(Lasten)psykologeja tms. paikalla? Miten kerron teinille erittäin huonot uutiset?
Perhanan, perhanan, perhana. Mieheni soitti ja kertoi teinimme äidin soittaneen ja kertoneen, että hänellä on vakava sairaus. Pahimmillaan voi johtaa kuolemaan, parhaimmillaankin on melko rankkahoitoinen. Tarkkaa ennustetta ei vielä tiedetä, mutta sairaudessa on aina kuolemanriskikin, vaikka parhaassa tapauksessa ennuste voi olla hyväkin.
Minun tehtäväkseni jää kertoa tämä 14-vuotiaalle pojalle, joka jo valmiiksi on puoliorpo. Lisäksi pojan ja äidin suhde ei ole helppo. Aiemmin pojan kuva äidistään oli epärealistisen myönteinen, viime aikoina hän on hiljalleen alkanut ilmaista vähän suuttumusta ja pettymystään äitinsä suhteen, joskaan ei äidilleen. Pojalla on taipumusta taikauskoiseen ajatteluun ja en haluaisi edes ajatella, miten poika tulee syyttämään äidin sairaudesta itseään (ja isäpuoli saattaa hyvinkin vielä 'auttaa' siihen suuntaan; kun ei totellut neljättä käskyä, niin Jumala rankaisee...)
Perheneuvolaan en nyt tähän hätään saa yhteyttä, mutta hankimme kyllä jostain lapselle keskusteluapua tämän asian käsittelyyn. Mutta nyt tarvitsisin ihan konkreettisia neuvoja, miten kertoa. Valehdella ei tietenkään voi, mutta turhan negatiivisestikaan asioita ei varmaankaan kannata esittää. Varmaan syytä muistuttaa, että asia ei ole hänen vikansa, vaikka vähän hölmöltä tuntuukin (eihän hän mitenkään olisi voinut tätä sairautta aiheuttaa). Pitäisikö ottaa esille, mitä sitten, jos pahin tapahtuu ja äiti kuoleekin, mitä hänelle sitten käy? Valitettavasti siitäkään en ainakaan tältä istumalta pysty hänelle mitään varmaa sanomaan ja joku "kaikki kyllä järjestyy" ei nyt hirveästi lisää luottamusta.
Voi %¤#£$§¤# sentään, mutta olisi kilttiä, jos joku neuvoisi nyt ihan tämän kertomisen suhteen ensi hätään.
Kommentit (43)
Lähes kaikki nimimerkillään kirjoittavat saavat joka ketjussa paskaa niskaan, oli syytä tai ei. Fletcher, Melba, Mrs. Starlight (joka kyllä on avautunutkin aika vapaasti kuvioistaa, mutta silti) jne.
Vaikka kuinka ketju koskisi asiaa, tulee "vierailijoilta" tosi ilkeitä henkilökohtaisuuksiin meneviä vittuiluja. Sylettää tuollainen, olettekohan te samanlaisia juoruämmiä ja selkäänpuukottajia oikeassa elämässänne?
Vaikka ehkä mieleni pimeimmässä sopukassa ehkä pitäisinkin sinua idioottina, niin voit olla varma, että lapsiamme en pidä. He ovat kaikki oikein fiksuja poikia, mutta kaikki myös selvästi ikänsä näyttäviä lapsia. Edes se teinimme ei ole aikuinen ja aikuisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu pienemmistä pojistamme puhumattakaan.
mutta sinä pidät kaikkia idiootteina. Se paistaa ylivertaisen pätevissä kirjoituksissasi täällä palstalla. Mitä jos nyt yrittäisit vähän aikuistua, laskeutua sieltä tornista ja oikeasti auttaa sitä poikaakin - sen sijaan että jälleen keskityt oman kilpesi kiillottamiseen.
Kuitenkin mielestäsi seksi ja alkoholi ovat lapsille kuuluvia asioita...
Idioottina tuskin kukaan edes ajattelee lasta alkaa tällaisessa tapauksessa kohdella, mutta vielä vähemmän tulisi mieleen lopettaa lapsen holhoaminen juuri tällaisessa pahemmassa paikassa. Aivan vihonviimeinen aika jättää lapsi heitteille.
14-vuotias ei ole aikluinen, vaan lapsi ja ihan holhoamisen tarpeessa koko ajan. Ikävä tilanne myöskin todennäköisemmin aiheuttaa regressiota kuin yhtäkkisen aikuistumisen. Edes 14-vuotiaat tytöt eivät ole niin kypsiä kuin itse haluaisivat uskoa ja 14-vuotiaat pojat taas ovat usein henkiseltä kehitykseltään selvästi jäljessä siitä, mitä olivat paria vuotta aiemmin. Joka tapauksessa ovat vielä lapsia, jotka tarvitsevat aikuisen turvaa ja apua käsitellessään ikäviä asioita. Teinit itse saattavat välillä kuvitella ja uhitella, että eivät enää tarvitse holhousta, mutta jos heidät jätetään oman onnensa nojaan, huomaavat jopa itse, että todellakin vielä tarvitsisivat.
