G: Kadehditko niitä, joilla on hyvät turvaverkostot tukenaan

Olen väsynyt. Vuosi sitten päästiin miehen kanssa viimeksi kahdestaan yhdeksi päiväksi ilman lapsia. Eli n. kerran vuodessa voidaan viettää yksi yö poissa kotoa. Olisi niin ihanaa suhteenkin kannnalta päästä joskus vaikka leffaan, ulos syömään tai vaikka kävelylle.

Lapset ovat sairastelleet paljon ja ollaan jouduttu olemaan pois töistä usein.



Välimme ovat etääntyneet, emme ole enää niin läheisiä kuin joskus. Silloin kerran vuodessa kun suljemme kotioven kahdestaan, on fiilis niin vapautunut ja rento. Mutta nyt näyttää siltä, että tuo kerran vuodessa-vapaakin loppuu, joten seuraavan kerran päästään kahdestaan jonnekin varmaan sitten kun lapset pärjäävät yksin kotona. Olisiko se sitten n. 10 vuoden päästä.

Meidän turvaverkosto on lasten päivähoidon henkilökunta ja satunnaisesti anoppi. Mutta ei häntäkään voi liikaa rasittaa kun hän muutenkin joutuu joka viikko hoitamaan miehen veljen ja siskon lapsia. Omilta vanhemmiltani en enää hoitoapua viitsi kysyä, ovat aika sairalloisia molemmat.



Me käymme siis tosi harvoin yhtään missään yhdessä miehen kanssa. Viimeksi varmaan viime kesänä Brucen konsertissa!!! Sitä ennen 2 vuotta aikaisemmin ennen kolmosen syntymää... Nyt on alkanut tuntua että etäännymme toisistamme kun emme koskaan vietä aikaa yhdessä YKSIN.