoinen sähköjänis, mutta en voi pitää tätä kyseistä (enkä muita tuntemiani)yksilöä erityisen haastavana. Minulla on ollut myös amstaffi, joka teki kämpästä selvää alta aika yksikön, jos sille päälle sattui, sekä yksi paimenkoira jonka hihnakäyttäytyminen oli TÄYSIN luokatonta, samainen ei totellut kuin joskus ja jouluna... Yksilöitä nää on koiratkin.

nro.2