Meillä ei ole ainakaan mitään aikomusta lopettaa pojan holhoamista vielä hyvään aikaan. Idioottina emme taas häntä ole koskaan pitäneet emmekä varmasti tule pitämäänkään, vaikka meillä onkin aika realistinen käsitys siitä, kuinka paljon (=erittäin vähän, jos tiesi sellaista yleensä olevan olemassakaan) hän tiesi etukäteen tästä äitiään vaivaavasta sairaudesta.
36 vihoviimeinen vaihtoehto on alkaa holhota ja kohdella idioottina.
Seksuaalisuus on mielestäni kyllä jo monelle 14-vuotiaalle ajankohtainen asia, sillä osalla tuossa iässä puberteetti on jo pitkällä sen myötähän seksuaalisuus herää kunnolla eloon. Erittäin toivottavaa tosin tietysti olisi, että seksi rajoittuisi tuossa iässä sooloseksiin, mikä taas on minusta aivan normaalia ja asiaankuuluvaa ja hyväksi murrosikäiselle.
Alkoholia 14-vuotiaiden ei missään nimessä kuuluisi juoda, mutta ikävä tosiasia on, että monet juovat ja siltä ei voi sulkea silmiään. Lisäksi minusta on jokseenkin normaalia, että alkoholi teinejä kiinnostaa siinä kuin muutkin aikuisten asiat ja monet alkoholia kokeilevatkin alle 18-vuotiaana. Mitä myöhemmin, sitä parempi, mutta ainoat keinot oikeasti estää teinien alkoholikokeilut kokonaan ovat sellaisia, että niistä on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Pitää vain holhota ja saarnata ja keskustella ja pistää kiittimet ristiin aina kun teini palaa reissuiltaan selvin päin ja toivoa saman jatkuvan mahdollisimman kauan.
Kuitenkin mielestäsi seksi ja alkoholi ovat lapsille kuuluvia asioita...
enkä tosiaankaan fletcher. Itse olet säälittävä.
jotkut ilkeämieliset haaskat hyökkäävät F:n kimppuun vaikka hän tuntuu olevan suurisydäminen ihminen, joka pitää huolta muistakin kuin omaa lihaa ja verta olevista lapsistaan? Hattuahan tuolle ihmiselle pitäisi nostaa eikä lynkata maanrakoon!! Löytyisipä useammista moista hyväsydämisyyttä.
Miten tällaisen asian joku saa käännettyä niin että aloittaja on besserwisser tms. Uskon kyllä että Fletcher selviää tästäkin paikasta ja hoitaa homman.
Kuinka moni meistä muista olisi valmis ottamaan kotiinsa asumaan ja kasvattamaan lasta joka ei ole oma tai edes verisukulainen ellei kyseessä olisi lapsettomuus. Itselläni ei olisi siihen resursseja, omissa on välillä tekemistä enemmän kuin taito riittää.
Miksi pilkka ja iva? Viisaita kirjoituksia on tällä nikillä ollut monestikin. En tietty ole niitä kaikkia lukenut ja en tiedä josko lienee tyhmiäkin joukossa.
Niistä mitä olen lukenut olen saanut vaikutelman fiksusta ja vastuullisesta aikuisesta naisesta. Toisten seksielämä ei minua liikuta enkä moralisoi. Oma elämä on ollut joskus vauhdikasta tuolla saralla ja intohimoa on riittänyt.
Ja minusta Fletcher edustaa juuri sitä tyyppiä kasvattiäitiä, joita inhoan.
12 kirjoitti hyvin. Älä kerro ensimmäiseksi, että kuolee... älä phu koko kuolemasta oma-aloitteisesti.
En välttämättä siirtäisi kertomista jollekulle muulle, mutta onko kertominen nyt päivänpäälle, voiko sitä siirtää, haluaisiko äiti itse kertoa?
niin ottakaa silti yhteyttä sinne perheneuvolaan vai mihin ajattelitkaan. Vaikka kaikki menisikin hyvin, niin murrosikäiselle tuollainen on varmasti todella paha paikka.
Siis ihan tyyliin vaikka esim. nyt syövästä kerrottaisiin, että on sellaisia soluja, jotka lisääntyvät ja lisääntyvät ja ovatkin pahanlaatuisia soluja blaablaabalaa.
Tällä siis terävöittäisit pojalle sitä, ettei HÄN liity sairauden alkuun tai kulkuu tai lopputulemaan MILLÄÄN tavalla.
Tai äidin puolen sukua?
Mikä se Fletcher on? Muuta kuin besserwisser pätijä, joka tunkee joka paikkaan?
äiti kertoo itse puhelimessa? Entä jos äiti olisi kuollut? Jätetty kokonaan kertomatta, kun ei sukulaista löydy kertomaan? Käsittääkseni lapsi asuu pysyvästi Fletcherin ja miehensä luona. Silloin heillä on kasvatus- ja myös kertomisvastuu ihan kaikesta poikaan liittyvästä. Ei siinä kysellä yhteisten geenien määrää, vaan joka vastuun lapsesta on ottanut tietysti kantaa sen myös ikävämmissä tilanteissa eikä mene sen taakse piiloon, että kun ei ole sukua.
Miksi sinun se pitää kertoa? Ethän ole lapselle mitään sukuakaan.
Ja jos lapsi perheen sisäisten ongelmien takia joudutaan laittamaan muualle asumaan ihan vanhempien omasta päätöksestä, niin luulisi, että siinä vaiheessa on mietitty vaihtoehtona niitä mahdollisia äidinsukulaisiakin, mutta jostain syystä on Fletcherin perheeseen päädytty. Aiemmista viesteistä olen käsittänyt, että Fletcherin mies on joko sukua tälle kuolleelle isälle tai sitten paras ystävä ja joka tapauksessa pojan kummi, joten ilmeisesti he nyt vain ovat ne lähimmät ihmiset äidin lisäksi tuolle pojalle. Ja joka tapauksessahan Fletcher on pojan kasvattiäiti ja on ollut jo useamman vuoden ja se ei ole ihan pikkujuttu.
28 no eikö sillä lapsella ole isää?
Tai äidin puolen sukua?
Mikä se Fletcher on? Muuta kuin besserwisser pätijä, joka tunkee joka paikkaan?
Isä kuollut, äiti sairas ja kasvattiäiti tuollainen.
läheisempi kuin sijaisäiti, joka kuitenkin huolehtii lapsen päivittäisistä tarpeista? Jopa sellainen sukulainen, jota ehkä näkee vain sukujuhlissa?
Tai äidin puolen sukua?
Mikä se Fletcher on? Muuta kuin besserwisser pätijä, joka tunkee joka paikkaan?
miten syöpä oikeasti toimii. Suuri osa ihan aikuisistakaan ei pahemmin tunne syövän mekanismeja ja vaikka teinit usein tuntuvatkin jo niin isoilta ja näsäviisailta, niin jos juuri ei ole käyty koulussa ihmisbiologiaa, joka taitaa olla vasta 9 luokalla ja jota siis 14-vuotias ei vielä ole opiskellut, niin eivät oikeasti tiedä syövästä oikeastaan juuri mitään muuta kuin että siihen voi kuolla ja hiukset lähtee päästä. Ja noistakin siis jo toinen tietohan on väärä.
vielä, että kannattaa pysyä tarkkaan "kuulolla". Voisi auttaa sanoa suoraan pojalle, että on hyvin tärkeää kysyä aikuiselta mikä mietityttää. Voi olla hyvä sanoa suoraan, että omassa päässä asiat paisuvat, ja vaikka aikuiset eivät osaa vastata kysymyksiin, niiden jakaminen muiden kanssa aina helpottaa.
Teineillä on tapana kasata sisään kysymyksiä, joita sitten yksinään miettivät. Eli on todennäköistä, että kertomisen hetkellä kysysmyksiä ei tule yhtään, vaan vasta myöhemmin.
Eli kertomisen jälkeinen aika on olennaista. On tärkeää kysellä suoraan, että onko tullut mieleen kysymyksiä ja korostaa sitä, että on tavallista, että mieleen tulee myöhemmin pelottaviakin kysymyksiä.
Jos lapsi ei halua puhua, ei pidä pakottaa. Tärkeää on olla saatavilla ja hienovaraisesti ihmetellä esim: " minua mietityttää äitisi tilanne, miten sinua?"
kun isäni kuoli ja juuri tuollainen holhoava valistaminen olisi ollut pahinta mahdollista toimintaa.
Nykyiset 14-vuotiaat osaa sitäpaitsi googlettaa sen saarnan ihan itse netistä.
kannat vastuun lapsesta!!! Älä välitä näistä pölöistä, ilmeisesti kaikissa jotka ovat valmiita rakastamaan muitakin lapsiaan kuin omiaan on joku vika. =P Empatiakyvyttömiä pässejä ei voi paremmin sanoa.